tiistai 30. maaliskuuta 2010

Koirapuistoilua

Kävimme koirapuistossa ihmettelemässä ja ihmettelyksi se kerta Pennin osalta jäikin. Paikalle ei sattunut muita koiria ja Pennillä taisi kaikki innostus leikkimiseen jäädä autoon. Se on tullut yleensä aika huonovointiseksi autossa ja matkasta toipumisessa menee aina hetki. Nyt ei ajettu kyllä kuin ihan muutama minuutti, mutta ei se kyydistä tuntunut nauttivan. Puistossa se rohkeasti tutkaili paikkoja ja muiden merkkejä, mutta odottamaani rallia ja leikkiä Pennin kanssa ei syntynyt. No, nyt on puisto käyty testaamassa ja ehkä ensi kerralla Penni jo vapautuneemmin juoksentelee siellä. Tuntuu että koirien leikit vaativat isompia neliöitä, kuin meidän alakerralla tai takapihalla on tarjota.


Nappi nautiskelee auringosta.


Penni myös.


maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pikkukiipeilijä

Meillä on riittänyt vauhtia ja välillä vaarallisiakin tilanteina viime aikoina.

Viime viikon lopulla Penni laitettiin tavanomaiseen tapaan aitaukseen ja lähdimme töihin ja kouluun. Kolmen tunnin kuluttua mieheni tuli jälleen lounaalle ja yllätyksekseen huomasi, että oven takana oli tervehtimässä yhden pikkukoiran sijaan kaksi. Penni oli onnistunut kiipeämään pentuaitauksesta pois. Aitaus on 60 cm korkea, joten voi vain toivoa, ettei se satuttanut itseään alastullessa. Mitään merkkejä vahingosta ei ollut onneksi havaittavissa. Pennin lapsuusajat aitauksessa ovat lopullisesti ohi, emme viitsi ottaa sitä riskiä, että se satuttaa päänsä sieltä taas kiipeilessään. Eikä esimerkiksi jonkin kattoviritelmän asentaminen tunnu hyvältä idealta. Nyt ne ovat kaksi päivää hengailleet sitten koko alakerran alueella ja minusta tuntuu, että kaikki on mennyt hyvin. Makuupaikat ovat aina lämpimiä kotiin tullessamme, joten niissä on mitä ilmeisemmin nukuttu ja vastassa on innokkaita, mutta välillä haukottelevia koiria. Iltaisin ne ovat olleet virkumpiakin. Aitaus taisi stressata Pennia aika lailla ja luultavasti sen touhut siellä pitivät Napinkin hereillä. Aitaus kuitenkin pysyy kaunistamassa sisustustamme vielä jonkin aikaa. Laitamme yli-innokkaan vieraiden suukottelija-vastenhyppijä Napin sinne aina kun Penni vastaanottaa vieraitaan.

Penni onkin hurmannut lähestulkoon kaikki vierailijat. Se on ihmeellisen rauhallinen ja ystävällinen pentu. Ihmettelen päivittäin sitä, ettei se yhtään pure sormia tai roiku lahkeessa. Napilla on asiasta varmaan eri mielipide, Napin kaulanahka on ollut todellisella koetuksella. Puhdistin sitä yksi päivä ja sieltähän irtosi inhottavaa rupea vanutuppoon ja paljastui punainen karvaton ja aukioleva haava. Puhdistin septidinillä ja laitoin 4S Hundsalvaa haavaan. Nämä konstit paransivat kaulan pian, mutta hiukan kävi sääliksi Nappi-parkaa.

Pari päivää tämän episodin jälkeen Pennin ja Napin välit tuntuivat muuttuneen. Penni alkoi puremisen sijaan (no kyllä ne välillä edelleen painivat) nuolla Napin kaulaa. 4S salva tuoksuu vahvasti tervalle, joten se saattoi houkutella sitä. Ne alkoivat myös nukkua vierekkäin samassa pedissä. On kyllä aika hellyttävän näköistä, kun ne nukkuvat samassa pienessä sängyssä. Nappi varsinkin pursuilee laidan yli. Pitänee käydä koirakaupassa mahdollisimman pian taas petiostoksilla..

Kuvasaldo jää tällä kertaa laihaksi, en jostakin saanut ladattua muuta kuin yhden kuvan. Meinasi jo vähän hermo mennä.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Eläintiedettä

Harrastin eilen eläintiedettä, sanoisinko etologiaa, salahavainnoinnin kautta. Minua on huolestuttanut Pennin pärjääminen kotona päivisin, joten asensin digitaalisen nauhurin lähelle aitausta, painoin reci:iä ja lähdin yliopistolle. Vajaan kahden tunnin kuluttua mieheni tuli lounastauolle kotiin ja pysäytti nauhurin. Iltapäivällä jännityksellä kuuntelin parituntisen nauhoitetun materiaalin. Ensimmäiset 15 minuuttia olivat epäilyttävän hiljaiset, ehkä Pennillä meni vartti syödä sille antamani keksi. 16 minuutin kohdalla alkoi pelkäämäni itku ja huolestuin toden teolla, itku oli äänekästä ja surkean kuuloista. Sitä keksi kaksi minuuttia, jonka jälkeen loput puolitoista tuntia nauhalta kuului vain Napin tasainen kuorsaus. Huh helpotusta!!! Ovelana koirana Penni aloitti itkun uudestaan välittömästi, kun avain kääntyi ovessa ja lounastaukolainen tuli kotiin. Aion vielä kerran nauhoittaa niiden päivähommia lounastauon jälkeen, jotta saisin lopullisen mielenrauhan. Mutta aamupäivä menee todistettavasti nukkuessa, hyvä niin. Meidän ei kannatakaan tulla jo kahden tunnin päästä kotiin, luultavasti vain keskeytämme niiden makeimman päiväunet.

Penni on muutenkin erittäin hiljainen pikkukoira verrattuna Nappiin. Napista lähtee koko ajan ääntä (kynsien napinaa, kuorsausta, läähätystä, kurinaa, haukkumista, innostunutta vinkumista) ja aina tietää missä se viipottaa milloinkin. Penni taas liikkuu hiljaa kuin aave, en ole vielä kertaakaan kuullut sen haukkuvan ja nukkuessa pitää välillä tarkistaa, että hengittähään se. Olen pari kertaa onnistunut hukkaaman Pennin meidän ei-niin-suuressa asunnossa, kun olen sen vahingossa sulkenut eteisen tai kylppärin oven taakse. No tietysti lähtee Pennosestakin ääntä silloin, kun se protestoi aitauksessaan.

Pennin eläinlääkärikäynti sujui hyvin, se tosin taisi olla kauhusta jäykkänä. Napin eläinlääkärikäyttäytyminen on poikkeuksellista, se lepyttelee aina eläinlääkärissä kaikki eteen tulevat ihmiset suukottelemalla perusteellisesti niiden kadvot ja vispaamalla häntää. Luottoeläinlääkärimme on erityisesti sen mieleen. On täysi työ pitää sitä aloillaan pöydällä, kun se tervehtii lääkäriä. Se onkin elänlääkärien mukaan ollut harvinaisen iloinen ja innostunut potilas. Penni ei liikahtanut senttiäkään hoitopöydällä, eikä reagoinut rokotteeseen mitenkään. Joten tutkimus sujui nopeasti ja hyvin. Painoa Pennillä oli 2.6 kg.


Pennillä näyttää olevan naruluun kanssa sen verran mukavaa...


...että napin täytyy päästä leikkimään sillä samantien.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Voihan itku!

Noooo pahaenteisestä otsikosta huolimatta Pennin ensimmäinen päivä (tai siis muutama tunti) yksin kotona sujui ihan tyydyttävästi. Lähdin kotoa vasta kun Penni oli syvässä päiväunessa ja nostin sen aitaukseen. Sinne se jäi nukkumaan, eikä itkua kuulunut, kun oven takana hetken kuuntelin. Lounastunnilla mieheni kävi kotona ja Penni oli ollut hieman vaisuna, ehkäpä se oli loukkaantunut sitä kohdanneen vääryyden johdosta. Se ei ollut kuitenkaan tuhonnut aitauksessa paperia, eikä luita oltu järsitty, joten toivottavasti se oli nukkunut suurimman osan ajasta. Mieheni lähtiessä takaisin töihin, oli itku alkanut välittömästi. Itse kun tulin puolitoista tuntia tämän jälkeen kotiin, vastaanotto oli ylitsevuotavan innostunut molempien koirien osalta. Penni oli ihan normaali oma itsensä ja rallit Napin kanssa alkoivat saman tien. Paperia oli aitauksessa piperretty pieniksi nökösiksi, mutta muita merkkejä turhautumisesta ei näkynyt. Eli toivottavasti Penni ei nyt stressaantunut tai ahdistunut liikaa ja sai nukuttua edes jonkin verran.

Kävimme myös ensimmäisellä hiukan pidemmällä 10 minuutin kävelyllä. Olen joka päivä käynyt Pennin kanssa pihapiirin ulkopuolella, mutta kovin pitkälle emme ole päässeet. Penni on hiukan arastellut autoja ja nostellut tassuja palelevan näköisenä. Nyt otin Napin mukaan ja meno sujui reippaasti ja rohkeasti. Nappi selvästi toi Pennille turvaa pyörätiellä. Annoin Pennin hihnan roikkua vapaana, koska muita ei kadulla liikkunut ja se ravasi innostuneena Napin perässä ja haisteli silloin tällöin keltaista lunta. Näin se reviiri laajenee.

Nappi ei ymmärrä, mitä tässä olisi nyt tarkoitus kaivaa.

Huomenna Pennillä on 12-viikkoisrokotus ja Nappi saa vihdoin naatiskella yksinolosta ja hyvistä päiväunista ilman häiriöitä. Aion viedä sen myös koirapuistoon iltasella, saa hengailla vähän muidenkin lajitovereiden kanssa. Aion loppuviikosta säiden salliessa myös käyttää Penniä ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Tuossa lähipuistossa on kätevästi pienten ja isojen puolet eroteltu eikä meillä ole sieltä huonoja kokemuksia, joten uskallan viedä pienoisen sinne myös. Aina tietysti pitää tapauskohtaisesti arvioida, ovatko paikalla olevat leikkikaverit sopivia näin pienelle.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pennin bileet

Penni on sopeutunut meille hyvin ja sen meno on v a u h d i k a s t a. Leikit Napin kanssa taukoavat vain päiväunien ajaksi, jonka jälkeen ralli jatkuu ja parketti kiittää. Koirien leikki (joka alkaa useimmiten Pennin aloitteesta) on kyllä välillä vähän hurjan näköistä, mutta kumpikaan ei osoita mitään kivun merkkejä, ei kilju, murise tai muuta sellaista, joten tulkintani mukaan kehenkään ei satu. Välillä on pakko oman mielenrauhan vuoksi keskeyttää painit kiinnittämällä huomiota muihin asioihin. Napin kaulanahka ja posket ovat välillä kyllä koetuksella, mutta se pääsisi milloin tahansa turvaan sohvalle ja luullakseni se osaisi ilmaista, jos kävisi kipeää. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, se on leikeissä täysillä mukana. Onneksi Napilla on runsaasti ylimääräistä ihoa juuri kaulan ympärillä...Ehkei siihen siis satu.

Aitaukseensa Penni ei kovin mielellään jää. Jos se on sinne suljettuna ja me olemme esimerkiksi keittiössä, itku alkaa pian. Se osoittaa mieltään joskus myös silloin, kun olemme samassa huoneessa ja se on aitauksessaan. Tämä vähän huolestuttaa minua, koska ensi viikolla niiden olisi tarkoitus olla keskenään kotona muutaman tunnin ajan päivittäin. Toisaalta se pitää aitausta mukavanakin paikkana, koska se vetäytyy usein sinne itse nukkumaan tai järsimään luita. Noh, täytyy jatkaa yksinoloharjoitteita vielä ja toivoa parasta. Onneksi nyt on kuitenkin Nappi seurana, vaikka ikävä aita ne erottaakin. En halua kuitenkaan jättää niitä samaan tilaan vielä ensi viikolla, ettei satu vahinkoja.



keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Hyvin menee!

Penni on kotiutunut oikein hyvin. Yöt se nukkuu hyvin sänkymme vieressä omassa kopassaan. Aika ajoin se heräilee, mutta rauhoittuu helposti nukkumaan uudelleen, kun sitä vähän silittelee. Aamulla Penni herää erittäin energisenä kyllä valitettavan aikaisin, mutta uskon että sama rytmi muiden kanssa löytyy pian.

Pennistä on selvästi seuraa Napille, ne leikkivät lähes koko hereilläoloajan. Välillä leikit näyttävät vähän hurjilta, mutta uskon, että molemmat osaavat ilmaista, jos meno menee oikeasti hurjaksi ja sattuu johonkin. Silti seuraan niiden leikkejä tarkasti ja kiinnitän huomion johonkin muuhun, jos siltä tuntuu. Nappi on kyllä aika väsynyt, se kun on tottunut nukkumaan suuren osan päivästä ja nyt se puolinukuksissa yrittää pysyä Pennin vauhdissa mukana. Mutta ehdottomasti parempi näin päin ja kyllähän nuo nukkuvat parin tunnin välein muutaman tunnin päiväunet.

Penni on jo vahvasti leimautunut minuun. Suihkussa käydessäni se kuulemma päivystää kylpyhuoneen oven takana inisten. Kun käymme Napin kanssa lenkillä, se myös itkeskelee ulko-oven takana. Huomasin kylläkin, että kun Nappi oli yksin takapihalla, se itki myös sitä oven takana. Kun mieheni lähtee aamulla töihin koko päiväksi, ei Penni huomioi asiaa lainkaan...Nappi on myös alusta asti seuraillut minua kaikkialle, joten minulla on nyt kaksi varjoa, joita täytyy varoa liikkuessani. Ei se mitään, tähän on totuttu.

Siksipä on syytä aloittaa yksinoloharjoitukset, jottei eroahdistusta pääsisi syntymään. Olen kovasti koettanut totuttaa Penniä pentuaitaukseen ja hyvin se sinne jääkin. Illalla on tarkoitus tehdä lisää harjoituksia. Aion pukea ja riisua ulkovaatteet ja mennä eteiseen hetkeksi muutaman kerran. Huomenna sitten voisin yrittää viedä jo roskia, riippuu vähän miten harjoitteet etenevät. Täytyy edetä asian kanssa päättäväisesti, mutta tarpeeksi pienin askelin, eroahdistus olisi hankala juttu kaikille.


Napilla ei sytytä yhtä nopeasti



Sylissä alkaa olla ahdasta, mutta onneksi sopu sijaa antaa.




Mitäs siinä yrität?

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Vihdoin uudessa kodissa

No niin, nyt on Penni kotiutunut uuteen kotiin. Automatka sujui hyvin alkujärkytyksen jälkeen. Penni kuolasi aika lailla aluksi peloissaan ja muutaman tunnin ajon jälkeen oksensi luultavasti koko vatsan sisällön ulos. Sen jälkeen se nukkuikin viisi tuntia putkeen. Välillä se söi hieman kasvattajan ruokaa. Ehdin jo vähän huolestuakin, kun pentu oli niin rauhassa. Mutta koko päivän ajo vieraassa seurassa järkyttää luultavasti kenen tahansa pikkukoiran mieltä. Toinen järkytys taisi olla koko porukalle järkyttävä pakkanen kotona, heti alkajaisiksi -20 astetta. Nappi varsinkin oli tyytymättömän oloinen. Onneksi tähän aikaan vuodesta aurinko jo lämmittää, joten eiköhän me takapihalla käväistä aina tarvittaessa.

Kotiin tultuamme Penni virkistyi heti ja tutki utealiaasti kaikki paikat asunnossa. Se on ihanan rohkea ja ystävällinen pentu, eikä se vielä ole testannut hampaitaan muuhun kuin puruluuhun ja leluihin. Nappi on erittäin kiinnostunut Pennistä ja seuraa herkeämättä sen jokaista liikettä. Se myös haistelee pentua kuonosta hännänpäähän aika ajoin. Mitään yhteenottoa niiden välillä ei ole vielä sattunut. Näyttää siltä, että näistä kahdesta tulee vielä hyvät kaverit ja pennusta on jo heti selvästi seuraa Napille. Eli hyvä alku, toivottavasti jatko sujuu yhtä mukavasti. Tässä vähän kuvia hakumatkalta ja ensimmäisistä hetkistä kotona.


Hotellissa Nappi valitsi oman sänkynsä sijaan laukun makuupaikakseen.


Väsynyt matkustaja

Nappi vahtii tulokasta autossa.



perjantai 12. maaliskuuta 2010

Ja ei kun menoks!

No niiiiin nyt on kaikki tarpeet ja tilpehöörit hankittu pennulle ja lähdemme huomiselle hakumatkalle hyvillä mielin. Viimeisimpänä hankintana ostimme halpamarketista kaksi moppia, emme halua pennun lammikoiden jäävän parketille turhan pitkäksi aikaa. Ja näillä mopeilla emme aio siivota lattioita pentuajan jälkeen, joten niistä ei kannata maksaa liikaa. Lisäksi haimme Kalevan painotalosta sanomalehtirullien jämiä lattioille laitettavaksi, rullista riittää paperia leikattavaksi koko pentuajaksi ja ne olivat ilmaisia. Hyvä diili, eikä lattiaan jää mustejälkiä.

Toivottavasti matka sujuu hyvin. Pelkäänpä, että ainoa joka saattaa kärsiä matkapahoinvoinnista olen minä, en pysty lukemaan edes vastaantulevien autojen rekkareita ilman lievää huonovointisuuden tunnetta...


Nappi huolehtii laskuista asianmukaisella tavalla

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Testattu ja hyväksi todettu

Nappi käänsi takkinsa totaalisesti ja on nyt ihastunut pennun sänkyyn palavasti. Nyt kun olen tullut kotiin iltapäivästä, mopsineiti on köllötellyt tyytyväisenä pikku sänkyyn sulloutuneena. Sängyn sijoitin rauhalliseen paikkaan portaiden alle ja tämä siirto olisi pitänyt älytä tehdä jo aikapäivää sitten Nappiakin varten, koira varmasti tarvitsee oman rauhallisen sopen jossa torkkua. Sillä on yksi peti makuuhuoneessa yläkerrassa, mutta nyt kipin kapin Napille ostamaan sänky alakertaankin niin on mukava vietellä päivä kotosalla ja odotella meitä kotiin. Tätä ennen olen bongannut Napin nukkumasta useimmiten sohvalta tai nojatuolista, aina sieltä minne olen vaatekasan jättänyt. Puhdas pyykki on myös alusta sen mieleen. (Meillä onkin tarrarulla erittäin ahkerassa käytössä).

Kamera on mieheni mukana työmatkalla, joten tässä taas kuva arkistojen kätköistä, niin kuin kaikki aiemmatkin kuvat tähän mennessä.


Hyvät unet saa myös fleece-viltin alla.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Sisustukseen sopimaton?

Ostin tänään pentuaitaukseen sängyn tulokkaalle ja Nappi kävi arvioimassa tarkasti ostoksen. Ilmeisesti se ei miellyttänyt Napin sisäistä sisustajaa, koska se kävi haukkaamassa sänkyä joka nurkasta ja yritti syödä sängyn patjan. Se hirveällä vimmalla retuutti patjaa ympäri asuntoa kovasti äristen. Tai sitten se hyvänä tulevana isona siskona teki sängyn vaarattomaksi pennulle. En viitsinyt ostaa mitään kovin kallista sänkyä, koska pennuilla on tapana merkata kaikki paikat, aluksi jopa oma sänky. Voin sitten myöhemmin ostaa jonkun vähän hienomman, jossa kenties molemmat koiruudet mahtuisivat yhtä aikaa nukkumaan. Ja leluissakin säästin, ostin kirpputorilta halvalla pehmoleluja. Mielestäni eläinkauppojen pehmolelut ovat aivan ylihinnoiteltuja ja käytössä ne revitaan kappaleiksi ennemmin tai myöhemmin. Jotkut eläinkaupoista ostamistani ovat olleet todella huonolaatuisia, ne tuntuvat hajoavan pelkästä haistelemisesta. Eläimille tarkoitetussa leluissa on usein myös ihan yhtälailla muovisia osia ja monenlaisia härpäkkeitä, joten niihin ei kyllä kannata satsata.

Tässä kuvakollaasi Napista sen lempileluineen:


Pikkuinen pallo, joka meni heti seuraavana päivänä hukkaan koirapuistossa, kun heitin sen ojaan.


Pääsiäispupu

Pehmoluun ympärillä ollut muoviosa. Ai miten niin meidän makuuhuoneen värimaailma on levoton?


Ykkössuosikki, naruluu. Tuo ostettiin Napille ennen kuin se edes tuli meille ja on siitä lähtien ollut päivittäisessä käytössä.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Aurinko paistaa!

Kyllä nyt on ollut mainiot lenkkeilysäät ja Nappi on varsinkin oikopoluilla vetänyt mopsihepulit useampaan kertaan edes takaisin. Sisälläkin se on kiertänyt asuntoa ralleilla ympäri, sillä on selvästi kevättä rinnassa ja energiapiikkejä.

Yöt taas ovat olleet levottomampia, koska perheemme kolmas jäsen on työmatkalla ja Nappi on viime öinä vähän ihmetellyt, miksei lauma ole öisin kasassa. Aina kun itse olen poissa öitä tai tulen myöhään yöllä kotiin, Nappi kuulemma nukkuu alakerrassa sohvan ovinäköalapaikalla minua odottaen. Nyt se sentään tulee yläkertaan nukkumaan.

Tilasin eräästä nettikaupasta pennulle pentuaitauksen. Siinä on kahdeksan 61x61 cm:n kokoista "aitaosaa", jota voi yhdistellä vapaasti ja sitä voi kesällä käyttää myös nurmella mukana tulevien piikkien avulla. Kuulostaa kätevältä. Minusta tuntuu, että on parempi laittaa parikiloinen pikkuinen ainakin alkuajoiksi aitaukseen silloin kun olemme poissa. Tietysti alkuaikoina täällä on meistä jompi kumpi koko ajan, jotta Nappi saa tutustuttua tulokkaaseen kunnolla. Yksinoloharjoitukset on kuitenkin syytä aloittaa suhteellisen pian ja silloin jätämme pienen aitaukseen. Tämä on siis suunnitelma, saa nähdä miten käytännössä onnistuu.




Ai kesken unien pitäis jonnekin lähteä?

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Ojasta allikkoon

On ollut kyllä haastava talvi pikkukoiria ajatellen. Aluksi oli kolme kuukautta jatkuvasti pakkasta ja nyt sitten on tullut montakymmentä senttiä lunta ja välillä räntäsade kastelee mukavasti. Nappi on maailman mukavuudenhaluisin koira ja sillä on pakkasraja ehdoton -15 astetta. Ihmeen hyvin se aina -13 asteessa pärjää, mutta parin asteen pakkaslisä aiheuttaa tärinää sisällä jo ennen lenkkiä ja saparo suoristuu. Pahimpien pakkasten aikaan Nappi juoksi aina karkuun toppatakin nähdessään, hyppäsi sohvalle, kierähti ympäri ja olan yli kuikuili onnistuiko maastoutuminen. Sitten pihalle kantamisen jälkeen pikapikaa korttelin ympäri ja sisälle rallaamaan ja leikkimään. Onneksi nyt on ollut lauhempaa ja olemme vihdoin ja viimein päässeet purkamaan energiaa lenkkipoluilla ja koirapuistossa. Ruokahalussakin alkoi tuo sisälläolo näkyä, tai ainakin niin sen tulkitsin, kun aina ennen niin hyvin syövä Nappi nirsoili ruokakupilla.


Onko pakko lähteä ulos?