torstai 26. joulukuuta 2013

Onnea Penni, 4 vuotta!

Näin se Pennikin täytti taas vuosia, nyt se on neljä vee. Synttärit (24.12.) sillä sujui vähän karummissa oloissa, koirahotellin häkissä, mutta nyt ollaan sitten paijailtu ja hengailtu yhdessä kotona senkin edestä. Tässä muutamia tuoreita kuvia päivänsankarista. Häntä heilui kuvaamisen ajan niin maan vietävästi,  että joka kuva on vähän epätarkka. Mutta se kuuluu Pennin tyyliin heilutella häntää iloisesti.







Nappikin kävi vähän jököttämässä kuvassa, juustonpala mielessä, tietenkin.

torstai 19. joulukuuta 2013

Self-Help tip

Voi harmistuksen harmistus. Pennin kanssa on mennyt koko syksy oikeastaan ihan kivasti, sitä ei ole tarvinnut juurikaan viedä eläinlääkäriin ja allergiat ovat pysyneet kurissa. Kunnes se oli saanut tassuunsa tai siis polkuanturaansa haavan, joka sitten oli sen verran iso, että se ei pystynyt astumaan kunnolla tassun päälle. Lisäksi se tietysti nuoli sitä ja tassuhaavahan helposti menee likaiseksi muutenkin.

Mutta me saimme tassun kuntoon ihan kotikonstein. Ja huom. jos koiralla on haava tai tassutulehdus, on se aina syytä viedä lääkäriin. Mutta meidän Pennillä on sen verran paljon kaikkea vaivaa, että meillä on hyvä "tatsi" tai "ote" niihin ja lääkekaappikin on melko massiviinen, tiedämme miten toimia useimmissa iho-ongelmissa ja muissa pienemmissä vaivoissa. Jos meilläkin vaiva on päällä pidempään, menemme kyllä lääkäriin. Tämä kotihoitovinkki liittyykin lähinnä haavan suojaamiseen. Me siis puhdistimme tassua joka toinen päivä xl-wipeseillä ja joka toinen päivä vedellä ja laitoimme siihen bebanthen-rasvaa yöksi tassuun. Mutta tässäpä oiva vinkki siihen, miten tassun saa suojattua nuolemiselta ja lialta: siihen laitetaan suojaksi pikkulasten sukka ja tuollaista apteekista ostettavaa teippiä (maksoi 60 senttiä). Ei muuta kuin sukka jalkaan ja teippiä kahteen kohtaaan. Haava pysyy turvassa, sukka jalassa ja Pennin tapauksessa tassu parani muutamassa päivässä. Sukkaa pidimme yöllä ja silloin päivällä, kun emme ole kotona sitä vahtimassa. Sitten vähän innostuimme kun toinenkin tassu vähän punoitti ja siihenkin heti sukkaa laittamaan...No joo se nyt oli vähän liioittelua.


 Huh huh, silmiä särkee nuo sekaiset värit.


 Voi voi meidän pikku Penni-Pitkätossua.


 Nappikin oli syvästi järkyttynyt korvanpuhdistusoperaatiosta. Ei taida olla siellä kaikki ihan kunnossa vieläkään.


perjantai 13. joulukuuta 2013

Taas menossa ja kohta sitä vasta mennäänkin

Joo joo, ei ole koskaan ollut näin repaleinen tämä syksy, jälleen kerran on mies viikon työmatkalla ja itselläkin oli tämän vuoden viimeinen reissu tällä viikolla ja muutekin ollut kovaa haipakkaa mennen tullen. Veli onkin ollut koiria vahtimassa suurena apuna.

Mulla on myös ensi vuoden alussa isoja muutoksia työrintamalla tulossa, lähden tammikuun lopulla ulkomaille, tosi kauas vielä, ja tulen takaisin toukokuun lopussa. Siis neljä kuukautta erossa koirista ja miehestä ja ystävistä ja perheestä! Aijaijaijaijai, iik, kääk, hui, jee ja nyyh. Sinänsä meille tuttua miehen kanssa, hän on yhdessäolon aikana ollut 6 kk ulkomailla ja minä jäin kotiin ja minä olen myös ollut  kerran aiemmin sen 6 kk ulkomailla yksin, vaan kyllä nyt tuntuu paljon ikävämmältä lähteä verrattuna siihen aiempaan kertaan. Ja entäs koirat, miten kummassa mä kestän olla niin pitkään niistä erossa? Tarvitsen koiraterapiaa. Nojoo, toisaalta ei se nyt kovin pitkä aika ole sitten kuitenkaan tässä elämässä ja kyllä me tästä selviämme hyvin (ja se on ihan mieletön mahdollisuus se reissu). Pienet mustanaamiot jää sitten myös jonkinasteiselle tauolle.

Mutta nyt kun saadaan se mies sieltä takaisin kotiin niin on vielä paljon aikaa yhdessäololle (sekä kuvaamiselle ja blogille) ja joululomaa tässä kuin kuuta nousevaa odotellaankin. 

Ja entäs koirat, no ne voi hyvin. Ne ovat löytäneet uuden lempipaikan, kumpikaan kun ei ole koskaan viihtynyt tuolla niille miehen omin kätösin nikkaroimassa koiransängyssä. Mutta nyt sitten eilen ne olivat sinne menneet nokosille ja taisi olla tosi cozy and comfortable paikka sitten kuitenkin.  Turvassa kylmältä ja pakkaselta. 


 Let us be, will ya?


perjantai 6. joulukuuta 2013

Voihan tärykalvot sentään

No nyt kaks viikkoo myöhässä saatiin varattua aika Napille korvakontrolliin (stooria tämän takana täällä) ja onneksi nyt toinen korva oli ihan ok, tärykalvo oli kasvanut umpeen. Mutta toista ei saatu edelleenkään paikallistettua, ja nyt tulee vähän ehkä liikaa ällöä informaatiota, mutta kuulemma siinä tärykalvon kohdilla oli joku karvatuppo (!!), niin se ei ehkä siksi ole kasvanut se tärykalvo siitä korvasta. Täh, ihan ihme hommaa. Ja kaiken lisäksi Napilla on korvahiivaa, no on varmaan kun ei olla kuukausiin voitu puhdistaa korvia. Nyt sitten rapsakat 150 e köyhempänä ja hiivalääkkeet ja puhdistusaineet rikkaampana katotaan että umpeutuuko se toinenkin ja jos ei, niin sitten Nappi kuulee vain toisella korvalla. Kuulemma syynä tähän tärykalvohommaan on todennäköisimmin ollut joku aiempi korvatulehdus. Nappi ei ole kyllä millään muotoa nytkää osoittanut, että sitä vaivaisi korvat, ei kutia, ei ravistele päätä. Mut säännöllinen puhdistus on siis kaiken a ja o, ei kannata laiminlyödä sitä.

Huh huh, oli taas kuumottavat ajat lääkärissä. Oon varmaan kertonut täällä pahasta neulakammostani ja siitä, että olen kahdesti pyörtynyt eläinlääkärissä kun en oo kestänyt ku esimerkiksi Pikku-Pennin koivesta on otettu verta tms. ja siksikin nää operaatiot on aina kovia koettelemuksia, siis mulle. Noh nyt oli kyllä suuri onni, että mun veli oli messissä, Napille oli jätetty se inhottava kanyyli jalkaan ja johan rupesi heikottamaan kun huomasin sen muovimötykän Napin etutassussa. Ja sitten hoitaja vaan otti sen pois meidän läsnäollessa, en tietty kattonut sinne päinkään. Mutta niin, ilman veljeä oisin varmaan joutunut heräämöön itsekin, taas. 

Nojuu, Nappi selviytyi hienosti, tosin olihan se ihan tokkuroissaan koko illan sen rauhoituksen ja herätyspistoksen jälkeen. Koirat on kyllä ihmeellisiä, Nappi heilutteli häntää ihan viimeiseen saakka rauhotuspiikin saatuaan ja sitten heräämössä heti alkoi häntä heilumaan, vaikkei se jaksanut edes päätä nostaa.




Nyt alkaa jo aineet vaikuttaa.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Viikon sisällä tapahtunutta

-Tänne on tullut lunta, sitäpä onkin jo aika paljon. Tässä koirilla on kiire aamuruoalle.


-Penni tuli syöneeksi palan mandariininkuorta ja se sai siitä valtaisan allergisen reaktion, toinen silmäluomi turposi bingispallon kokoiseksi. Anteeksi Penni, se oli mun vika kun jätin ne esille.

-Tämmöinen kaunis kortti tuli kaupassa vastaan. Upeat varsinkin nuo tekohampaat ja tuo muovinen kieli. Onnekas on se synttärisankari, joka meiltä tämän kortin vastaanottaa.