Pienet mustanaamiot Nappi ja Penni

Koirakaveri kylässä

2012-02-08T19:40:00.000+02:00

Meillä oli viime viikon paukkupakkasilla Napin paras (ainoa) koirakaveri, Jätkä-mopsi kylässä. Nämä ovat tunteneet jo pitkään ja kaveruus on sellaisella viileän etäisellä tasolla, ne ovat leikkineet varmaan kerran keskenään, vaikka koirapuistossa ollaan käyty kymmeniä kertoja. Nappi on antanut Jätkälle myös useaan kertaan äkäiset pakit, eikä Jätkä nyt enää jaksa Nappia oikein yrittääkään. Penni ei oikein välitä muista mopseista ja nytkin se kävi pari kertaa varovaisesti haistelemassa ja se kommunikaatio oli siinä. Mutta kivasti tulivat toimeen ts. ei tullut mitään riitoja, eivätkä koirat kummeksuneet urosta reviirillään. Jätkä kylläkin kävi nostamassa jalkaa pitkään ja hartaasti Pennin sänkyyn....Penni ei ollut siitäkään moksiskaan.

Terve tytöt!

Jaha, Jätkä. Siirrynpä tänne tarkkailemaan.

Moi Nappi!

Öö, Nappi, terve, kuuluuko? Huhuu!?

Penni ehti jo torkahtaa.

Jätkä luovutti ja meni omistajan jalkojen juureen hengailemaan.

Lopuksi tämmöinen sanotaanko puoliväkinäinen kaverikuva.

Oli muuten tosi hauska huomata, miten samanlaisia nuo mopsit ovat eleiltään, vinkeiltään ja touhuiltaan. Toista koiraa ajatellen kyllä mopsille paras seuralainen varmasti on toinen mopsi. Aika monella näitä onkin kaksin, ellei kolmin kappalein.

Kylässä

2012-02-05T19:50:00.001+02:00

Me ollaan nyt kutsuttu itse itsemme kylään ja pyydetty meille vieraita viime aikoina pakkastä pitämään. Mukavaa! Pari päivää sitten kyläilimme minun veljeni / meidän luottokoiravahtimme luona ja koirat tykkäsivät kovasti.

Otettiin omat lelut mukaan, se on aina järkevä veto.

Mutta nyt me otettiin vain yksi lelu ja harvinaista kyllä, Penni sai ensimmäisen leikkivuoron.

Ja sehän leikki antaumuksella.

Sitten Penni vähän masentui, kun Nappi tuli ja nappasi lelun.

Napin leikit keskeytyivät siihen, kun se tuli hätäisenä kertomaan...

...että se haluaa aivan ehdottomasti vessaan. Sitten me lähdettiinkin kotiin.

Kaksi takkia, neljä tossua ja kauluri

2012-02-02T20:52:00.000+02:00

Taas ovat nämä älyttömät ajat päällä, kun pitää koirillekin pukea vaatteet päälle. Kahteen viikkoon ei olla käyty lenkillä ja johan tässä alkaa itseäkin tuskastuttaa perusliikunnan puute. Aamulla käydään hyvin pieni kävely ja siinä kaikki. On sitten ihan pitänyt erikseen keksiä tekemistä illoiksi koko sakille, ettei tulla mökkihöperöiksi.

Tässä tätä meidän talvimuotia. Penni voitti jostakin mätsäristä vuosi sitten tuommoisen supertyylikkään ja superhyödyllisen karvakaulurin. Sen kanssa ei oikein tavallista pantaakaan voi laittaa...Ihmeen hyvin Penni kyllä antoi sen olla kaulassaan.

Ehkä tuommonen kauluri voisi olla hyvä vaikka vinttikoirille?

Vähän sitä taisi hävettää.

Penni tarkastaa vaatetuksen.

Meillä on vain neljä talvitossua ja niinpä ne pitää jakaa; kaks per nuppi. Pennillä pysyi ihme ja kyllä nuo jalassa koko kierroksen ajan.

Napilla tippui toinen tossu jo sisällä ja toinen metrin käpyttelyn jälkeen.

Great Success!

2012-01-29T19:55:00.001+02:00

Jes jes joo, ensimmäistä kertaa menestyttiin Pennin kanssa mölliagilitykisoissa, oltiin kolmansia. Saatiin nollarata, mutta aika ei riittänyt parempaan sijoitukseen, vaan eipä tuo mitään haittaa. Penni on tosi nopea radalla, joten minun pitää vain parantaa ohjausta, niin saadaan nipistettyä siitä ajasta. Pitää osata jarruttaa koiran vauhtia ajoissa, ettei tule liian laajoja kaaria tarpeettommissa paikoissa ja niin edelleen. Palkinnoksi Penni sai uuden viltin.

Penni oli oikein tohkeissaan palkinnostaan.

Ja halusi ehdottomasti omatassuisesti avata viltin pakkauksestaan.

Ja levittää viltin sopivalle alustalle.

Noooooin.

Joo-o, ihan ok tuntuma.

Ja niin oli palkintokin Great Success.

Koiran allergia osa 1

2012-01-25T20:19:00.001+02:00

No niin, nyt vihdoin ja viimein on sopiva hetki istua alas ja kirjoittaa tänne Pennin allergiasta. Olenkin muutamaan otteeseen täälläkin ihmetellyt Pennin rapsuttamisia ja korvatulehduksia, mutta vasta hiljattain meille on valjennut, mistä kaikki on johtunut (allergioista siis), mille kaikelle se on allerginen ja miten asian kanssa parhaiten pärjätään. Nyt on vihdoin ja viimein saantu ruokinta hyvälle mallille ja Penni on aloittanut siedätyshoidon. Ajattelinkin jakaa lukioiden kanssa meidän kokemuksiamme allergisen koiran hoidosta ja siitähän riittää juttua useammaksi postaukseksi, prosessi on ollut melkoisen pitkä ja hankala. Ja korostan, nämä ovat vain Pennin kanssa testattuja toimia ja apuja, eivätkä ne välttämättä toimi muiden koirien kohdalla, puhun siis vain tästä yhdestä ainoasta tapauksesta.

Penni on nyt todettu allergiseksi pöly- ja varastopunkille allergiatestin avulla ja useimmille ruoka-aineille, esimerkiksi lähes kaikille lihatuotteille. Pölypunkkiallergiaa vastaan tehoaa ahkera imurointi, koirien sänkyjen tuulettaminen ja yleinen asunnon siistinä pitäminen. Sivuvaikutus: siisti asunto. Varastopunkki on kinkkisempi, sitä on elävänä ja kuolleenna monissa koirien kuivaruoissa, tai siis ilmeisesti ruokapusseissa. Meillä oli varastopunkista vähän väärä kuva aluksi, ilmeisesti ruoan pussista heti pois ottamisella, puhtaaseen pussiin siirtämisellä ja pakkaseen laittamisella punkista pääsee eroon. Penni saa näiden siisteystoimien lisäksi siedätyshoitoa, joka ei siis tehoa ruoka-aineisiin, mutta näihin kahteen muuhun kyllä. Se saa kuukausittain sellaisen piikin, jossa on käsittääkseni juuri niitä allergeenejä, joille se reagoi. Siedätyshoito tehoaa hyvin.

Pennin kohdalla suurin ongelma on kyllä sen lukuisat ruoka-aineallergiat, eikä sille ole varotoimista huolimatta edes hypoallerginen kuivaruoka sopinut. Penni voi syödä lohta, porkkanaa, pinaattia ja valkosipulia. Näistä keittelemme sille puuroa, johon lisäämme multidogs-tabletteja ja viacutan-öljyä. Juustoa ja maissia se sietää pienissä määrin. Lisäksi eläinlääkärissä myydään hypoallergista märkäruokaa, jota se voi syödä, sitä vaan pitäisi roudata kotiin valtavia määriä ja yksi pieni säilyketölkki maksaa vajaan kolme euroa. Olemme testanneet lähes kaikkia lihatuotteita, mutta se ei kertakaikkiaan voi niistä mitään syödä. Erilaisia kasviksia on kokeiltu tuloksetta, mutta viljoja emme ole testanneet vielä juurikin sen vuoksi, että luulimme, ettei se voi mitään kuivaruokaa syödä sen varastopunkin takia. Emme kuitenkaan ole läheskään kaikkia helposti siedettyjä ruoka-aineita ehtineet kokeilemaan, koska prosessi kestää hyvin pitkään. Jos se ei jotakin siedä, pitää kaksi kolme viikkoa kokeilun jälkeen rauhoittaa tilannetta.

Kuulin helpotuksekseni, että sen ruokavalio on kuitenkin ihan hyvä ja "lisäravinteiden" turvin se saa kaikki hivenaineetkin. Ja onhan tuo melkoisen terveellistä ja hyvälaatuista puuroa mitä se syö! Treeneihin paistan Pennille oikein kuumalla pannulla lohisuikaleita sellaisiksi kuiviksi paloiksi ja se rakastaa niitä. Ruokakokeilu jatkuu edelleen, koska on sitä ruokavaliota silti syytä laajentaa. Kokeilulistalla on eri lähteistä saatujen vinkkien perusteella nyt tofu, kalkkuna, erilaiset viljat kylmäkäsittelyn jälkeen ja quinoa (vai onko sekin viljaa...). Markkinoilla on myös minulle uusia tuttavuuksia; easy green ja keepers-mix sekoituksia, joissa on esimerkiksi erilaisia yrttejä ja salaattia jauheena taikka jonakin massana. Voisin kuvitella, että ne saattaisivat Pennille sopia. Kerron sitten täällä aina miten kokeilut etenevät.

Ja miten Pennin allergia ilmeni; jatkuvana rapsutteluna ja korvastulehduskierteenä. Nyt olemme oppineet tulkitsemaan Penniä ja jos se syö jotakin sopimatonta, se rapsuttaa naamaansa ja kovasti. Pidemmän kokeilun päälle korvahiiva iskee helposti. Silloin kun taas on liian pölyistä, se rapsuttaa kylkiään ja pureskelee tassujaan. Mutta nyt kun ruokavalio on sille sopiva ja meillä on siistiä, Penni elelee oikein tyytyväistä elämää ilman sen suurempia vaivoja. Korvatkaan eivät enää vaivaa ja toimimme nopeasti jos oireilu alkaa. Sen turkki on minusta pysynyt aina hyvässä kunnossa ja se on normaalinpainoinen, joka kaikista näistä sadoista kuvista, joita täällä on, toivottavasti näkyy.

Toivottavasti tästä allergiakirjoituksesta on hyötyä muille samassa tilanteessa oleville. Koko ajan opimme asiasta edelleen lisää, kirjoittelen sitä mukaa tänne Pennin edistymisestä. Ja vastaan mielelläni kysymyksiin näiden meidän kokemuksiemme perusteella ja tänne saa mielellään antaa vinkkejä helposti siedetyistä ruoista ym. asiaan liittyen.

Pikkuinen Penni.

Maissiluu

2012-01-22T19:29:00.001+02:00

On olemassa koirille tarkoitettua puruluita, joissa ei ole yhtään lihaa. Puhun maissiluista, joista minä ainakin tykkään antaa koirille, koska ne eivät haise pahalle tai ole yhtään ällöttäviä. Ne vahvistavat hampaita ja poistavat hammaskiveä, perfect! Se on sitten ilmeisesti asia erikseen, tykkäävätkö koirat niistä...

Tällaisia nämä maissiluut.

Hmm...epäilyttävää.

Ensivaikutelma ei vakuuttanut Nappia.

Pennikin oikein mahdollisimman kauas kiipesi maissiluista.

Mutta sitten Penni vähän innostui asiasta, kun pikkuisen houkutteli.

Snif, ei haise miltään.

Jeez, you´ve got to be kidding me!!

Nappi on turhautunut

2012-01-19T19:48:00.000+02:00

Voi jösses tuo Nappi on turhautunut pikkukoira. Äkäinen ja ärsyttävä. Syynä on varmaan aktiviteettien ja liikunnan puute. Nyt on jo lauhempaa, mutta tuossa oli vajaa viikko -10 astetta ja se on näköjään uusi pakkasraja, semmoista kolmella jalalla koikkelemista kaikki lenkit oli, että sääliksi kävi. Ja töissä on ollut tosi raskasta molemmilla, niin ei illalla ihmeellisempiä juttuja jaksa keksiä. Mutta kamelin selkä katkesi kyllä seuraavien tapahtumien jälkeen.

Aamuisin heti ensiksi me käydään pikkuisella kävelyllä ja vielä juuri ennen töihin lähtöä koirat käy vielä varalta takapihalla. Aamuruoan jälkeen Nappi usein kiireesti porhaltaa sohvannojalle kököttämään, eikä enää missään nimessä haluaisi käydä takapihalla, varsinkaan pakkasilla. Me yleensä sitten nostetaan se siitä sohvalta ulos. No nyt menin sitä sitten siitä noutamaan niin Nappi perhana murisi minulle. Ihan semmoista kunnon murinaa. Ajattelin että jaa, mitä ihmettä, mutta nostin sen siitä huolimatta ulos. Seuraavana päivänä sama, laitoin sen silti ulos. Siinä vaiheessa mietin, että ei kai siihen satu se nostaminen ja nostelin sitä sitten ahkerasti sinä päivänä, mutta ei se murissut enää. Pahaa-aavistamaton mies sitten toissapäivänä nosti Napin sohvalta ulos ja Nappihan äkämystyi, murisi ja yritti hyökätä miehen naamaa kohti; periaattessa se siis yritti haukata häntä naamasta! Tuolla kuonolla onneksi seurauksena oli vain huulikosketus... HUOH. Nyt kun on ollut lauhempaa kaksi päivää, niin se ei ole murissut kellekään. Mutta en kyllä tiedä voiko se olla niin, että se inhoaa pakkasta niin paljon, että pitää murista...

Leppoisa ulkonäkö voi pettää...

No niin, long story short, ilmoitin Napin eilen agilityä aktivointiin-kurssille joka alkaa ensi kuussa. Siihen asti lääkkeeksi turhautumiseen ekstarhuomiota, ekstraleikkejä, ekstraluita ja ekstrapitkiä lenkkejä.

Napin kökötys

2012-01-15T17:53:00.001+02:00

Nappi se ottaa rennosti aina vaan ja kököttää mitä omituisimmissa asennoissa.

Yksi tassu ilmassa...

...ja sama tassu suussa.

Pennin päivätouhut

2012-01-12T19:32:00.001+02:00

Nyt selvisi, mitä Penni luultavimmin touhuaa täällä päivisin. Viime viikonloppuna Penni nähtiin toistuvasti tämmöisissä puuhissa:

Se pitkät pätkät katseli ikkunasta ulos tarkkaavaisesti.

Tuli kiire siirtää tuo orkidea pois, Penni näköjään välillä nousee ikkunalaudalle paremmille kyttäyspaikoille. (Sain ekaa kertaa ikinä orkidean uudestaan tekemään nuppuja, jotka nyt ovat jo kukassa, jes).

Samaan aikaan Nappi ei-niin-tarkkaavaisena. Hui kauhia, mikäs sen silmäkulmassa oikein on, joku näppylä näköjään. Näyttää olevan nyt parantunut, t: tarkkaavaiset omistajat.

No se ei mennyt kovin hyvin

2012-01-07T18:59:00.000+02:00

No meidän mölliagilitykisat Pennin kanssa eivät menneet kovin hyvin, möö ja buu. Ilmoittauduttiin A ja B - radoille. Ekalla kerralla Penni meni yhteen putkeen väärästä päästä. Kuulemma ohjasin kai ihan suht oikein, mutta sinne se livahti. Kymmen miinuspistettä siitä. Oikeissa kisoissahan tuollaisesta saisi hylsyn. B-kierroksella (joka on sama rata kuin A, mutta toisinpäin) unohdin radan, missasin kaksi estettä kokonaan! Höh höh, se oli täysin mun moka ja harmittaa. Ei saatu tulosta ollenkaan, vaan otettiin rata uusiksi. Kolmannella kierroksella Penni hyppäsi hyppyesteen väärältä puolelta, en yhtään muista että mitä siinä tapahtui, mutta siitäkin saatiin se kymmenen miinuspistettä. Nooooh ei se mitään, uusia kisoja kohti vain ja lisää treeniä ainakin mulle. Pitäisi vain jotenkin saada aivot muistamaan ne esteet oikein. Keskittyä kunnolla. Mutta sen oon kyllä aina tiennyt, että Penni on kympin koira!

Kisojen jälkeen Penni jaksoi vielä leikkia Napin kanssa vartin ja minun kanssa toisen vartin, kunnes alkoi ramasemaan.

Uusi vuosi, katsaus historiaan

2012-01-05T15:51:00.002+02:00

En tee katsausta blogin historiaan tai meidän koirien historiaan, vaan vielä kauemmaksi. Tässä on mopsi vuodelta 1894, eikö ole hämmästyttävästi meidän Pennin näköinen? Ihan kuin Penni vuonna 2012.

Kuvan lähde

Tämä mopsi vuodelta 1902 on ihan kuin meidän Nappi samassa tilanteessa; " when she sees another pug in the kennel that she don´t like". Ensimmäisen kuvan mopsi on kyllä tosi erinäköinen kuin tämä, vaikka välissä on vain kahdeksan vuotta. Tästä 1900- luvun alusta mopsit ovat muuttuneet aika vähän, tosin on tuolla Champion Lokilla ehkä aavistuksen enemmän kuonoa kuin monilla nykymopseilla.

Kuvan lähde

Tihhih, tässä vielä historiallinen griffon petit brabancon vuodelta 1933. Hirveen söpö!!

Kuvan lähde

Vuoden viimeinen päivä

2011-12-31T16:00:00.000+02:00

No niin, viimeistä viedään. Tänään on monien koiranomistajien inhokkipäivä, kun raketteja ammutaan ja muuta yleistä epäjärjestystä on enemmälti nähtävillä. Meillä ei onneksi ole ollut ongelmia rakettien suhteen, sisällä nuo eivät reagoi niihin mitenkään, emmekä mene ulosenää illalla, ettei turhaan tarvitse säikkyä.

Hyvää uutta vuotta kaikille tämän mainion griffon petit brabancon-videon saattelemana. Ei liity mitenkään teemaan, mutta tuo on aivan ihana tuo Verdell ja sillä on justiinsa samat vinkeet, kuin meidän Pennilläkin. Tosin Penni ei istu Napin päällä...

Pennin synttärit

2011-12-28T21:26:00.000+02:00

Pennillähän oli tosiaan kaksivuotissynttärit 24.12. Nyt tulee kammottava tunnustus, joka todistaa, millaisia ihmishirviöitä me ollaan. Me vietiin koirat jouluksi koirahoitolaan. Jouluksi! Pennin synttäripäivänä! Tänä vuonna vuorossa oli joulu anoppilassa, eikä sinne saa viedä koiria. Ja tunnustukset jatkuu, me ei ostettu niille yhtään joululahjaa eikä Pennille ollenkaan synttärilahjaa. Noooh, en nyt ole niinkään varma, muistiko Penni itsekään, että sillä olisi ollut synttärit tai tiesikö Nappi, että oli joulu. Ja koirilla on kaikki tarvittava, mitään hankittavaa ei ole ollut mielessä. Penni tarvitsisi lämpimän loimen, tai siis semmoisen talvitakkihässäkän, jossa ei olisi pitkiä"hihoja" mutta nyt on ollut onneksi niin lauhaa, että diy-villapaidalla ollaan pärjätty. No sentään vähän kakkua annettiin, Penni sai peruspuuroonsa koristeeksi kinkunrasvaa. Nappi sai myös. Sitä ennen otettiin kaksivuotiskuvia, joista tuli vähän epätarkkoja, kun Penni oli jotenkin niin kovin innoissaan ja heilutti häntääkin koko ajan.

Jahas, juustoa!!

Mulle mulle mulle!

Pistän leikiksi.

Onpa sillä pitkät koivet!

Penni on kyllä aivan ihana koira! Se on kiltti, rauhallinen, suloinen, tottelevainen, hellyttävä ja aina selällään rapsutuksia kerjäämässä. Siitä on moneksi; kivaksi lenkkikaveriksi, mahtavaksi agilitykoiraksi ja näyttelyissäkin se varmaan menestyisi, jos omistajalla olisi enemmän intoa niihin hommiin. Se on helppo ottaa mihin tahansa mukaan, koska se aina käyttäytyy mallikkaasti. Toisaalta se on vähän epäileväinen vieraita kohtaan ja haukkuu meille tulevia vieraita (varsinkin lapsia, hmph) usein aavistuksen liian pitkään, vähän arka (griffoniksi kenties liian arka?), ja palelee helposti. Kuitenkin se on maailman ihanin pikku-Penni.

Joulutervehdys!

2011-12-23T15:58:00.000+02:00

HAUSKAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE TOIVOTTAVAT PIENET MUSTANAAMIOT NAPPI JA PENNI!

ONNEA PENNI 2 VUOTTA 24.12.2011 !!!!

(Tein tämän joulutervehdyksen sellaisella uudenkarhealla ohjelmalla nimeltä Paint ; ). Tuli tosi jouluisen näköinen, eikö totta...?)

Elämme kiireisiä aikoja ystävät hyvät!

2011-12-18T21:29:00.000+02:00

On ollut melkoinen viikko. Maanantaina toivuttiin viime viikonlopusta, koirat on maanantaisin aina aika naatteja, kun viikonloppuisin ne eivät saa normaalia uniannostaan. Tiistaina kävimme tuttuun tapaan mopsitreffeillä, joissa Nappi viihtyi kohtalaisesti ja Penni ei viihtynyt yhtään. Pennillä oli myös agilitytreenit ja se oli aika vallaton siellä, meillä jäi nimittäin sitä edeltävä kerta väliin. Keskiviikkona oli kivaa, kun myös koirat olivat kutsuttu kaverien luokse kylään. Tai no meitä stressasi aika lailla se, kun Penni komenteli perheen lasta ja Nappi haukkui tv-tason alla oleville johdoille koko ajan. Ei tiedetä, että miksi se niitä luuli. Mutta kyllä ne siitä sitten rauhoittuivat. Torstaina käytiin tosiaan Pennin kanssa keskustassa. Perjantaina oli koirista ehkä kaikkein mukavin päivä, kun meidän äiti ja iskä tuli niitä hoitamaan meidän iltamenojen vuoksi. Nappi oli kuulemma istunut kaksi tuntia äidin sylissä ja Penni kerjännyt rapsutuksia iskältä. Äiti kertoi että heitä oli ihmetyttänyt lenkillä ensinnäkin se, että koirat jaksoivat niin reippaasti kävellä (no daaaa...) ja että Penni oli merkkaillut ja nostanut jalkaa neljä kertaa (that´s our girl!) puolen tunnin aikana. Eilen ja tänään ollaan vain oltu kotosalla ja tehty pidempiä lenkkejä.

No väsyneitähän nuo nyt ovat ja Nappi tuumasikin, että kaipailisi jo rauhallisia eläkepäiviä. Me ei vielä olla raskittu kertoa sille, että ensi viikolla minä jään viiden päivän ja mies kymmenen päivän joululomalle! Sitten täällä riittää kahta kauhiammin touhua.

Ihan menee jo nyt mummosta tuo meidän Nappi 3,5 -vee.

Pennin terveystulokset

2011-12-15T20:07:00.001+02:00

Penni kävi virallisissa silmä- ja polvitutkimuksissa ja tulokset olivat hyvät; polvet olivat 0/0 ja silmätulos puhdas; ei todettuja perinnöllisiä silmäsairauksia. Yksi huomautus kyllä silmissä oli, oikean silmän etukapselilla (?!?) oli pigmenttiä. Tämä on kuulemma ihan tavanomaista. Joten puhtaat paperit sai, jes jes joo. Käytiin sitten tarkastuksen jälkeen Pennin kanssa vähän kaupungilla shoppailemassa. Minun piti pari asiaa hoitaa keskustassa ja tein niinkin fiksusti, että soitin aikomiini liikkeisiin etukäteen, saanko tulla pikkukoiran kanssa sisälle. Kaikkiin soittamiini paikkoihin saimme luvan mennä ja Penni herätti paljon positiivista huomiota. Tosin optikolla se haukkui pahvimainokselle ja silloin se sai ainakin minulta negatiivista huomiota osakseen.

Vässy-Penni

New Look!

2011-12-11T19:15:00.000+02:00

No niin, blogia on kirjoitettu kohta kaksi vuotta ja nyt sain liitettyä tuohon tuommoisen banner-kuvan. Mies otti onnistuneen kuvan koirista ja hänellä oli vielä joku application puhelimessaan, jolla siitä sai tuollaisen tyylitellyn.

I like it! Ehkä tässä tulevan vuoden aikana saan näitä fontteja ja muita muokattua. Hiljaa hyvä tulee. Olen harkinnut myös noiden tunnistesanojen lisäämistä kirjoituksiin, kuten "mopsin karvanlähtö", "koirien hampaiden pesu" tai "tuohtunut Nappi". Löytää sitten kaikkea tarpeellista infoa kirjoituksista helpommin.

Voi ei!

2011-12-09T20:09:00.001+02:00

No johan nyt, lattialta löytyi koiran hammas. Hammas oli tosi pieni ja tarkistin heti Pennin suun, mutta siellä oli kaikki valkoiset minit tallella ja hyvältä näytti. Napilta sitten katsoin ja voi raukkaa, sieltä alhaalta keskeltä hammas oli pudonnut ja aika iso aukko siellä nyt on : (. Olen kuullut, että mopsien hampaista pitää pitää erityisen hyvää huolta ja niillä nimenomaan on kaikenmaailman suuongelmia. Kasvattaja painotti että on erittäin tärkeää pestä mopsin hampaat mieluiten päivittäin. No meillä on ollut se hampaanpesuaktiivisuus vaihtelevaa, mutta viime kesästä asti ryhdistäydyttiin ja hampaita on pesty pari kertaa viikossa. Onhan se toki saattanut kolauttaa sen johonkin tai vetoleikkien takia se on irronut tms, mutta anyhow nyt täytyy kiinnittää tuohon suuasiaan erityistä huomiota. Tosi kurja juttu kyllä.

Hammas?

MUN HAMMAS??!!???

Joo ja sitten me mennäänkin samantien leikkamaan nuo Napin kynnet....Krhm.

Jes, lunta!

2011-12-05T22:01:00.000+02:00

No niin vihdoin lunta. Koko päivän pyrytti ja nyt on lunta joka paikassa, toivottavasti jo jäisi maahan! Ja kyllähän se mieltä piristää, kun on huomattavasti valoisampaa ulkona. Lähdimmekin heti kotiin päästyäni koirapuistoon koirien kanssa ja päätin ottaa kameran mukaan. Heikkolaatuisia kuvia tuli, ei voi mitään että lumesta huolimatta valo ei riitä. Otin myös narupallon mukaan ja meidän palloleikit olivat vielä huonompia kuin yleensä. Normaalisti homma menee niin, että heitän pallon, Nappi juoksee viereen, istuu alas ja alkaa haukkumaan että pallo löytyi, tuu tänne ja nakkaa uudestaan. Penni ei myöskään yhtään osaa noutaa palloa. Nyt nakkelin sitä palloa minne sattuu (no kun siinä on se naru ja siitä kun heittää niin se jotenkin lentää ihan ihmeellisiin suuntiin) ja me kolmestaan etsittiin sitä hangesta. Napille tuli ihan kuuma siinä hommassa.

Penni se siellä kattelee

Ai että pitäisi lähteä pallon perään?

Josko Pennin voisi näyttää että missä se on.

Onko se täällä?

En mää löydä sitä!

Viikonloppuja!

2011-12-02T20:18:00.000+02:00

Äh, kamala kamerakännykkäkuva, mutta tässä koirien väsyneet, mutta ystävällismieliset terveiset perjantai-iltaan. Rentouttavaa ja rauhallista (niin no pikkujoulukausi on menossa parhaimmillaan...) viikonloppua kaikille!

PS. Mitenkä se Penni näyttää puolet Nappia pienemmältä, ei se kyllä oikeesti oo. Ja ihana kyllä, että ne on nykyisin taas niin sopuisissa väleissä, tappeluja ei ole ollut enää pitkään aikaan. Jäi vähän mysteeriksi, että miksi ne siinä yhdessä vaiheessa ottivat yhteen niin usein.

Maanantaita!

2011-11-28T19:56:00.000+02:00

Nyt on mennyt kyllä useampi viikko samaan kaavaan; töihin, kotiin, lenkille, ruoanlaittoa, siivoamista, iltakävelylle, nukkumaan ja sama toistuu viisi päivää viikossa. Viikonloput taas on aika buukattuja loppuvuodeksi, että kaikesta arkisesta huolimatta viikot kulkee kauheaa vauhtia eteenpäin. Eikä mitään extravaganzaa koirien kanssa olla nyt hommailtu. Tässä hengailukuvia tältä päivältä. Kuvasarjan teemana on "Nappi näyttää kieltä."

Napin perusilme, kielii sen älykkyydestä. Napille on ilmaantunut tuommoinen ruskea pilkku vasempaan silmään valkuaisosaan, ei kyllä ole yhtään hyvä juttu, pitäisi käydä lääkärissä katsomassa että mikä se nyt on.

Läheisyys lämmittää.

Tuttu kuvakulma.

Blaah

2011-11-25T21:51:00.000+02:00

Saanen vähän nurista. Miten voi olla näin masentava sää? Koko päivän on satanut kaatamalla vettä. Marraskuussa! Töissä kahden maissa kahvitauolla huomasin, että ulkona jo hämärtää. Eikä tässä tietenkään saa yhtään onnistuneita kuvia koirista ilman päivänvaloa. Ja kyllähän tämä koiriakin masentaa, kuten kuvista näkee.

Mopsi mainoskasvona

2011-11-22T21:22:00.001+02:00

Piti ihan kahteen kertaan katsoa, että kurkkiiko tuossa mopsi vai mikä? Joo-o, musta mopsihan se siinä.

You got to be kidding me....

2011-11-19T17:05:00.002+02:00

Kaupoissa myydään tällaisia joulukortteja:

Pysähdytäänpä hetkeksi tämän kortin äärelle ja analysoidaan, että mitä siinä oikein tapahtuu.

Eli tässä on nyt tuon mopsin työpaikan pikkujoulut menossa. Mopsithan ovat hyvin tyypillisesti tuollaisilla kirjanpito- ja reskontra-aloilla töissä. Pikkujouluissa on muutama terästetty glögilasillinen tullut juotua liikaa ja mopsi on tuon vesiautomaatin hyllyn kautta kiivennyt kopiokoneen päälle toteuttamaan suunnittelemaansa jekkua; kopioiden ottamista takapuolestaan.

Tämä on luultavasti kamalin joulukortti, mitä ikinä kellekään voisi lähettää. Tekisi mieli laittaa sähköpostia tuonne korttifirmaan ja kysyä, että mitä ne oikein ajattelivat, kun tuollaisen idean keksivät? Ja kuka hullu näitä ostaa? Ai joo, esimerkiksi minä.

Palloilua/Pelleilyä

2011-11-13T11:57:00.001+02:00

Taas menin ostamaan koirille uudet pallot jotka eivät kymmentä minuuttia kestäneet ehjinä, mutta ne oli hyvät kymmenen minuuttia ne.

Pehmeästä pallosta kuonotonkin saa hyvän otteen.

Vai mitä Penni?

Ja hyvän kynsiotteen myös.

Vai mitä Nappi?

Nappi katselee joko kainona tai hyvin epäluuloisena.

Niin ja hyvää isänpäivää!

Pennin agilitykuulumisia

2011-11-08T21:40:00.001+02:00

Pennin agilitykuulumiset ovat oikein positiivisia, sillä menee hienosti! Penni on reipas, innokas, nopea, motivoitunut, irtoaa helposti esteille ja on kaiken kaikkiaan helppo ohjattava ja ihana agilitykoira! Ja kaksi viikkoa sitten (no laitetaanpa muistiin tänne ihan päivä; 25.10.11), se sai ensimmäisen 20 esteen treeninollaradan. Ja sen jälkeen meno on ollut sellaista, että puhtaasti menee joka kerta treeneissä ainakin sen yhden kerran. Jipii, ja taputapu minullekin, koska muistan hyvin ne radat viiimeinkin. Me ei kuitenkaan osata vielä kontaktiesteitä ollenkaan, mutta keppejä se menee hienosti hihnan kanssa. Ohjaaja on pariin otteeseen sanonut, että ensi vuoden puolella mun täytyy hankkia lisenssi ja ruveta kilpailemaan. Mikäjottei. Meillä ei oo kertaakaan ollu kameraa mukana noissa treeneissä, niin eipä ole teemaan liittyviä kuvia. Laitan tähän tämmöisen kivan ja lämpimän kesäkuvan Pennistä, kun täällä on nyt niin kaaaaaauhian pimeä ja suht kylmä.

Ps. Tänään Nappi käyttäytyi koirapuistossa ihan mallikkaasti, eikä ärissyt kuin kerran koko aikana. Hmmm....

Nappi on äkäinen

2011-11-03T20:35:00.001+02:00

Taustaa

Kaikki mopsit, jotka tiedän, ovat kilttejä, leppoisia ja yleensä mukavia muita koiria kohtaan. Mutta meidän Nappi on äkäinen mopsi. Blogin kautta olette varmaan saaneetkin sen kuvan, että Nappi on hyvin jääräpäinen ja voimakastahtoinen koira, joka mopsimaiseen tapaan kuvittelee olevansa paljon isompi koira kokoonsä nähden.

Napin tilanne nyt

Mutta ei se kyllä aina ole ollut näin huonokäytöksinen, tilanne on viime aikoina pahentunut. Kotona se ärhentelee Pennille aika ajoin, koirapuistossa se raivoaa isoille aidan takaa ja usein niille pienille, jotka tulevat sitä haistelemaan joko yllättäen tai joskus se vaan äksyilee niille muuten vaan. Jos koirapuistossa on kahden muun koiran painit menossa ja joku vaikka haukahtaa, Nappi menee siihen sekoittamaan pakkaa. Ja jos Penni joskus jonkun toisen kanssa yrittää seurustella, Nappi on heti paikalla ärhentelemässä Pennille (ei koskaan siinä tapauksessa niille muille, vaan Pennille). Ja lenkillä se remmirähisee useimmiten vastaantuleville koirille. Noh ei se aina ole ollut tuollainen ja kyllä se Pennin tulo ja aikuiseksi kasvaminen on siihen vaikuttanut. Nappi on vähän huono laumanjohtaja kotona. Kerroin joskus aikaisemmin niistä Napin hyökkäyksistä Penniä kohtaan, ne nyt onneksi ovat huomattavasti vähentyneet. Mutta selkeästi se jonakin päivänä on huonolla päällä ja on ärhäkkäämpi; esimerkiksi hermostuu televisiosta tulevista äänistä ja ärisee niiden seurauksena Pennille. Ihmisiä kohtaan se on onneksi kuitenkin todella kiltti ja aina pusuttelemassa kaikkia.

Mikä syynä äksyilyyn?

No isoja koiria se tietysti pelkää ja Penniä se yrittää kontrolloida vanhemman koiran ominaisuudessa, mutta kyllä se menee liiallisuuksiin tässä tapauksessa. Valitettavasti epäilen, että se on vähän stressaantunut. Ja meilläkin on varmaan "kotikasvatuksessa" mennyt jokin pieleen nyt Napin kohdalla...

Mikä avuksi?

Huomaan aina koirapuistossa, kun se on aikeissa äristä jotakin kohtaan. Olen parina viime kertana sitten yrittänyt ennen konfilktia kääntää sen huomion minuun makupaloilla. No, viimeksi kävi niin, että se sitten napotti vieressä ja odotti koko ajan makupalaa minua tuijottaen ja kun yksi sille hyvin tuttu uroskoira kävi nuuskimassa, se ärähti sillekin. Että ei tehonnut. Toisena keinona olen jättänyt Pennin kotiin, niin sen ei tarvitse koko ajan seurata sen touhuja, mutta eipä sekään auttanut. Ja toki ollaan aina kielletty ja kovasti sanottu että EI, mutta hmm, sekään ei ole toiminut. Auttaisikohan ärjyntätilanteissa rankaiseminen esimerkiksi suihkuttamalla suihkepullosta vettä? Se toimii televisioärjyntään kotona....Vai luovutetaanko koirapuistoilu kokonaan? Vai olisiko kyse jostakin vaiheesta, voisiko sillä olla murrosikä vielä menossa? Mutta on se jo 3,5-vuotias..Auttaisiko remmirähinäkoulutus?

Mahdollinen ratkaisu

Mietin, että ehkäpä paras olisi viedä Nappi jollekin koirakurssille; vaikka rallytokoon taas tai agilitya aktivointiin-kurssille, jossa se saisi huomiota ja purkaa patoumiaan kivoihin touhuihin...

Lopuksi

Mutta tämmöistä pohdintaa tällä kertaa, minäpä kertoilen sitten täällä että mihin me ruvetaan ja muuttuuko Nappi vähemmän äkäiseksi nuoreksi neidiksi. Ja tässä nyt ehkä sai vähän kärjistetyn kuvan, ei meillä se arki nyt mitään jatkuvaa rähinää ole, mutta eivät ne ajoittaiset hyökkäykset ja karjumiset (se siis ihan tosissaan karjuu ja parkuu kauheaan ääneen sille päälle sattuessaan) yhtään mukavia ole ja haluaisin että meidänkin mopsi olisi semmonen lupsakka ja lempeä, niinkuin useimmat mopsit.

(Ai miten niin muka huomaa, että tällä hetkellä töissä kirjoitan kaiket päivät artikkelitekstiä ; ) ? )

Eräretkellä

2011-10-31T19:29:00.000+02:00

Olimme viikonloppuna meidän suvun "erämaamökillä"; eli tiettömän tien takana ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ei olla käyty siellä vuosikausiin, viime käynnistä taitaa olla vajaa viisi vuotta. Joku saattaisi kysyä, että mikä järki sinne nyt oli lähteä vuoden pimeimpään ja ankeimpaan aikaan, mutta eihän me semmosia mietitty tietenkään...Mökillä oli juuri ennen meitä ollut kävijöitä, joten se oli otusten varalta tarkastettu ja lämmitetty, eikä meillä city-ihmisillä ja un-outdoorsy-type koirilla ollut siis hätäpäivää. Koirat olivat kyllä harvinaisen innostuneita koko ajan ja ne jaksoivat ulkona liikkumisen lisäksi leikkiä keskenään tuntikaupalla. Tässä erätunnelmia.

Penni se aina tarkkailee.

Nappikin aina toljottaa.

Ja on joka toiminnassa mukana.

Käytiin vaaran päällä kävelyllä ja koirat tykkäsi kovasti.

Siis koira, ei koirat...

Kyllä ne molemmat siellä innokkaasti jolkutteli. Etsi kuvasta mopsi ja griffon.

Aurinko laski siinä iltapäivällä viiden aikaan.

Ja Nappi meni heti samantien nukkumaan.

Kassiin tietenkin.

Napin ja Murphyn laki

2011-10-27T19:47:00.000+03:00

Nappia on kyllä nyt kohdannut harvinaisen huono tuuri ja vielä kolme kertaa. Tämä tarina on synteesi tapahtuneista ja sisällöltään hyvin ällöttävä. Tosin mikään, ei mikään, tässä maailmassa ole yhtä ällöttävää, kuin tämä Napille kesällä sattunut juttu (nro 1), mutta aika lähellä ollaan. Että jos olet nyt syömässä jotakin niin kannattaa skipata seuraavat rivit.

Niin, kaikki alkoi eräänä harmaana päivänä kun olimme koirapuistossa. Koirat juoksivat keskenään hyvän tovin, kunnes Nappi astui vahingossa valtavaan ripuliläjään oikealla etutassullaan (ei kyllä ollut mikään pienen koiran jätös, vaikka pienten puolella oltiinkin) ja se oli sen seurauksena ihan shokissa. Pennikin kävi siinä haistelemassa mutta kavahti äkkiä kauemmas. Yritin vähän siinä putsata tassua ja lähdettiin äkkiä kotiin. Kotimatkalla Penni nosti jalkaansa lyhtypylvääseen (se edelleenkin nostaa jalkaa samalla tavalla kuin urokset) ja Nappi meni törmäämään siihen samaiseen kohtaan yhtä aikaa ja sittenhän sillä olikin pää ihan märkänä. Penni kävi siinä haistelemassa, mutta kavahti äkkiä kauemmas. Nappi ei ollut kovinkaan shokissa. Sitten kotona Nappi alkoi yökkimään ja oksensi lattialle semmoista keltaista vaahtoa. Penni kävi siinä haistelemassa, mutta kavahti äkkiä kauemmas. Nappi vaikutti lähinnä voipuneelta.

Me sitten päätettiin mennä pesulle!

Pennikin pääsi ilokseen kylpyyn.

Sunday, Sunday.

2011-10-23T12:28:00.000+03:00

Mulla on ollut täällä aiemminkin näitä meidän sunnuntairentoilukuvia (jotka on ehkä vähän lällyjä ja tylsiä), mutta nämä rauhalliset sunnuntaiaamut ovat olleet vähän harvemmassa viimeaikoina ja on vaan niin mukavaa olla kotosalla koirien kanssa yhdessä koko porukka ja katella telkkaria kaikessa rauhassa. Siispä tässä sunnuntaitunnelmia.

Upgrading

2011-10-21T22:17:00.000+03:00

Penni on tarkka tyylistään ja siirsikin itsensä turistiluokasta businessluokkaan.

DIY!

2011-10-17T19:12:00.000+03:00

Ette varmaan olisi ikinä arvanneet, että tässä blogissa olisi Do It Yourself-vinkkejä, mutta kylläpä vaan on, nimittäin DIY-koiran villapaita!

Tässä on vanha ja virttynyt pipo. Tarvitaan sakset, koira malliksi ja leikataan päänaukko, mallataan vähän ja leikataan etutassujen aukot. Tähän meni aikaa noin 1,5 minuuttia.

Tadaa, tuloksena hienon hieno villapaita Pennille! Joku taitavampi varmaan viimeistelisi nuo jalan- ja pääntiet, minäkin saatan palata asiaan, mikäli nuo alkaa purkautumaan....ehkä.

Paidan kanssa näyttäisi olevan ainakin helppo leikkiä narupallolla...

...minipallolla...

...ja toisenlaisella narupallolla.

Teini-Napin mielestä mikään ei ole mistään kotoisin, eikä se ikinä käyttäisi äitin tuunaamaa villapaitaa ihmisten ilmoilla.

Tippoja, tippoja

2011-10-15T19:40:00.000+03:00

Huoh, Pennin silmävaivat vaan jatkuvat, silmäkontrollissa todettiin, että kuuria pitää vielä jatkaa kahden viikon ajan. Silmä punoittaa edelleen ja siellä oli mikäli nyt oikein ymmärsin joku kalkkikertymä, joka on kuulemma kuitenkin vaaraton. Tätä laitan Pennin oikeaan silmään neljä kertaa (!) päivässä.

Mies satutti myös silmänsä ja kahden viikon ajan kahdesti päivässä laitan hänen oikeaan silmäänsä tätä:

Oh my, oh my!

Napin järkytys

2011-10-10T18:45:00.000+03:00

Napilla on karvanlähtöaika ja Furminaattorilla (Erittäin Hyvä laite karvanlähtöaikaan alusvillan poistamiseen, karvan tippumisen estämiseen ja siten asunnon siistimpänä pitämiseen) vetelin pari kertaa erityisesti kaulan alueelta. Tässä lopputulema:

Hei mitä ihmettä äsken tapahtui ja mitä täällä oikein touhutaan?

Mitä hemm...!

Tämä on täysin törkeää, mun kauniit ja lämmittävät kaulakarvat!

Olen hyvin, hyvin pettynyt.

Taas mökillä

2011-10-02T20:45:00.002+03:00

Olimme viikonloppuna mökkeilemässä, viimeistä kertaa tänä vuonna ko.mökillä. Reissu meni oikein mukavasti ja koirat nauttivat olostaan, niin kuin aina mökillä. Tässä vähän kuvia lähinnä metsäretkeltä.

Nappi oli oikein sämäkkänä koko automatkan ajan.

Penni mättäällä.

Harmi kun kameran säädöt oli taas ihan miten sattuu (lue: en vieläkään ole opetellut, miten sitä käytetään) ja tässäkin kamera tarkensi etualan korsiin, eikä Penniin.

Nappi puolukassa. Jahas jahas, vähän kirpakalta vaikuttaa.

Mutta tässäpä hieno musta marja, eikä näytä yhtään niin kirpeältä.

Parempi maistaa ja äkkiä.

Maiskis maiskis.

Hei Penni tuu messiin, täällä on meille buffa!

Mölliagikisoissa

2011-09-28T21:15:00.000+03:00

Me osallistuttiin Pennin kanssa viime sunnuntaina mölliagilitykisoihin (mistä kummasta tuo sana mölli tulee?) ja nehän meni tosi mukavasti! Mölli-termi siis käsittääkseni viittaa siihen, että ne eivät ole viralliset kisat ja radat ovat helpompia; mukana ei ole kontaktiesteitä, kuten keppejä tai keinua jne. Ei sijoituttu kyllä, mutta ensinnäkin minä muistin koko 16 esteen radan hyvin ja se on jo tosi hyvin se! Hankala kohta meillä monesti on ollut myös aloitus, Penni ei ole ensimmäisestä käskystä istunut ja odottanut lähtökäskyä paikallaan mutta nyt se istui mallikkaasti. Lisäksi se meni yhdestä meille hankalammasta ja vähän treenatusta pussiesteestä tosi hienosti. Ja vauhti oli todella reipasta, ei siis voi olla kuin tyytyväinen. Kuitenkin kolmanneksi viimeisellä esteellä, joka oli muuri, se kieltäytyi ekaksi menemästä, joten siitä viisi miinuspistettä. Eilisen treenit sujuivat myös tosi hienosti, kyllä me varmaan tässä taas osallistutaan kisoihin. Ainoastaan harmitti se, että mies lupasi tulla mukaan kisoihin kannustamaan ja kuvaamaan ja sitten hänelle tulikin este. Samoin kävi sitten veljen kanssa, eikä hänkään loppujen lopuksi päässyt mukaan. Siispä tässä jutussa kuvituksena ottamiani kuvia Pennistä ja sen elegantista silkkihuivista!

Möö

2011-09-23T20:54:00.000+03:00

Penni kävi eläinlääkärissä korvakontrollissa viime korvatulehduksen jäljiltä ja korvat olivat puhtaat. Jee. Mutta samalla katsottiin Pennin punoittavaa silmää ja jalostuksen multihuipentumaa, nenävekkiä. Oikeaan silmään se sai silmätippakuurin, onneksi sieltä nyt ei löytynyt haavaa tai muutakaan vakavampaa, jotakin ärsytystä kuitenkin. Vekissä taas oli täyspotti; diagnoosina nenäpoimun ihotulehdus. Vekki on hankalassa paikassa, aivan silmien alla ja Penni yltää lipomaan kielellään vekkiin saakka. Lääkitys pitää siis olla sellaista, ettei ärsytä silmiä, eikä ole vaarallista nieltynä. No lääkäri määräsi sitten sellaista hampaisiin/ikeniin tarkoitettua tulehduslääkettä tai jotain...Se tuoksuu ihan vanilliinisokerille, joten Pennin naama haisee oikein hyvälle, kun se tulee suukkoja antamaan. Tämä ilo kustansi 112 e. Noh noh, tästä kun päästään, niin ollaan voiton puolella bakteereista. Kaikista vaivoista huolimatta Penni on oma pirtsakka itsensä!

Nyt näkyy

2011-09-21T20:39:00.000+03:00

Ainakin Nappi näkyy nyt. Ostin koirille ruokakaupan alesta huomioliivit kokoa S. Nappi on tämän valmistajan luokituksen mukaan sitten nähtävästi kokoa XS ja Penni >XS. Kuvista näkee istuvuuden, mutta eiköhän Nappi voi tuota käyttää. Onkin jo ikävän sysipimeää iltalenkin aikaan kahdeksalta. Ja tästä opimme sen, että koirantarvikkeita ostettaessa on parasta ottaa koirat mukaan.

Epäileväinen Nappi, supersankari-Penni viittansa kanssa.

Joo, ihan hyvin passaa Napille.

Mutta Pennille siis ei.

Syysretkellä

2011-09-14T15:57:00.001+03:00

Oltiin porukalla syysretkellä tuossa jokunen aika sitten. Valitettavasti se ulkoilualue, jonne suurella tohinalla ajeltiin, olikin suljettuna lähes kokonaan jonkun tapahtuman vuoksi. Ei saatu sitten itse juurikaan liikuttua, mutta koirat päästettiin vähän juoksentelemaan läheisen pellon reunaan. Tässä vähän kuvia ja tunnelmia.

Nappi tarkkailee ihmisiä, Penni luontoa.

Napille tuli äkkiä kuuma.

Ja tässä ollaankin jo pellolla. Menossa mopsihepulit.

Siitä ei tullut ihan niin kuuma.

Näitä "Penni kiitämässä"-kuvia on nähty täällä blogissa aikalailla, mutta tulen niistä aina hyvälle tuulelle, ihana nähdä kun Penni nauttii vauhdista ja vapaana juoksemisesta.

Ja retken jälkeen Nappi pisti väsyneenä nukkumaan Royal Canin-repun päälle. Comfortable.

Nappi ja jätesäkki

2011-09-11T12:46:00.000+03:00

Olen aiemminkin kertonut, että Nappi nukkuu hyvin mieluusti erilaisissa laukuissa tai kasseissa. Myös pusseissa. Tässä Napin episodi jätesäkin kanssa kuvin kerrottuna.

Vau. Hieno uusi makuupaikka. Möyhennämpä tästä mopsille sopivan.

Tuosta noin vielä vähän.

Hmmm, jokin tässä nyt on vähän hankalasti...

Niin joo, sehän se oli et tää musta muovi on kauhean kuuma turkkia vasten.

Nyt on tuumaus- ja viilennystauko paikallaan. No en anna tämän lannistaa, olen tottunut kuumuuteen;

Noo ihan ok tässä on köllötellä, vaikka vähän oudolta tuntuukin.

Tässä vaiheessa piti mennä jo tarkastamaan, että saako se Nappi ollenkaan happea ja kyllähän se sai...

Sen pituinen se.

Kotona kipiänä

2011-09-09T22:38:00.001+03:00

Oon ollut tässä samassa työpaikassa viime vuoden toukokuusta saakka ja nyt sitten napsahti ensimmäinen sairauslomapäivä; perusflunssa ja vähän lämpöä. Päivä meni sohvalla koirien kanssa. Koirathan on meillä viikolla päivät yksin, minä lähden ennen kahdeksaa ja mies yhdeksän jälkeen. Kotona olen aikaisintaan neljältä, useimmiten puoli viideltä. Eli vähintään sen 7 tuntia ne täällä ovat keskenään. Me pistettiin nukkumaan aamupalan jälkeen siinä 10 maissa, söin lounasta yhdeltä ja sitten taas nukuttiin. Kun heräsin, kello oli jo 16 ja oltiin kaikki kolme ihan pihalla. Eli siis nyt vierähti pieni kasa huolta sydämeltä; kyllä se päivä menee aivan helposti torkkuessa. Jos joskus tullaan puoli neljältä kotiin,on Nappi ollut usein aivan silmät puoliummessa sohvalla venyttelemässä ja olemme siitä huolimatta ajatelleet, että luultavasti ne ovat päivällä hereillä aina välillä. No, enpä oikein usko.

Tässä kuvassa ei olla päiväunilla, vaan seurataan, kun keittiössä tehdään ruokaa. Välillä oikein hermostuttaa, kun kaksi silmäparia tuijottaa joka ikistä liikettä. Meillä ei muuten koskaan ole muruakaan lattioilla, se tietenkin on ihan hyvä.

Laatua

2011-09-06T17:31:00.001+03:00

Olin ystävien kanssa Pohjois-Italiassa pienellä lomalla. Olin vetää gelatot väärään kurkkuun, kun erään pikkukylän keramiikkakaupan ikkunassa näin tämän:

Eikö tästä voi sanoa että hienoa italialaista laatuposliinia? Matkakumppanien mielestä ei missään nimessä. Paljon muuta en reissulta sitten ostanutkaan. Voi hyvänen aika sentään, tarvitsen apua ! ! ! !

Voi pesupallo sentään

2011-08-29T20:00:00.000+03:00

Pakko oli kaivaa kamera esille, kun töistä kotiin tullessa vastassa oli tällainen pesupallo-madness-tilanne.

Tervepä terve!

No äkkiä se meininki laimeni, mutta pesupallot pysyivät suussa vielä pitkään.

Pennin pallo ihan höyryssä.

Nappi sai upotettua hampaat palloonsa.

Mikäs tässä ollessa.

No mulla nyt on tää pallo tässä näin.

Sitten ravattiin jo yläkertaan, mutta Penni valitettavasti tiputti vahingossa pesupallonsa alakertaan.

Määääääääää-ääää. Ja oli siitä hyvin harmissaan.

Metsässä

2011-08-26T22:11:00.000+03:00

Me olemme nyt aktivoiduttu miehen kanssa ja päätetty, että ainakin kaksi kertaa viikossa, mielellään kolme kertaa, käymme koirien kanssa tunnin metsälenkillä ja niin me ollaan käytykin. Huomattavasti mukavampaa neljästään liikkua metsässä, ei tarvitse varoa pyöräilijöitä tai muita koiria, eikä sotkeutua hihnoihin. Koiratkin nauttivat ihan selvästi vapaana liikkumisesta. Ensimmäisellä kerralla piti vähän seurata Napin jaksamista, mutta hyvin se jaksoi sen tunnin; ei alkanut hengitys mitenkään edes korisemaan. Penni kyllä juoksenteli paljon enemmän sinä aikana, Nappi käveli meidän tahtiimme 10 cm päässä vasemmasta jalasta, niin kuin aina. Enempää ei kyllä kuitenkaan viitsi sitä liikuttaa yhdellä kertaa ja vesipullo on aina mukana. Jännästi usein vielä autolle palatessa koirat leikkivät kovasti keskenään ja saavat hepuleita.

Tuo oli vielä erityisen mukava reitti koska siellä oli tuollaisia hiekkamonttuja, jossa saattoi käydä kahlaamassa.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Kesä vielä mielessä

2011-08-20T22:04:00.009+03:00

Täällä jo lehdet alkavat vaihtamaan väriä, on sateista ja päivät lyhenevät. Eeeeeiiii syksyä vielä! Noh, nyt on jälleen erittäin mukava lenkkeillä, joten se on positiivinen asia. Tässä tunnelmia viime viikonlopulta (tuntuu että siitä on kauhean pitkä aika), jolloin luultavasti oli viimeiset lämpimät päivät.

Kuva on otettu heti heräämisen jälkeen aamulla ja Napilla on silmissään vielä vähän aamurähmää näemmä....

Kävimme koirapuistossa. Penni loikki menemään niinkuin aropupu.

Ja sitten se pysähtyi nuoleskelemaan naamaansa.

Koirat myös kähisivät ja paljon.

Voi Penniä

2011-08-14T16:53:00.006+03:00

Penni ravisteli päätään ja kuopsutti korviaan; selkeät korvatulehduksen/korvahiivan oireet. Ja paha tulehdushan siellä korvissa olikin. Penni filmasi aikalailla eläinlääkärissä. Eläinlääkäri lähestyi sitä korvientähystyslaitteella ja ennen kuin se oli edes alkanut sillä tähystelemään, Penni kiljui ja kovaa. Eläinlääkäri sanoi vain, että kiltin koiran merkki. Muriseminen, hampaiden paljastaminen ja pureminen ei ole sille vaihtoehto, vaan se pyrkii pääsemään epämiellyttävästä tilanteesta äänen avulla pois. Perjantai menikin sitten levätessä. Kaksi viikkoa nyt laitetaan Canofiteä korviin, että eiköhän se siitä. Ravistelu on jo loppunut kokonaan. Meillä on ollut muutenkin tosi rentouttava viikonloppu, ei ole ollut mitään pakottavia sovittuja menoja, joten olemme voineet vain olla.

Penni toipuu.

Penni on söpö.

Nappikin tuli siihen totta kai pällistelemään.

Samae!

2011-08-12T22:07:00.003+03:00

Oon aika useasti hehkuttanut tutuille ja varmaan tuntemattomillekin Samae Koskista, joka on meidän perheen suosikkiartisti. Kannattaa tutustua, jos ei ole vielä tuttu. Tässä ote Samae Koskisen kappaleesta Eväsretki

Koira ei oo semmost rotua,
et osais hakee keppiä.
Ei siltä sellaist ees vaadita,
nyt nautitaan elämästä.

Kuva otettu sivulta blogit.stara.fi.

Ja tässä on Samae ja Samaen mopsi Helmi. Että tässä yksi syy lisää tykätä ko. artistista!

Tih hih hih!

2011-08-09T18:07:00.004+03:00

Vautsi vau, tällainen löytyi Citymarketista:

SÖPÖ! Sama kuva oli päässyt myös tarra-arkkiin:

Tih hih hih, kauheen söpö.

Penni ja vävykokelas

2011-08-07T19:07:00.009+03:00

Olimme ystävien mökillä tällä viikolla ja siellä oli myös eräs nuori ja innokas urossnautseri, joka iski silmänsä ja kuononsa Penniin. Se seuraili Penniä koko illan, haisteli sitä kaiken aikaa ja nuoli korvia ja silmäkulmia. Mutta onneksi ei sentään yrittänyt sen kummemmin mitään, se oli sen verran nuori, ettei varmaan rohjennut vielä.

Well hellloouuuuuu! Penni ei näytä kovin vaikuttuneelta.

Seurailua, seurailua.

Karistaminen ei onnistunut ollenkaan.

Penni miettii pakoreittiä.

Noooo, kyllähän tuo on ihan kiva kaveri, joten olkoon.

Nappia taas ei kukaan seuraillut.

Vauhtia puistossa

2011-07-31T21:34:00.008+03:00

Tässä todistusaineistoa siitä, että kyllä nuo meidänkin koirat joskus juoksevat koirapuistossa. Nyt ne myös jopa leikkivät keskenään moneen otteeseen, mikä myöskin on ollut viimeaikoina vähän harvinaisempaa. Mukava että niillä on nyt taas paremmat ja leikkisämmät välit.

Mutta kyllä Nappi ehti pelkästään kököttämäänkin.

It does not count in another state

2011-07-26T18:06:00.006+03:00

Eli kotona on koirille kotisäännöt, mutta mökillä vähän höllennetään. Meillä koirat ei koskaan saa mitään ruokapöydästä ym. ja muutenkin ne saavat aika harvakseltaan mitään herkkuja, koirille tai ihmisille tarkoitettuja. Lähinnä koirat herkuttelevat lihaisilla pakasteluilla. Koirat myös nukkuvat omissa sängyissään lattialla. Lenkki- ja ruokailurytmi on myös aika säännöllinen.

Mutta mökillä ollaan mökillä. Koirat saavat osansa grilliherkuista, ainakin Nappi. Ruokailuajat nyt pysyvät suht samoina, mutta kuppiin saatetaan laittaa ekstraherkkuja. Koirat nukkuvat meidän kanssa samassa sängyssä (ja ne nukkuvatkin paaaaaljon pidempään kuin tavallisesti). Lenkeillä emme sen kummemin käy, olemmehan koko ajan mökkipihalla, metsässä tai rannalla.

Mietin kyllä, aiheuttaako tämä hämmennystä koirissa, mutta en kyllä ole huomannut, että niiden käytös kotona mökkeilyn jälkeen olisi mitenkään erikoinen, niillä menee päivä pari palautuessa ja nukkuessa. No se on myönnettävä, että usein mökkeilyn jälkeen koirat katsovat oman peruspuuronsa ruokakuppiin saadessaan minua pöyristyksissään; tämmöistäkö taas tarjoat? Ovat saattaneet kääntyä kupilta kerran pois, mutta sitten äkkiä hipsineet takaisin syömään. Että eiköhän me voida jatkossakin irtautua mökillä arjesta koko poppoo. Tässä vähän huonolaatuisempia kännykkäkamerakuvia.

Kyllähän tässä on niin mukava nojailla iskän jalalla.

Varsinkin iskän petivaatteisiin kääriytyneenä.

Pennikin nukkui sikeästi illasta aamuun. Yleensä se nousee aina liian aikaisin.

Nappi tosin usein mieluiten nukkuu kassissa. Tällä kertaa se loikoili ennätyksellisesti kolmen kassin päällä. Ja taisi sen tassu olla tuon vihreänkin kassin päällä, että neljälle kassille levittäytyi.

Kukkuu!

2011-07-21T20:53:00.003+03:00

Meillä on kyllä ihan mukava tuo lähikoirapuisto; iso ja luonnontilassa. Ja tietysti pienten puoli erikseen. Joskus kyllä tuntuu, että meidän pieni menee siellä hukkaan.

Bongattua

2011-07-17T19:39:00.007+03:00

Minullahan on jatkuvasti hyvin irrationaalinen mopsi- tai griffonkrääsän bongaus päällä. Lomamatkamme aluksi vietimme aikaa saksalaisella lentokentällä ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä mopsitavaraa.

Yhdessä lelukaupassa oli valtavan kokoinen mopsipehmo lukollisessa vitriinikaapissa. Hintakin oli valtava, 75 euroa.

Trudi-mopsi "muotilaukussa". Hinta oli 35 euroa.

Ja pienenpieni muovimopsi, hinta oli about 6 euroa.

Arvatkaa, minkä näistä ostin? Noooo, nyt ei mennyt hulluttelun puolelle, sillä ostin tuon alimmaisen (muistoksi, pitäähän sitä matkamuistoja nyt olla, ja tuo ei vienyt matkalaukussa kovin paljon tilaa!). Se tosin on tällä hetkellä jo hukassa.

Mökkeilyä kerrakseen

2011-07-13T13:20:00.022+03:00

Olimme viime viikolla pitkään miehen perheen mökillä helteistä nauttimassa. Ei olla taidettukaan olla niin pitkään mökillä yhtä soittoa. Viihdyttiin kyllä hyvin, mutta olihan se ihan kiva palata takaisin kotoiseen lähiöömme... Koirat tietysti nauttivat olostaan suuresti. Menomatka oli tosin aika kuumottava, koko ajan +26 astetta ja ilmastoimaton sillipurkkicorsamme oli kauhean kuuma ja Napin olo hyvin tukala. Se oli levoton ja yritimme vaikka millä keinoin saada auton sisäilmaa viileämmäksi ja Napin oloa helpommaksi. Se ei normaaliin tapaansa edes nukkunut yhtään. Pennillä meni matka nukkuessa, mutta viimeisellä metreillä se okseni matkustusboksiinsa... Kiva. No, perille päästiin kuitenkin, mutta ihan tosissaan pitää seuraavalla kerralla miettiä lämpötiloja, jos lähtee pidemmälle autoreissulle näiden kanssa.

Tässä mökkitunnelmia.

Tyytymätön matkustaja. Niin siis aika äkkiä otettiin tuo lämmin peti pois...

Nappi yrittää nauttia ranta-elämästä.

Penni vahtii saunalla. Uskottava tuommoinen saaviakin pienempi vahti...

Nappi valitsi nukkumapaikkansa nopeasti.

Illat olivat kauniita.

Nappi poseeraa tyylikkäästi.

Koiranpäivät.

Juuri ennen lähtöä katsottiin autolta, että onko tuo koira pää edellä grillissä. Ja olihan se. Nappi yritti löytää ja syödä grilliin heitetyn (iso virhe, emme tee niin enää koskaan) raakamakkaran palasen.

Hups, käry kävi. Kaiken lisäksi Nappi alkoi suurella vimmalla rouskuttaa hiiltynyttä puuta, kun aloin nostamaan sitä pois grillistä.

Ihan hyvin maistui. Sitten Nappi saikin järvipesun ja kotona uudestaan shampookylvyn, mutta sillä on vieläkin kaula ihan hiilessä.

Comfortable enough?

2011-07-07T11:17:00.004+03:00

Tänään molemmat koirat ottivat aamupäikkärit (aamuruoan jälkeiset unet) vähän omituisissa paikoissa.

Nappi uinui portaikossa.

Ja Pennin tyynynä oli kannettava tietokone.

Joku on tainnut syödä ärrimurrikeksiä...

2011-07-04T19:09:00.001+03:00

Otsikko on tietysti napattu Studio Julmahuvin sketsistä, mutta niin, Nappi on syönyt kyllä nyt ärrimurrikeksiä. Ostin eläinkaupan pakastealtaasta koirille hirvenluut kaluttavaksi ja kun ne olivat tunnin niitä jäytäneet, päätin hakea ne niiltä pois. Tämä ei sopinut Napille lainkaan, joka murisi hyvin äkäisesti minulle. En uskaltanut (!!) enää lähestyä sitä, joten mies kokeili onneaan. No sitä ei ollut, Nappi ärisi entistä enemmän ja näytti ilmeisesti hampaitaan (näistä kuonottomista ei aina voi olla varma). Meidän piti sitä sitten harhauttaa Nappia ja äkkiä napata luu pois. Hmmmm, no ehkä tämä nyt on vain ihan normaalia koiramaista käytöstä, josta ei tarvitse sen suuremmin olla huolissaan.

Pötkylä.

Niiausta.

Penni tykkää syödä rauhassa.

Nappikin niiaa.

Hei taas!

2011-07-03T09:35:00.003+03:00

Nyt on blogin ollut pikku lomalla, niin kuin mekin. Me vietimme viikon ulkomailla ja koirat läheisessä koirahoitolassa. Nyt täytyy kyllä myöntää, että vasta reissun viimeisenä, eli paluupäivänä, aloin ajattelemaan koiria ja miettimään, miten niillä oli hoidossa mennyt. Että mukava irtiotto myös kotiympyröistä saatiin. Ja syynä varmaan se, että luotin hoitolaan, enkä hetkeäkään epäillyt etteivätkö koirat kaksistaan siellä pärjää. Ja hyvinhän siellä oli mennytkin. Koiria hakiessamme jännitti, millaisen vastaanoton saamme niiltä. Penni olikin kuoriutua nahoistaan, se hyppi, vinkui, kiemurteli, suukotteli ja oli superinnoissaan. Mutta Nappi taas ei oikein reagoinut sen kummemmin, se tuntui lähinnä olevan ymmällään. Noh, nyt seuraavana aamuna tilanne on ihan normaali ja molemmat käyttäytyvät tyypilliseen tapaansa. Pelkäsin kyllä, että ne saattaisivat olla haukkuherkempiä ja stressaantuneita viikon jälkeen, mutta ei. Hoitolan päivärutiini oli myös oikein reipas, muun muassa neljä ulkoilukertaa päivässä. Sehän pitää nämä kaksi tyytyväisinä ja väsyneinä. Tuoreita kuvia ei nyt ole ja olen vaihtanut uuteen kannettavaan, niin ei ollut ainuttakaan kuvaa koneellakaan...Kesäkuvia luvassa kuitenkin piakkoin, loma jatkuu minulla vielä pari viikkoa, miehellä tuplasti sen. IHANAA!!!!

Pennin muodonmuutos?

2011-06-21T19:06:00.006+03:00

Pennille on kehittynyt tällainen selkään:

Ei kai siitä ole tulossa joku pieni velhokoira?

Nääää, ei kai.

Kisuamista

2011-06-18T11:30:00.009+03:00

Rauhallinen aamupäivämakoilu vaihtui ei-niin-rauhalliseksi.

Otetaanko toisistamme mittaa?

Ehkä se Nappi lähtee leikkiin jos seison sen päällä.

Penni kääntää itsensä tilanteessa kuin tilanteessa selälleen. Voi sitä.

Tässä ei suukotella.

Punch!

Mää en enää jaksa!

Loppuun rauhoittava kukkakuva.

Mitäpä sitä meille...

2011-06-14T17:52:00.008+03:00

No ei meille sen kummempia kuulu. Ollaan käyty kahdesti mökillä lyhyen ajan sisällä ja koirat kyllä tykkäävät olla siellä, samoin toki mekin. Viime kesään nähden jonkinlaista edistystäkin on tapahtunut; kumpikaan ei tähyillyt muiden pihoille tai tielle, vaan kiltisti pysyivät koko ajan näköpiirissä omalla tontilla. Niin no kerran Nappi tähyili erittäin perinpohjaisesti naapurin tiluksille. Menin palauttamaan naapurilta lainaamani ruohonleikkuria, niin Nappi tuli perässä ja ravasi suoraan naapurin asuntoon sisälle, eikä tietenkään millään olisi tullut pois sieltä. Meni varmaan viilentelemään sinne.

Viime lauantaina oli erittäin kova helle ja vähän kyllä näiden kuonottomien kanssa hermostutti. Ihan hyvin meni, mutta piti ne laittaa välillä sisälle rauhoittumaan ja viilentymään. Dippasin koiria myös mereen aina välillä. Molemmat alkoivat veden lähentyessä ja koskettaessa tassuja automaattisesti uimaan ilmassa koiraa, että jonkun sortin uimisivietti on tallella. Eivät ne kuitenkaan edes + 30 helteissä menneet omaehtoisesti veteen.

Yksi hyvä viilentymis- ja viilentämiskeino on märkä pyyhe niskassa. Vaikka Napilla onkin tässä huuli ihan vieterillä, niin kyllä se mielellään makasi pyyhkeen alla varjossa.

Ommmmm. Ommmmmm.

Penni ei näytä ollenkaan niin tyytyväiseltä.

No mitenkä se Nappi näyttää niin omituiselta tässä kuvassa?

Penni sulautuu jälleen kerran maastoon.

Luksusta Pennille

2011-06-06T21:00:00.008+03:00

Tässä on meidän koirien sängyt; Napin vasemmalla ja Pennin oikealla.

Ei kovin häävi tuo Pennin sänky, se on aika ohut ja kova. Pehmikkeenä on vanhoja filttejä. Mutta nyt on tilanne toinen;

Pennin uusi superpehmeä makkarapeti. Oli -50 % alessa niin raskin ostaa.

Penni päätti ensi sijassa testata sänkyä perstuntuman avulla. Vissiin kelpaa.

Onko tämä nyt oikeudenmukaista, kysyy Nappi.

No oliko tämä näky jollekin yllätys?

Mutta lopulta Penni palasi omaan punkkaansa ja siellä se on nyt viihtynyt mainiosti joka yö.

Penni osaa!

2011-06-02T21:39:00.005+03:00

Ai niin, en ole ollenkaan muistanut mainita täällä, että Penni pääsi agilityn jatkoryhmään tuossa kuukausi sitten. Mehän käytiin pentuagilityä alkeis- ja jatkokurssit viime vuoden lopulla ja siellä Pennillä meni mainiosti. Nyt käytiin sitten kokeilemassa tätä jatkoryhmää ja Penni muisti kaiken ihan loistavasti ja se on todella hyvä agilityssä. Se vain on niin nopea oppimaan, tottelee hyvin, on nöyrä ja luottavainen, vauhdikas ja muutenkin vain niin ihana : ). Ja ei ole vain ylpeän omistajan puhetta, se on nyt kuukaudenkin aikana kehittynyt huimasti. Viime kerralla esimerkiksi se yllättäen ilman sen suurempia treenejä osasi mennä kepit mallikkaasti ilman hihnaa. Eikä oltu edes tehty niitä muutamaan kertaan. Nojuu, tarkoitus olisi kisata jossakin vaiheessa, mutta lähinnähän minun pitää opetella monenlaista ennen, kuin meillä on asiaa treenihallin ulkopuolelle kisaamaan. Mulla ei ole ollut kameraa mukana treeneissä, niin ei ole nyt kuvia Pennin menosta. Pitääpäs joskus ottaa kuvaaja ja kamera sinne mukaan. Tässäpä siis Pennistä ihan muuten vain kuvia sitten.

Penni lempipaikassaan, sohvatyynyjen päällä, torkkumassa.

Excuse me, olin nukkumassa.

Onhan tuo vähän omanarvontuntoisen-oloinen koira...

Ansa

2011-05-30T22:01:00.007+03:00

Paperikauppa asetti mulle ansan. Siellä oli myynnissä tällaisia kirjoja kovalla hinnalla ja ne pakotti siellä mut ostamaan tämän:

Tattadaa, minikirja "Rakkaudesta koiriin".

Mulle tuli oikeesti huono olo tätä lukiessa, jotenkin viiden sentin korkuista kirjaa oli hankala tihrustaa. Lisäksi mulla on aika pitkät ja paksut makkarasormet, niin en saanut kunnolla edes sivuja käännettyä.

Tässä on ihan hulluna sivuja.

No, olihan siellä aivan tosi söpöjä mopsipentujen kuvia (ainakin kuus kpl plus kansi, niin ja yksi musta mopsikin!), tosin vähän kyseenalaisilla aforismeilla varustettuna:

Siis mitä, ruma tai surullinen?

Ja oli siellä yllätyskin:

Jos oikein nyt näen, tuo taitaa olla griffon bruxellois???!!

Mutta ei siinä vielä kaikki, juuri ennen kassoja sinne oli aseteltu esille kalliita tarra-arkkeja, joissa oli erilaisia koiratarroja. Siellä oli myös mun kolmas lempikoirarotu edustettuna; bordeauxin doggi! Haluaisin kovasti jossain vaiheessa vähän isomman koiran ja bordeauxin doggi passaisi meille hyvin. Se on tuossa kuvassa tuo koira, joka on keilaamassa. Ja mopsi on tuossa tarran kuvassa uimassa ja sillä on hainevä selässä. Että kyllä mää näkisin, että tää tarra-arkki oli sentään järkevä ostos.

Hanskahullu

2011-05-22T13:04:00.006+03:00

Jokainen meillä käynyt tai ylipäätään Napin tavannut tietää, että sillä on vakava pakkomielle, tai fetissi. Hanskoihin. Nappi on hanskahullu, jos se näkee jossakin käsineet, lapaset, sormikkaat, kinttaat ym, sen on saatava ne suuhunsa. Ihmettelen suuresti kyllä sitä, miten se osaa erottaa hanskat esimerkiksi sukista, pipoista tai muista vaatekappaleista. Onhan se vähän huvittavaa, kuinka onnellisena se hanska suussaan juoksee karkuun, mutta ennen kaikkea se on kiusallista esimerkiksi koirapuistossa. Kiva jos se nappaa jonkun nahkasormikkaan (sen ehdoton suosikki), ja lähtee puistossa juoksemaan se suussaan ilo ylimmillään. Nolo jahdata sitä siellä. Kotona Nappi ravaa hanska suussaan innoissaan yhden kierroksen kotia ympäri, jonka aikana ehdin sitä kieltää kerran tai kahdesti. Sitten toisella kerralla se nolonnäköisenä luovuttaa hanskan, onneksi. Että se tajuaa tehneensä väärin, mutta joka kerta sen on kuitenkin kokeiltava hanskan kanssa juoksemista. Mutta kyllähän tuommoinenkin käytös pitäisi kitkeä pois, taas saan suuren vahvistuksen tätä kirjoittaessa siihen, että "irti" tai "jätä" -käskyjen kanssa meillä on vielä tekemistä.

Crazy-Nappi, juuri hanskan napanneena.

Tyytyväinen ja uhkamas Nappi saaliinsa kanssa.

Nappi pettyneenä siitä, ettei kukaan kielläkään.

Lähes luovuttanut Nappi nukahtamaisillaan. "Miksei kukaan huomioi?"

Nyt juostaan!

2011-05-19T18:31:00.006+03:00

Voe mahoton mikä K-18-meininki meillä kotona nyt on, kun molemmat koirat ovat juoksussa ja harvinaisen lemmekkäällä tuulella. Lemmen kohteeksi käy kuka tai mikä tahansa. Mutta oikein hyvä, että sattui yhtä aikaa, ovatpahan ohi sitten tämän vuoden osalta. Pennillä alkaa jo olo normalisoitua pikku hiljaa, mutta Nappi on kyllä ihan muuttunut koira tällä hetkellä. Se on paisunut kuin pullataikina, valjaita piti valehtelematta isontaa kaksi senttiä. Viime kerroilla on käynyt sama homma, se on sitten taas solakoitunut juoksujen jälkeen siihen vajaaseen kahdeksaan kiloon takaisin. Ja tuokin varmaan jotakin nesteitä vain, turvottaa raukkaa. Se on myös paljon säyseämpi ja hiljaisempi, muttei kuitenkaan masentuneen oloinen. Me like. Tässä vähän kuvia tämänpäiväisistä kisuamisista. Nolottaakohan Nappia ja Penniä kun mä näitä julkaisen täällä...?

Ilmeet kertoo kyllä kaiken...Kyllä vissiin kiinnostaa!!!

Penni on ihan liian helppo.

Nojoo, onhan nää vähän kyseenalaisia kuvia, että eiköhän nämä nyt jo riitä....

Tässä vielä Napin massu, joka ei meinaa mahtua sen housuihin, kuten huomaatte...Voi raukkaa. Napilla on ollut napatyrä syntymästä asti, mutta se todettiin lääkärissä semmoiseksi, ettei tartte tehdä asialle mitäään.

Lääh

2011-05-16T19:33:00.004+03:00

Voi tuota mopsia. Napille 15 astetta plussaa on jo täysi helle. Se ei oikein jaksanut kävellä reippaasti meidän normaalia lenkkiä enää noissa lukemissa. Sinänsä vähän surkeaa, kun juuri mukavan lämpimillä ilmoilla mielellään itse olisi vielä enemmänkin ulkona. Tuo on mopseissa vähän ikävä puoli, ne ei oikein jaksa. Täytyy kesällä varmaan lenkkeillä noiden kahden kanssa erikseen, mies voi Napin kanssa tehdä pienempää ja rauhallisempaa lenkkiä, me voidaan Pennin kanssa reippailla enemmän.

Tässä Nappi lenkin jälkeen läähättää. (Ei hymyile).

Vähän mielipuolisen näköinen oikeastaan.

Penni poseeraa tyylikkäästi.

Hyi yäk ääh iih. (Ei heikkohermoisille)

2011-05-10T17:12:00.002+03:00

En tiedä mikä minut motivoi kirjoittamaan seuraavasta ällöttävästä aiheesta, mutta kirjoitanpa kumminkin. No ehkä yksi syy voisi olla se, että joskus kuulee sanottavan, että koiran suu on jotenkin erityisen puhdas. Ei kai nyt sentään, miksi olisi? Tässä tulee nimittäin top 3 ällötystä ja illotusta, mitä meidän koirien suusta on löytynyt.

3. Kakka

Penni löysi viime viikolla lenkillä jotakin erityisen hyvää syöneen koiran kakan ja otti sen suuhunsa, eikä meinannut päästää siitä irti. Tietysti kyseessä oli joku vanha ja kuiva kakka, mutta en silti halunnut koskea siihen edes hauska kädessä. Noh, pieni huutelu ja hätistely tehosi ja Penni luopui aarteestaan. Yh.

2. Käytetty kondomi

Metsälenkillä Penni nuohosi jossakin puskassa ja kohta se tallusteli sieltä käytetty kondomi suustaan iloisesti roikkuen. Ei varmaan tarvitse kauheasti selitellä, kuinka ällöttävää se oli. Taas piti hätistellä ja kiljua, jolloin Penni sitten jätti senkertaisen aarteensa siihen paikkaan. YH.

1. Linnun sikiö

Nappi veti nyt tässä kisassa silti pisimmän korren. Toissa kesänä olimme omalla takapihalla ja huomasin, että Nappi jemmaa poskessaan jotakin kookasta. Menin sitten reippaasti paikalle ja ongin sen suusta vaaleanpunaisen parisenttisen linnunsikiön. Hyi kauhia, vieläkin puistattaa ja paljon. Nakkasin sen äkkiä mahdollisimman kauas, mutta omalle pihalle se silti jäi. Äkkiä Napin kanssa sisälle ja jäätiin odottelemaan miestä kotiin lintuparka hävittämään. Iltasella mentiin etsimään sitä ja Nappihan se hyökkäsi heti oikeaan paikkaan ja otti linnun taas suuhunsa. Yh yh. Minä menin sisälle ja mies kaivoi sen Napin suusta jollain konstilla. Iuh.

Kaikkien onneksi, minulla ei ole tilanteista kuvia.

Hmmmm pitäisiköhän meidän opettaa noille ehdoton "irti"-käsky jo pikkuhiljaa....

Vässyttää

2011-05-08T20:38:00.004+03:00

Olipas mukavan lämmin viikonloppu ja me ollaankin oltu lähes koko ajan ulkona pihatöitä tekemässä. Taloyhtiön kevättalkoissakin huhkittiin. Nyt on sitten aikamoinen väsy kaikilla.

Me mennään tänä iltana aikaisin nukkumaan.

Pennin koiranpäivät.

Ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Lämpö tuli ja meni

2011-05-05T21:41:00.007+03:00

Nyt on taas ollut jäätävät kelit jo jonkin aikaa, mutta viime - vai oliko se toissaviikolla - oli ihanan lämmintä! Nappikin jopa vaatimalla vaati ulospääsyä ja kökötti sitten paikallaan silmät kiinni lämpimällä terrassilla ja otti aurinkoa. Napin maha onkin jo aika ruskettunut. Tässä kuvia niistä lämpimistä, ilmeisesti ensi viikolla saadaan sitten taas vähän aurinkoa.

Penni vilkuilee.

Ja naatiskelee.

Joo, pitääpä tuo terassin laudoitus vähän äkkiä suojata jollakin värillisellä aineella...

Mopsitreffit

2011-04-30T10:03:00.007+03:00

Täälläkin on mopsi-ihmiset mukavasti aktivoituneet ja tänne on järjestetty nyt usean viikon ajan kerran viikossa koirapuistossa mopsitreffit. Kivaa! Paikalle on tullut parhaimillaan olisiko ollut kahdeksan mopsia ja Penni tietysti aina mukana menossa. Penni vaan ei jostain syystä kovin lämpene mopseille, viimeksikin se koplaantui toisenrotuisen, italianvinttikoiran (eli mopsin täydellisen vastakohdan) kanssa.

Ja sitten tapaus Nappi. Hohhoi. Siitä on tullut ihan kauhea öykkäri! Se istuskelee koirapuistossa ja tarkkailee tilannetta. Heti kun Penni ottaa pari juoksuaskelta ja näyttää pitävän hauskaa, Nappi hyökkää paikalle Pennille ärisemään. Se selkeästi kontrolloi sen liikkeitä. Sama homma muiden kanssa, jos joidenkin koirien välille tulee jotakin kärhämää, Nappi on samantien paikalla hämmentämässä tilannetta. Ja kolmanneksi, aina kun koirapuiston isojen puolelle tulee uusia koiria, Nappi ravaa aidan taakse niille karjumaan. Huoh! Mikä sitä vaivaa? Kauhea kiusanhenki.

Ja meillä piti nyt olla hyvä kamera, mutta kauhean epätarkkoja ja huonoja kaikki mopsitreffikuvat. Noh, ainakin niissä on nyt sitten vauhdin tuntua...

Mopsit treffeillä.

Mustien mopsien juna.

Nappi ottaa hatkat.

Penni ravaa.

Yoda the Pug

2011-04-25T22:15:00.003+03:00

"When nine hundred years old you reach, look as good, you will not, hm?"

Voihan tuppo!

2011-04-20T22:28:00.004+03:00

On kyllä vähän hankalaksi mennyt Napin kynsien leikkuu. Me ollaan nyt ikävässä kierteessä asian suhteen ja syy on yksin minun. Leikkasin monta kuukautta sitten Napilta yhden kynnen liian lyhyeksi, verta tuli paljon ja Napille kehittyi kynsienleikkuukammo. No, sitten vähitellen homma meni siihen, että leikkausväli piteni ja samaan tahtiin Napin verikynsi (koirilla on kynsien sisällä verisuoni tms. joka kasvaa, jos kynsikin saa kasvaa pitkäksi) myös kasvoi. No, yhä useammin onnistuin nirhaisemaan kynttä liikaa ja verta tiputteli, Napin kammo kasvoi jne. Noh, nyt sitten leikkasin yhden kynnen tosiaankin liian lyhyeksi ja verta tuli ihan kauheasti. Monta päivää. Ei lenkkejä, likaiset lattiat ja onneton mopsi.

Nyt lupaan ja vannon, että me leikataan kynnet kerran viikossa aina varovasti vähän kerrallaan, eikä vahinkoja saa enää tapahtua. Onneksi asfaltti myös kuluttaa kynttä nyt aina lenkillä, mikä helpottaa asiaa.

Nappi, napin tuppo ja Napin paikallaanpitäjä.

No voi kauhia, mitä mun kynnelle on tapahtunut? Hirviöt.

No kai se viikonloppu menee näinkin.

Mökkeilemässä

2011-04-17T10:35:00.004+03:00

Olimme viime viikonloppuna mökkeilemässä kavereiden kanssa ja koirat olivat messissä. Hieman etukäteen jännitti, että miten viikonloppu tulee sujumaan, päästääkö joku epähuomiossa koirat ulko-ovesta pimeään korpeen, haukkuvatko koirat yöllä jokaiselle äänelle, meneeko muilla hermot Napin pusuttelulle jne. Vielä mitä, viikonloppu oli menestys ja koirat lähes kaikkien suosikkeja! Ne, joiden omat koirat olivat kotona saivat mustanaamioilta paljon kaivattua koiraterapiaa, mökki oli sen verran suuri, että meillä oli oma siipi siellä suljettujen ovien takana, jonne koirat saattoi laittaa ruokailun ja saunomisten ym. ajaksi ja kaikki nukuimme kuin tukit yöt. Jos olisimme kaikki yöpyneet samassa tilassa, olisi se ollut vähän hankalaa. Oli silti vissiin aika rankka reissu koirille, ne olivat vielä tiistainakin ihan naatteja.

Niin ja kuuluhan meille muutakin, Penni osallistui Outokummun ryhmänäyttelyyn ja oli koko näyttelyn ainoa griffon...Se oli sitten ERI JUN 1. : ). En ottanut kameraa sinne ollenkaan mukaan, niin ei ole nyt kuvia.

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut Napille!!!

2011-04-14T19:48:00.007+03:00

Huh, miten tämä onkaan mahdollista, unohdimme aivan kokonaan Napin syntymäpäivät tänä vuonna! Sori Nappi! Nyt sitten näin viisi päivää myöhässä otimme perinteiset synttärivalokuvat. Ei mennyt kuvaaminenkaan ihan putkeen, otin kaikki kuvat vahingossa jollakin urheiluasetuksella. Noh, onhan se Nappi aika urheilullinen mopsiksi kyllä. Tällä kertaa kakkuakaan ei oltu muistettu miettiä ja koottiin sitten tuommoinen kanakakku sille. Lahjaksi se sai "uuden" ruokakupin. Onnea ihanalle kolmevuotiaalle harmaaparralle, ensi vuonna panostetaan sitten kahden vuoden edestä!!!

Aina yhtä hilpeä Nappi

Siinä huuli vähän jo vieterillä.

Nappi katsoo haaveillen kohti...keksiä.

Seisomiskuvat eivät onnistuneet. Näyttääpä Nappi taas vähän laihalta kyllä...

Siinä se "kakku".

Trilogian viimeinen osa

2011-04-07T21:53:00.005+03:00

No niinhän siinä taas kävi että vanhassa vara parempi ja sitä rataa. Koirat unohtivat uudet kumipallot samantien, kun äkkäsivät vanhat kunnon pesupallot pesuhuoneesta. Voi sitä riemua!

Napin pesupallo ihan höyryssä.

Näin on käynyt meillä ennenkin, kaikkein hauskimpia leluja ovat wc-paperirullan hylsyt, kananmunakennot ja tyhjät pullot. Mikäs siinä.

Episode II

2011-04-04T20:33:00.005+03:00

Noh minä en näin helpolla luovuttanut tämän palloasian suhteen. Ostin viime tai toissa keväänä -eihän näitä muista- semmoisen oikein mainion kovan kumipallon Napille. Ehdittiin joku kolme kertaa nakella sitä palloa, kunnes heitin sen ojaan koirapuistossa ja se meni hukkaan. Nyt ostin molemmille samanlaiset. Ja huraa, niihin ei pure mopsin tai griffonin hammas! Odotin innolla Pennin kanssa pallon heittoa mutta aika kummallista, se ei ollenkaan älynnytkään hakea sitä palloa. Olin ihan varma, että Penni osaa kyllä pallon hakemisen leikiten, mutta ei. Noh, uskoisin että keväämmällä sitten kun päästään kunnolla ulos heittelemään, se hoksaa leikin jujun. Kyllä se pehmoleluja osaa hyvin noutaa.

Nappi pallon kanssa räkä poskelta roikkuen.

Pennikin leikkii.

Siihen asti mennään Napin mallilla, joka on seuraavanlainen. Omistaja nakkaa pallon. Pallon perään juostaan yli-innokkaasti, sitten jäädään pallon eteen RASITTAVASTI haukkumaan. Omistaja lähtee hakemaan itse pallon, jotta haukku lakkaisi. Mutta silloin koira nappaakin pallon suuhunsa ja etenee seuraavan paikkaan vähän kauemmas, tiputtaa pallon maahan ja alkaa haukkumaan. Sama toistuu. Omistaja saa pallon käsiinsä jossain vaiheessa ja heittää sen vielä kerran luovuttamatta, sillä nyt kyllä leikitään! Pallo vierii sohvan alle. Koira kiirehtii sohvan eteen haukkumaan palloa. Palloleikki lopetetaan sen jälkeen kun pallo on henkarilla noukittu sohvan alta.

Niin miksi mää hankinkaan nämä uudet pallot?

Reklamaation paikka (taas)

2011-03-30T20:33:00.007+03:00

Voe hyvänen aika kun minä en koskaan opi. En opi sitä, että kaupassa myytävät koiranlelut eivät kestä yhtä päivää. Korjaan, viittä minuuttia. Löysin yhdestä halpamarketista sellaiset meidän minikoirille sopivat pienet pallot ja kätevästi niitä oli kaksi samassa pakkauksessa. Koirat olivat aivan pähkinöinä (=innoissaan) palloista ja niiden iloa oli mukava seurata.

No onpa siinä komia pallo, jes!

Sitten vähän hammasta.

Myös Pennin palloa piti maistaa.

Kahden minuutin päästä tilanne oli tämä. Huomatkaa Napin vaativa tassu kuvan vasemmassa laidassa. Se oli järkyttynyt, kun pallo otettiin siltä pois ja se tyypilliseen tapaansa kökötti roskiksen edessä koko illan, kun tein amatöörivirheen ja heitin pallon roskiin Napin seuratessa toimitusta.

Lelun mukana tuli kyllä tällainen varoitusteksti: "Käyttö. Tämä lelu on kestävä, mutta se saattaa kuitenkin mennä rikki.---"

Niin joo, aivan.

Tarjolla herkkuja

2011-03-27T18:25:00.007+03:00

Kotikotona on hyvä käydä. Siellä oli viime kerralla koirille tarjolla superherkkua; raakaa hirvenlihaa. Aina kun koirat olettavat, että niille on jotakin hyvää tarjolla, ne pistävät maihin ihan varmuuden vuoksi. Ilman mitään käskyjä ja vielä synkronoidusti.

Kyllä sieltä jotain tippuu kun tässä varrotaan.

Wait for it...

Jaa jäikö Penni ilman?

Hoidokki

2011-03-23T18:52:00.009+02:00

No niin, meillä tosiaan oli pikku-Ceci hoidossa sunnuntaina. Ceci on alle puolivuotias erittäin vilkas Mittelspitz, joka tuli oikein hyvin toimeen tyttöjen kanssa. Ensimmäisen tunnin se kyllä ravasi eteisen oven edessä ja oli aika hätääntyneen oloinen. Lenkin jälkeen se unohti ovella päivystämisen, muttei oikeastaan rauhoittunut koko päivänä, koirat kulkivat aika pitkälle peräkanaa asunnossa koko päivän ja illan. Penni ja Ceci myös leikkivät paljon keskenään. Kaikki sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Tässä vähän kuvia sunnuntailta.

Oli se vähän haastavaa kolmen pikkukoiran kanssa lenkkeillä.

Ceci tykkäsi loikkia koko ajan penkkaan. Penni ja Nappi ihmettelevät.

Ja sitten se oli ihan luminen.

Oli kyllä kaunis päivä! Kuva järveltä. Taustalla siintävä "vaara" on kaatopaikan kukkula. Ihanaa!

Tallaisessa jonomuodostelmassa sitä mentiin.

Jonkinlainen neuvonpito käynnissä

Pikku tauko

Viikonlopun touhuja

2011-03-20T18:45:00.006+02:00

Perjantain vietimme rauhallisissa merkeissä kotona, emmekä juuri mitään kummempaa touhunneet. Yritin vähän kuvailla koiria pihalla, mutta ne eivät olleet ollenkaan messissä, vaan päinvastoin, kärkkyivät vain aika tyytymättömän näköisinä takaisin sisälle. Tyypillistä näille kavereille...

No voi hyvänen aika sentään...

Ei kai tuo Penni nostele jo tassuja?

Pikku pallero.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa koirien kanssa vanhempieni luona kylässä. He ovat hioneet talon parkettilattian, ja pöyristyttävää kyllä, koiramme ja niiden 40 kynttä eivät ole enää tervetulleita kaikkialle asuntoon. Ne saavat oleilla vain kodinhoitotiloissa, jotka ovat hyvin lämpimät lattialämmityksen vuoksi. Hyvinhän ne siellä viihtyvät, mutta jättävät jälkeensä tilaan ihan älyttömän voimakkaan koiranhajun. Varsinkin räntäsateessa tehdyn lenkin jälkeen...Kummasti sitä jo suunniteltiinkin, että pitääpäs hankkia niille tossut, että voivat liikkua vapaammin talossa. Heh ja hah.

Aika epävieraanvaraista, tuumii Penni kodinhoitohuoneessa.

Tänään sunnuntaina meillä olikin aika hulivilipäivä, kun työkaverin mittelspitz Ceci oli meillä päivän hoidossa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, kuvia ei ole vielä ladattu koneelle.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Blogi 2.0.

2011-03-16T19:42:00.006+02:00

No nyt me ostettiin semmoinen kunnon järjestelmäkamera. Blogin (kuvien) laatu paranee kaiken järjen mukaan huomattavasti. Ensin pitää vain opetella käyttämään tuota. Tässä ensimmäisiä räpsäisyjä.

Töllöttäjät

Penni laukoo Napille pari valittua sanaa.

Ainoa huono puoli on, että kuvien lataamiseen tänne kestää nyt puolet kauemmin. Aiemminkin välillä (lue: usein) mennyt hermot hitauden kanssa, että nyt pitää tilata oikein pitkää pinnaa ja pitää pää ekstra kylmänä. Ai että tietokoneiden kanssa menee joskus hermot!!

Paikka auringosta

2011-03-13T14:22:00.005+02:00

Ihanaa kun aurinko näyttäytyy nyt usein! Olemme kolanneet takapihan patiolta kaikki lumet pois ja se onkin jo puoleksi sulana. Koirat tykkäävät siellä istua ja paistatella päivää. Sisälläkin nämä koirat etsivät mahdollisimman aurinkoisen paikan ja siirtyvät auringon liikkuessa pysyen aina lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.

Sunnuntaimeininkiä. Nappu usein nuokkuu tuohon tyyliin, ei malta laittaa kunnolla makaamaan jostain syystä.

Nappi näyttää korppikotkalta

Pennin paikka auringossa

Lintu vai mopsi?

2011-03-08T18:52:00.008+02:00

Nappi on omannut uuden roolin itselleen. Liekö sillä äidinvaistot (sanotaanko koirista näin, ei kai, emänvaistot?) heränneet, kun se on osoittanut suurta huolenpitoa ja hellyyttä tätä kaveria kohtaan:

Pennin oranssi koiralelu.

Nappi vahtii sen touhuja...

Nappi puhdistaa sitä...

Nappi suojelee sitä...

Ja ennen kaikkea Nappi hautoo sitä...

Väsymykseen saakka.

Mars lenkille!

2011-03-02T18:47:00.005+02:00

Nyt ollaan taas palattu normaaliin lenkkirytmiin. Tai oikeastaan vuoden takaiseen. Nyt kun Penni on vihdoin yli yhden vuoden, 1v 2 kk tarkalleen, niin uskallan jo lenkkeillä ihan kunnolla sen kanssa. Ollaan pidennetty pikkuhiljaa lenkin pituutta ja eilen tehtiin sitten meidän pisin perusreitti. Penni ei ollut sitä aiemmin tehnytkään. Jännitti myäs vähän että miten tuo Nappi jaksaa, mutta hyvin molemmat kipittivät edellä koko matkan ajan. Nappi joskus hiljentää tahtia ja kulkee visusti jalan vieressä tai joskus jopa vähän muiden takana. Olen sen tulkinnut sitten haluttomuudeksi tai väsymykseksi. Nyt kuitenkin hyvin jaksettiin.

Katsoin vasiten karttapalvelusta, joka mittaa näköjään metrin tarkkuudella matkat, tuon pisimmän lenkin pituuden ja yllätyin kyllä vähän. Ei se ollut kuin 3,2 kilometriä. Jotenkin olin ajatellut että se olisi vähän pidempi matka. Meillä meni siihen puoli tuntia ja voin kyllä vannoa, että aiemmin siihen meni ainakin 40 minuuttia. Noh, kyllä se noille pikkukoirille on varmaan ihan passeli pituus ja teemme me aina aamulla ja illalla vielä lenkit. No aamulla käydään vain kortteli ympäri ja illalla semmoinen 15 minuuttia. Olen usein miettinyt, onko tässä liikaa, liian vähän vai sopivasti lenkitystä. Millaisia hihnalenkkejä te teette mopsien tai griffonien kanssa?

Kyllähän tuo eka pitkä lenkki sitten imi mehut näistä koirista myöhemmin illalla. Mutta kuten kuvista näkee, Nappi kyllä nukkuu päivisin koiranunta, se aina kiihdyttää nollasta sataan sekunnissa.

ZzzzZZZzzzZZZ

Mitätehdäänminnemennään????

Krooh.

Blogi 1 vuotta!

2011-02-28T21:29:00.006+02:00

Blogi täyttää tänään yhden vuoden. Yllättävää, miten tähän kirjoitteluun on tottunut ja tästä on muodostunut mukava ja jotenkin luonnollinen tapa. En ole vielä ainakaan kyllästynyt blogin pitämiseen, enkä ota tästä sen suurempaa stressiä, kirjoitan kun siltä tuntuu ja kuvaan koiria useimmiten silloin, kun hetket tai tilanteet ovat kuvaamisen arvoisia. On lisäksi ollut mukava itsekin kertailla vuoden aikana tapahtuneita juttuja ja tännepähän jäävät ikuisiksi ajoiksi muistiin...

Koirat juhlistivat yksivuotisia oikealla herkkujen herkkuaterialla. Koirat saivat ensimmäistä kertaa vähän kärkkäriä ja lisäkkeeksi ranskalaisia; kunnon grillilautasen siis. Näiden tähteiden lisäksi meillä oli viikonlopulta jäänyt yksi entrecote-pihvi ja sen jälsipalat nautittiin jälkiruoaksi.

Napista en ehtinyt ottaa kuvaa. Ja huhheijaa, mun on pitänyt vuoden ajan ostaa tuohon Pennin ruoka- ja juomakupin alle joku kiva alusta...Vuoden. Joskohan mä nyt sen muistaisin/viitsisin ostaa, tuo lehti näyttää aika ankealta..

Tähän vielä kuva viikonlopun peltolenkiltä. Nyt kohta alkaa mielestäni vuoden kauneimmat lenkkeilyajat, joihin kuuluu auringopaiste ja pikkupakkanen.

No ei kyllä yhtään huvita...

2011-02-24T20:01:00.007+02:00

...mennä lenkille näin motivoituneiden kaverien kanssa.

Ei päivällä...

...eikä illalla.

Nappi yrittää aina päästä pakoon sohvalle ja Penni odottaa kohtaloaan lannistuneena portaiden alla. No, loppuviikosta pitäisi jo lauhtua.

Neljän seinän sisällä

2011-02-19T16:57:00.004+02:00

En olekaan aikoihin kirjoittanut tänne, mutta ei meille olekaan tapahtunut yhtään mitään. Taitaa tulla nyt sunnuntaina täyteen kaksi viikkoa neljän seinän sisällä kököttämistä noiden paukkupakkasten takia. Ihan älytöntä! Takapiha näyttää ihan viemäriltä ja koirat lihoo silmissä...Itsekin kaipaisi jo lenkkipolulle.

Tänään oli kuitenkin vain 12 astetta pakkasta ja mehän suihkastiin heti metsälenkille. Nappikin varmasti ensimmäistä kertaa elämässään oli eteisessä raapimassa ovea Pennin rinnalla, kun hihnoja kaivettiin esille. Silti Penni aloitti kolmella tassulla kinkkaamisen aika pian, joten suunniteltu pitkä lenkki lyheni lyhyeksi pyrähdykseksi. Sen ajan meno oli kyllä vauhdikasta.

Tarkkaa faksin lukua

Wheeeeeee

Ikäkriisi

2011-02-13T19:18:00.006+02:00

Poden Napin puolesta ikäkriisiä. Nappi täyttää huhtikuussa kolme ja sillen on ilmestynyt harmaata karvaa leukaan! NYT JO!! Minä jo huolestuin, että onko se nyt harmaantunut stressin tai jonkun muun ikävän takia ja konsultoinkin mopsiväen keskustelupalstaa netissä. Siellä yllätyksekseni sain kuulla, että aika moni muukin mopsi on harmaantunut juuri kolmen vuoden kieppeillä. Toisaalta asia tuntui olevan hyvin yksilöllinen, joidenkin mopsit olivat aivan mustanaamaisia vielä viisivuotiaina. Nappi tulee pitkäikäisestä suvusta, joku sukulaismuori oli elänyt 16-vuotiaaksi ja mummokin taisi elää 14-vuotiaaksi. Mopseilla menee muuten tuo ikääntyminen vähän nurinkurisesti, niiden rypyt suoristuvat iän myötä....

Ja Pennikin on vaihtanut väriä. Katselin sen pentukuvia ja sillä oli pitkään aivan musta selkä, oikein sellainen selkeä satula. Nyt sen väri on mukavasti tasaantunut punaruskeaksi kauttaaltaan.

Otetaanpa Pennistä mallia

2011-02-10T19:20:00.005+02:00

Penni osaa ottaa rennosti, keskellä viikkoakin.

Voi pehmolelu sentään

2011-02-06T18:27:00.003+02:00

Viime kirjoituksen jälkeen mua alkoi todellakin ottamaan pannuun tuo valtava lelumäärä. Keräilin kahdesti päivässä lelut koppaan ja pikkuhiljaa aina varsinkin Penni kävi yksi kerrallaan ne kiikutamassa ympäri asuntoa. Useimpien lelujen kanssa leikit ovatkin olleet pelkkää paikasta toiseen siirtämistä. Noh, otin kaikki pehmot ja pesin ne pesukoneessa. Huono idea. Pesukone oli todella likainen pehmolelujen pesun jälkeen, täynnä karvaa ja ruskeaa scheissea. No, lelut puhdistuivat kuitenkin hyvin ja vein ne kuivamaan pyykinkuivaustelineesen yläkertaan. Koirat tietysti seurasivat tarkkaan toimitusta. Huono idea. Ei olisi pitänyt antaa Napille vihiä, minne vein lelut kuivumaan. Se kökötti sen huoneen oven takana koko illan. Ja yöllä se ei meinannut asettua nukkumaan. Ja aamuyöllä viideltä se meni sinne oven taakse päivystämään. Alkoi taas ottamaan pannuun. Nyt niillä on kuitenkin lelukopassaan aika monta kumista lelua ja sitten kolme suosikkipehmoa.

Erittäin tuohtunut Nappi ja puhtaat pehmot

Aaaw!

2011-01-31T18:18:00.003+02:00

Napilla ja Pennillä on aika monta lelua. Siis aivan liian monta lelua. Mutta Napille yksi lelu on ollut jo kohta kaksi vuotta ylitse muiden; pääsiäispupu, jonka se sai sen yksivuotispäivänä. Muista lempileluista olenkin täällä jo kertonut. Eilen Nappi nähtiin taas hellissä tunnelmissa pupun kanssa.

Iih mikä kauppa!

2011-01-27T17:25:00.003+02:00

Serkkuni kävi New Yorkissa ja oli eksynyt tällaiseen kauppaan:

PUG-NACIOUS PUGS! Mää ottaisin varmaan tuon hovimestarimopsin ja sitte mää ottaisin tuon kukkahattuisen mopsin ja pikkuveljelle antaisin lahjaksi rantamopsin ja...

Älyvapaat

2011-01-23T12:07:00.008+02:00

Hmmm ei ole fiksuimmasta päästä nämä meidän koirat. Ostimme noin vuosi sitten Napille koirien älypelin ja se ei kyllä älyä sitä ollenkaan, ei ollenkaan. Yllätti kyllä vähän kun kokeilin peliä Pennin kanssa, eikä sekään ymmärtänyt sen pelin päälle yhtään. Napilla sentään oli yritystä, mutta Penni luovutti heti. Tässäkin voi kyllä olla taas siitä ilmiöstä kyse, ettei omistaja osaa opettaa, hoksauttaa tai aktivoida koiraa oikein...Pitääpä palata pelin mukana tulleissiin ohjeisiin ja aloittaa kärsivällisesti helpoimman laatikon kanssa ja jättää kolme muuta aluksi rauhaan.

No niin tytöt, nyt vietetään hauska yhteinen pelihetki.

Niin mitä mun pitäis näiden kanssa nyt tehdä?

Öööö...

Äh, antaa olla.

Räiskyntää ja räjähdyksiä

2011-01-17T18:42:00.004+02:00

Huhhahhei, kyllä tuo tyttöjen meno on välillä aika ärhäkkää. Kerroin Helsingin näyttelyreissusta ja sen jälkeisestä draamasta kotiinpalattuamme täällä (maratontekstin lopussa). Noh, näitä ihan samanlaisia riitoja ollaan koettu nyt useamman kerran ja vieläkin ne säikäyttävät. Asetelmia on kaksi.

1) Penniä on pidetty sylissä rapsutettavana tai hoidettavana. Sitten kun sen laskee alas, Nappi tulee lähelle silmät pullistuen ja häntä heiluen hirveällä tohinalla. Tästä seuraa 90 % todennäköisyydellä kauhea rähinä. Aina ei ole selvää, kumpi hermostuu ensin, mutta Nappi kyllä sen aloittaa törmätessään paikalle hurjana.

2) Penni nukkuu jossakin ja Nappi menee lähelle touhottamaan, Penni murisee hieman josta seuraa väistämättä kauhea rähinä.

Olemme analysoineet tätä parhaamme mukaan ja näihin kohtaamisiin liittyy luullaksemme kaksi asiaa; Pennin aikuiseksi kasvaminen ja mustasukkaisuus minusta. Nappi ei siedä yhtään, jos rapsuttelen Penniä ja pidän sitä sylissä ja toisekseen Penni ei enää sulata ihan mitä tahansa Napilta.

Joskus riita menee ohi samantien, mutta joskus se jatkuu oikeastaan koko illan. Penni menee mököttämään tuolin alle tai kylpyhuoneeseen ja Nappi herkeämättä kököttää vieressä. Napin liikkeet muuttuvat riidan jälkeen omituisen jäykiksi ja se selkeästi kyräilee Penniä. On hyvin pienestä kiinni, kunnes taas räjähtää. Omaa käytöstä pitää myös hillitä, kumpaakaan ei pysty koskemaan tai edes puhumaan niille. Kuitenkin jossain vaiheessa iltaa asia unohtuu ja ne taas ovat kavereita ja menevät yleensä nukkumaan samaan sänkyyn, uskomatonta mutta totta. Tai sitten kääriydytään yhteiskerälle näin:

Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Onkohan tämä vain joku ohimenevä kausi? Mistä tämä kasvanut mustasukkaisuus on peräisin?

Virallista

2011-01-13T17:55:00.007+02:00

Olin yksin kotona ja päätin ottaa Pennistä "virallisia" 1-vuotiskuvia. Tarkoitus olisi, että koira seisoisi paikoillaan ja kuva otettaisiin sivusta. Hohhoijaa, ei oikein onnistunut. Yritämmä vkloppuna uudestaan valoisaan aikaan ja kahden ihmisen voimin. Kolme viikkoa myöhässä tosin. Ollaan Napista aina otettu samanlainen kuva samassa paikassa sen syntymäpäivänä ja kuvia on hauska verrata sitten. No nythän meillä on tasan kaksi synttärikuvaa Napista, mutta huhtikuussa se taas täyttää vuosia. Tässä muutamia koevedoksia:

Hmm. Nuo Pennin korvat ovat kyllä aika ilmavat...en tiedä vaikuttavatko näyttelyssä miten.

Tää on söpö kuva, mut mun pyjamapolvi pilaa kuvan.

Nyt ollaan jo lähellä hyvää poseerausta, mutta taustalla häilyy jotakin vaaleaa ja karvaista...

Pitihän se kuva ottaa myös Napista. Nappi oli menossa erittäin tosissaan mukana, niinkuin aina.

Tässä kuvassa Penni sulautuu liian hyvin mattoon.

Palataan asiaan myöhemmin.

Voi Penniä

2011-01-09T15:45:00.005+02:00

Meillä on ollut aika tapahtumarikasta viimeaikoina, mutta en ole tänne kirjoitellut niistä jostain syystä. Noh tässäpä yksi pala. Viikko sitten Penni osallistui Match showhun, johon oli ilmoitettu valtava määrä koiria. Pentukehässäkin taisi olla yli 70 koiraa, ellei enemmänkin. Muuukavasti saivat kehän laidalla vuoroaan odotella, siellä kehän laidalla seisoskella. Peeennut siellä seisoskeli, vähän jalka tärisi, vähän omistajia hermostutti. (Oon kattonu tänään yhden kauden Pasilaa muuten.) Ja Penni teki taas "Helsingit". Tässä tulee kootut selitykset. Mätsärin paikka oli mielestäni aika huono, hevosmaneesi. Käytännössä oltiin siis ulkona koko kaksi tuntia ja jos mulla oli varpaat ja sormet jäässä, niin niin varmaan oli Pennilläkin hiukan holotna. Penni esiintyi hienosti omalla vuorollaan, mutta pöydällä arkaili todella paljon, namitkaan eivät maistuneet. Se sai sitten sinisen. Sinisten kehässä sillä taas loppui motivaatio, into ja kiinnostus. Sitä piti houkutella liikkumaan, eikä sitten tietenkään sijoituttu. Huomasin, että se myös aristeli muita kehän isompia koiria. Eli; kylmä + jännä+ kehno handleri= huono menestys. Noh ilmoittauduin näyttelytottumuskurssille, jossa minä ja Penni saadaan kokemusta ja enemmän intoa näyttelytouhuihin. Kurssi pidetään joka sunnuntaiaamu klo 10.30 ja kestää kuusi viikkoa. Pysyypähän handlerikin kaidalla tiellä kuuden viikon ajan. Hyvä. Ja syvä huokaus.

Ollaan myös ulkoiltu paljon, kun pakkasta on ollut jo jonkin aikaa alle kymmenen astetta. Koirapuistossa ollaan myös käyty ahkerasti. Nyt on mukava, kun on kaksi koiraa, ei tarvitse aina sormet ristissä toivoa, että olisipa puistossa nyt kerrankin muita. Jotenkin tuntuu, että pienten puolella ei juuri koskaan ole puistossa ketään, mutta isojen puolten parkkipaikalle eivät autot aina edes mahdu.

Näihin (laadukkaisiin) kuviin, näihin tunnelmiin.

Siellä ne nelistää

Wheeeeee

Mopsitavaraa taas

2011-01-06T13:17:00.007+02:00

Sain joululahjaksi aivan ihanan puisen käsintehdyn mopsiheijastimen. Kiitos S ja L! Hyödyllinen lisä mopsitavarakokoelmaani!!! Eilen kaupungilla ollessani minulla oli seuraava, aikamoinen mopsiarsenaali, mukana:

Mopsiheijastin.

Mopsilompakko (nyyh, miksi tuo mopsi on niin surullinen?).

ja täällä aiemmin esittelemäni mopsikassi

Takaisin tullessani piilottelin bussissa vähän sitä mopsilompakkoa, jotenkin tuntui että liika on liikaa : )

Tässä vielä joskus aiemmin mainitsemani matkalaukkuunlaitettavanimikylttijuttumikälie. En ole sitä vielä koskaan käyttänyt, mutta seuraavalla matkalla lupaan kyllä laittaa sen laukkuun! Ja otan sitten juuri ennen matkalaukun ruumaan luovuttamista sen pois, ettei vaan mene hukkaan.

Hienoa Nappi!

2011-01-04T19:17:00.007+02:00

Nyt ovat roolit vaihtuneet; Napista on tullut meidän perheen menestyjä. Napin rallytokotreenit (alkeisryhmä) loppuivat viime vuoden puolella ja viimeisellä kerralla meillä oli kisa osallistujien kesken. Ja Nappi yllätti kaikki tulemalla toiseksi!! Ainoa iso virhe oli omani, ohjasin yhden tehtävän väärin ja menetettiin kymmenen pistettä siitä. Böö-öö. Muutoin Napin pisteet olivat 84/100 ja aika oli 1:19. Lupailin joskus aiemmin kertoa vähän rallytokosta ja tässä (aika suppea kuvaus) lajista omien kokemusten perusteella omin termein.

Voin ilomielin suositella rallytokoa kaikille, jotka haluavat harrastaa koiran kanssa jotakin, jota ei tehdä otsa rypyssä, mutta joka on hauskaa ja hyödyllistä. Rallytokossa suoritetaan erilaisia tehtäviä tai rasteja, jotka muodostavat pidemmän radan. Väärinsuoritetuista tehtävistä menettää pisteitä ja aika myös ratkaisee. Noh, me ei otettu aikaa tai laskettu pisteitä, kuin vasta viimeisellä kerralla, mutta rallytokossa voi myös kilpailla virallisissa kisoissa.

Rastit (en tiedä onko se oikea termi niille, mulla ei oo nyt mitään lähdettä mihin viitata tässä) on merkitty radalla kylteillä ja ne suoritetaan 45 asteen kulmasta kylttiin nähden. Tehtävät voivat olla esimerkiksi: koira eteen istumaan ja siitä sivulle, 360 / 270 astetta ympäri, pujottelua, maahan meno /istuminen ja ohjaaja kiertää koiran, juoksua, hidasta kävelyä, sivulle menemistä, maahan meno liikkeestä, ohjaaja astuu 1-2-3 askelta ja koira istuu aina joka kerta askelten jälkeen ym ym. Todella monipuolisesti erilaisia liikkeitä. Koiraa saa neuvoa käsimerkeillä ja herkkuja saa käyttää. Hihnaa pidetään, mutta se ei saa kiristyä. Radalla meillä oli 15 eri rastia ja reeneissä kävimme aluksi aina muutaman rastin läpi ja ne lisääntyivät joka kerta, kunnes kaikki 15 olivat tuttuja. Kaiken kaikkiaan oikeissa kisoissa rasteja lienee 20.

Ja Nappi nautti, se oli suorastaan yli-innokas joka kerta. Tosi sopiva laji tuollaiselle jääräpäällekin. Meistähän otettiin videokuvaa sieltä, mutta siitä en viitsi tähän laittaa, oli aika huono suoritus itse kultakin juuri sillä kerralla...Tässä meidän tokaksi paras vähän esittelee pokaaliaan:

Vaaau, olipas hieno pokaali...

Nappi vähän ihmetteli poseeraustilannetta...

...ja se ottikin raivokkaat hatkat.

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-12-31T10:36:00.007+02:00

Vuoden viimeinen päivä alkoi meillä lupaavasti. Penni heräsi yhdeksältä. Siis yhdeksältä!! Pari tuntia tavallista myöhempään. Olen ollut välipäivät töissä ja ennen kuulumattomasti koirat eivät ole heränneet kanssani yhtäaikaa, vaan ne ovat jääneet ylös nukkumaan. Huraa!

Lisäksi suuresti ilahdutti hieman lauhempi sää, -10 astetta, ja teimmekin heti vähän pidemmän aamulenkin. Huraa!

Päätin ottaa vähän kuvia koirista ulkona. Kummallisen hämärää kello 10.36. Etenkin, kun ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko nousee tänään kello 10.27. Huraa?

No niin Nappi, mää meen nyt.

Tuuppa jo.

Kohde havaittu.

Väijyvaihe.

Ja yhtäkkia Penni ajattaakin Nappia.

Vähän jännittää tämän illan raketit, tämä on Pennille tietysti ensimmäinen uudenvuoden yö. Täytyy tarkkailla kuuden jälkeen, että miten se niihin suhtautuu. Täällähän alkaa ihan hirviä pauke heti kello 18.00. Aika herkästi se reagoi ulkoa tuleviin ääniin sisällä ollessaan. Nappi ei ole kahtena viime vuonna ollut moksiskaan, joten toivottavasti se kerrankin näyttää hyvää esimerkkiä Pennille.

Party party

2010-12-28T20:13:00.005+02:00

Kyllähän tässä on nyt juhlittu Pennin synttäreitä jo monta päivää. Olen ilahtunut, että monet muutkin tuntuivat juhlivan viime perjantaina ja vanhempienkin luona oli oikea juhlaillallinen katettu Pennin synttäripäivän kunniaksi. Me tuotiin sisälle sellainen kuusikin, koska Pennin niin tykkää metsästä. Koristeltiinkin sitä vähän. Vieraita on myös käynyt tiheään tahtiin ja se on hyvä, ulkona on taas sellaiset paukkupakkaset, ettei sinne viitsi mennä koirat tai ihmiset ja kaikki touhu ja toiminta on tervetullutta.

Kuvia otettiin juhlista, mutta ne olivat aika törkeitä ja Penni oli että et viittis julkasta näitä. Tässä kuitenkin muutama siedettävä, mutta uskomattoman huonolaatuinen otos. Oikeesti on pakko kohta satsata uuteen kameraan.

Penni syö sen maksalaatikkokakkua. Me otettiin nyt vihdoin ja viimein matot varastosta esille ja Penni on vain loikoillut ja roikistellut matolla. Sillä on tapana ottaa kaikki herkut mukaan ja syödä niitä yksin rauhassa ja saman se teki myös maksalaatikkokakulle. Se otti sen köntsän suuhunsa ja meni nassuttamaan matolle. Se varmaan kuvitteli menevänsä piknikille.

Pakko oli ottaa kuva, mutta sitten kiireesti viedä kakku takaisin ruokakuppiin. Penni otti sen kuitenkin taas kupistaan ja kiikutti sillä kertaa keittiön matolle. Se tarina ei päättynyt onnellisesti, koska Nappi suhahti uskomatonta vauhtia ja söi Pennin kakun siitä matolta. vaikka oli sillä omakin kakkupala. Penni oppi, että nopeat syövät, hitaat eivät.

Ja sitten leikittiin vierekkäin leluilla. Että olihan ne ihan mahottomat pileet, onneksi synttärit on vaan kerran vuodessa.