Massiivinen operaatio Polkuanturat Kuntoon 2014

Nonni, taas ollaan uuden jännän vaivan äärellä Pennin kanssa. Aamulla Penni nilkutti menemään ja lopulta kieltäytyi kävelemästä kokonaan, mikä on kyllä hyvin epätyypillistä Pennille. No kotona katsottiin puusilmä kovana tassuja ja yllätyttiin kyllä suuresti; vasemman etutassun iso polkuantura oli repeytynyt kauttaaltaan ja repsotti vain reunoiltaan paikallaan, hyi että oli ilkeän näköinen. Kiireesti aikaa lääkärille siis. Lääkärissä todettiin tulehdus kaikissa tassuissa ja kyseinen polkuantura päätettiin leikata pois kokonaan. Tassuja operoidessa (karvat veks ja kynnet kans oli leikattu, jes) lääkäri oli huomannut, että muissakin polkuanturoissa oli repeämiä, että kaikki neljä tassua olivat ihan vaivaisia. Syinä näihin on seuraavien osatekijöiden yhteisvaikutus: a) allergia ja siihen liittyvä tassujen nuoleminen, b) kostea syksy ja c) raapivat hiekoituskivet. 

Hoitotoimenpiteet ovat melko monimutkaisia ja pitkäkestoisia; kahden viikon ajan pesu, kuivaus, desifiointi, lääkesalva vetramil, harsotaitos, pehmuste, sideharso ympärille, haavateippi ja päälle vielä suojasukka vaikeimpaan tassuun, ja tämä systeemi vaihdetaan päivittäin. Pidetään kuivana. Pesu kuivaus, desifiointi,  canofite-lääke ja suojasukka-rutiini muihin tassuihin. Koko koira pestään malasebillä kolmen päivän välein. Aaaaaaah. Minulle on tulossa työmatka tähän, joten mies pääsee näihin hommiin kaiken lisäksi yksinänsä kohta, pitikin sattua. No pääasia että saadaan Penni taas kuntoon ja mehän handlataan jo tätä pikkukoiran sairaanhoitoa pitkän kokemuksemme pohjalta.

 Hirveen kokonen tuo tuppo.

 Pieni potilas, jälleen.

 Saimme lääkäriltä vinkin, että lasten kurahanskat ovat tosi hyviä tassuja suojaamaan ulkona, joten sellaiset piti ostaa. Sisäkäyttöön nuo toiset sitten. Voe mahotonta!

 Nappi olisi halunnut ne tietty itselleen.

Ja saikin.

Möllötellään

Täällä sitä vaan ollaan möllötetty sohvalla menemään kaikki illat, vuoden ankeimmat kaksi kuukautta lokakuu ja marraskuu ovat täällä. Kukaan ei oikein halua lähteä iltalenkillekään, mutta pitäähän sinne aina suoriutua vaikka kuinka on märkää ja pimeää. Joulukuussa taas jo tällaista jouluihmistä hymyilyttää ja tammikuussa on luultavasti lunta (jos ei ole niin...), joten ei ole niin synkkää.

Nappi keksii keinot viihdyttää itse itseään:

Juu kukaan ei lähe tuohon leikkiin mukaan koska se on niin tylsä leikki. 

Tällaista se meno useimmiten on.

Penni välillä kaipaa omaan residenssiinsä, joko yläkerran tuolin alle tai keittiöön kantokassiinsa.

Ai jes, nyt mä sain viimeisen sen uuden kannettavan. En usko että tämä kirjoittamistahti tästä nyt aivan käsiin räjähtää, mennään tällä tutulla kerta kaks per viikko - meiningillä, mutta ainakaan päivittäminen ei oo enää rasittavaa ja hankalaa. Ei ole tabletit tehty bloggaamiseen, olen tätä mieltä vahvasti.

Elegantisti harmaantunut

Nappihan se alkoi harmaantua leuasta jo kolmivuotiaana, kovasti ihmeteltiin että miten se nyt niin aikaisin, mutta asian tutkimisen jälkeen kävi ilmi, että se saattaakin olla melko normaalia, mutta myös hyvin yksilöllistä. Nyt Nappi on itse asiassa tasan kuusi ja puolivuotias ja on kyllä niin harmaa tuo leuka että huh hei. Muutama sen viiksikarvakin on muuttunut valkoiseksi. Saas nähdä mikä tilanne on vaikkapa vuoden päästä, mikäli siis yhtä terveenä ja hyvinvoivana pysyy vastakin. Mutta ihan on elegantisti harmaantunut meidän mielestä. Pennilläkin alkaa olla muutama harmaa karva kuonossa, nyt ekaa kertaa huomattiin, mutta ei se mikään nuorikko se Pennikään enää ole, täyttää pian viisi vuotta.

Mopsitavaraa osa 5

Onkohan tämä osa viisi vai mikä, no sovitaan nyt niin. Tässäpä uusia mopsijuttuja mitä olemme hankkineet tai saaneet.

Tämä ylläoleva mopsi on ostettu Kärsämäen kirpparilta. Mopsipatsaassa luki että bulldoggi 2 euroa. Menin kassalle ja sanoin otan tämän mutta ei tämä kyllä ole bulldoggi nii se myyjä sano vaan että no jooo, jotkut on niin tarkkoja. Hah, damn right I am. 

Tämän ihanan virkatun minimopsin sain synttärilahjaksi serkulta, hiieno!

Samassa paketissa oli tämä sopi lompakko, iiihana!

Eilen Mustissa ja Mirrissä käydessä kassalla minua tuijotti tämä tuote. Tässähän yhdistyy meidän koirien parhaat palat; Petit as in Petit Brabancon ja mopsi as in Nappi-Mopsi.

Tietokonerintamalla kaikki huonosti, menee varmaan marraskuuhun että saan uuden koneen. Hiljaiselo siis jatkukoon.

Teknisiä vaikeuksia

Juu, tää bloginpäivitystahtihan on ollut todella hidasta tänä syksynä ja se johtuu ennen kaikkea teknisistä ongelmista; läppäri hajosi. Saas nähdä milloin päästään konekaupoille. Mutta ei tässä mitään kummempaa ole sattunut saatika tapahtunut. Arki rullaa hirveää vauhtia eteenpäin, töissä on superkiire koko ajan, ensimmäiset lumihiutaleetkin tulivat maahan eilen, talvi tulee! Koirat ovat pysyneet terveinä, Penni varsinkin aivan harvinaisen terveenä. Joten alles gut. 

Tässä tähän loppuun pari kännykkäkuvaa.

Syksyllä aina inspiroidumme metsälenkkeilystä ja nyt olikin hieno ruska maassa. Nautimme kovasti, niin koirat kuin ihmisetkin.

Penni aina jolkuttelee ekana.

 Nappi aina odottelee, että kaikki ovat messissä. Polulla se haluaa aina mennä viimeisenä, pitääks se laumaa koossa?

Vanhempani ovat muuttaneet pienempään asuntoon ja vastaremontoituun kämppään ei kaivata kynnenjälkiä tai tuhansia karvoja, ymmärrän, ymmärrän. Asunnossa on yksi tosi hyvä feature koirien kannalta; parveke, jonka ikkuna on maahan saakka. Koirat ihan tyytyväisinä päivystivät parvekkeella ja seuraisvat meidän touhuja, ei ongelmia. Oli muuten melko jännä juttu tämä eka vierailu uudessa paikassa. Aina aikaisempaan kotikotiin mentäessä ne tiesivät tasan tarkkaan missä ollaan ja riemulla pyrkivät tervehtimään ja pusuttelemaan ja sisälle. Nyt molemmat ihan ihmeissään ja vähän kauhusta kankeina toljottivat porukoita, ne eivät näyttäneet tuntevan heitä enää! Katsotaas kauanko tätä kestää. On kai se outoa mennä hissillä ja sitten on kaikki uudet hajut ja niin edelleen, mutta silti yllätyttiin kyllä kaikki tästä käänteestä. 

Pennineiti kylvyssä

Pennihän se kylpee useammin kuin varmaan moni muu koira, noin kerran kahdessa viikossa se pestään mainiolla Malaseb Vet-shampoolla, joka etiketin mukaan on bakteeri- ja sieni-infektioiden hoitoon. On kyllä kallista, mutta toisaalta kestää kauan. Shampoo auttaa hyvin Pennin allergiseen kutinaan. Käyttöohjeen mukaan shampoon pitäisi antaa vaikuttaa 10 minuuttia, mutta se on aika pitkä aika odotella ja tiedustelin tästä eläinlääkärissä, näin usein kun käytetään niin vähempikin riittää. Penni on nykyisin niin tottunut kylpijä, että aivan itse asettautuu oikeaan suihkutteluasentoon ja tyynesti siinä vain seisoo koko toimituksen ajan. Ehkäpä se lämmin vesi myös tuntuu hyvältä siitä. Kylvyn jälkeen sitten kuivatellaan ja Penni yleensä nukahtaakin tuossa vaiheessa. Penni on voinut nyt onneksi suht hyvin, tarkoittaen sitä että sillä ei ole ollut lääkekuuria pitkään aikaan.  (miten mulle tuli semmonen tunne että jos alun koira-sanaa ei oteta huomioon, tää kuulosti ihan siltä ku oisin puhunu jostakin ihmisestä....on tää koiratouhu meillä kyllä melekosta!).

Syyskoiria

Nappi on syyskoiria, se tykkää lämpimistä pimenevistä illoista, ruskan väriloistosta, kynttilöiden polttelemisesta, filtin alla loikoilemisesta...no juu, kjäh. Mutta siis ihan tosissaan tällainen kaunis vähäsateinen syksy on meidän koirien kannalta kaikista parasta aikaa. Toukokuussa luulin, että Nappi on tullut vanhaksi ja/tai sillä on joku hengitysongelma tai muu sairaus, kun se ei millään jaksanut läähättämättä lenkkeillä ja tahti oli hidas. Mutta ne ajat ovat muisto vain, nyt syyskuussa ollaan vaan menty eikä meinattu ja ollaan tehty meidän mittapuulla pitkiä ja reippaita lenkkejä harva se päivä. Nappi jolkuttelee ihan tyytyväisenä ja Penni on mielissään. Lenkin päälle koirat haluavat vielä leikkiä keskenään taloyhtiön pihalla ja aina kun se vain on mahdollista ts. ei ole naapureita pihamaalla, ne pääsevätkin rallaamaan sinne niin maan penteleesti.

Jokunen aika sitten kävimme mökillä ja myös metsässä olosta tykättiin kaikki. 

Ps: uuden puhelimen  ja sen ns. paremman kameran myötä järkkäri on usein jäänyt kotiin, kyl tää kuvien laatu vähän huonompi on.