Mölliagikisoissa

Me osallistuttiin Pennin kanssa viime sunnuntaina mölliagilitykisoihin (mistä kummasta tuo sana mölli tulee?) ja nehän meni tosi mukavasti! Mölli-termi siis käsittääkseni viittaa siihen, että ne eivät ole viralliset kisat ja radat ovat helpompia; mukana ei ole kontaktiesteitä, kuten keppejä tai keinua jne. Ei sijoituttu kyllä, mutta ensinnäkin minä muistin koko 16 esteen radan hyvin ja se on jo tosi hyvin se! Hankala kohta meillä monesti on ollut myös aloitus, Penni ei ole ensimmäisestä käskystä istunut ja odottanut lähtökäskyä paikallaan mutta nyt se istui mallikkaasti. Lisäksi se meni yhdestä meille hankalammasta ja vähän treenatusta pussiesteestä tosi hienosti. Ja vauhti oli todella reipasta, ei siis voi olla kuin tyytyväinen. Kuitenkin kolmanneksi viimeisellä esteellä, joka oli muuri, se kieltäytyi ekaksi menemästä, joten siitä viisi miinuspistettä. Eilisen treenit sujuivat myös tosi hienosti, kyllä me varmaan tässä taas osallistutaan kisoihin. Ainoastaan harmitti se, että mies lupasi tulla mukaan kisoihin kannustamaan ja kuvaamaan ja sitten hänelle tulikin este. Samoin kävi sitten veljen kanssa, eikä hänkään loppujen lopuksi päässyt mukaan. Siispä tässä jutussa kuvituksena ottamiani kuvia Pennistä ja sen elegantista silkkihuivista!

Möö

Penni kävi eläinlääkärissä korvakontrollissa viime korvatulehduksen jäljiltä ja korvat olivat puhtaat. Jee. Mutta samalla katsottiin Pennin punoittavaa silmää ja jalostuksen multihuipentumaa, nenävekkiä. Oikeaan silmään se sai silmätippakuurin, onneksi sieltä nyt ei löytynyt haavaa tai muutakaan vakavampaa, jotakin ärsytystä kuitenkin. Vekissä taas oli täyspotti; diagnoosina nenäpoimun ihotulehdus. Vekki on hankalassa paikassa, aivan silmien alla ja Penni yltää lipomaan kielellään vekkiin saakka. Lääkitys pitää siis olla sellaista, ettei ärsytä silmiä, eikä ole vaarallista nieltynä. No lääkäri määräsi sitten sellaista hampaisiin/ikeniin tarkoitettua tulehduslääkettä tai jotain...Se tuoksuu ihan vanilliinisokerille, joten Pennin naama haisee oikein hyvälle, kun se tulee suukkoja antamaan. Tämä ilo kustansi 112 e. Noh noh, tästä kun päästään, niin ollaan voiton puolella bakteereista. Kaikista vaivoista huolimatta Penni on oma pirtsakka itsensä!

Nyt näkyy

Ainakin Nappi näkyy nyt. Ostin koirille ruokakaupan alesta huomioliivit kokoa S. Nappi on tämän valmistajan luokituksen mukaan sitten nähtävästi kokoa XS ja Penni >XS. Kuvista näkee istuvuuden,  mutta eiköhän Nappi voi tuota käyttää. Onkin jo ikävän sysipimeää iltalenkin aikaan kahdeksalta. Ja tästä opimme sen, että koirantarvikkeita ostettaessa on parasta ottaa koirat mukaan.

Epäileväinen Nappi, supersankari-Penni viittansa kanssa.

Joo, ihan hyvin passaa Napille.

Mutta Pennille siis ei.

Syysretkellä

Oltiin porukalla syysretkellä tuossa jokunen aika sitten. Valitettavasti se ulkoilualue, jonne suurella tohinalla ajeltiin, olikin suljettuna lähes kokonaan jonkun tapahtuman vuoksi. Ei saatu sitten itse juurikaan liikuttua, mutta koirat päästettiin vähän juoksentelemaan läheisen pellon reunaan. Tässä vähän kuvia ja tunnelmia.

Nappi tarkkailee ihmisiä, Penni luontoa.

Napille tuli äkkiä kuuma.

Ja tässä ollaankin jo pellolla. Menossa mopsihepulit.

 

Siitä ei tullut ihan niin kuuma. 

Näitä "Penni kiitämässä"-kuvia on nähty täällä blogissa aikalailla, mutta tulen niistä aina hyvälle tuulelle, ihana nähdä kun Penni nauttii vauhdista ja vapaana juoksemisesta. 

Ja retken jälkeen Nappi pisti väsyneenä nukkumaan Royal Canin-repun päälle. Comfortable.

Nappi ja jätesäkki

Olen aiemminkin kertonut, että Nappi nukkuu hyvin mieluusti erilaisissa laukuissa tai kasseissa. Myös pusseissa. Tässä Napin episodi jätesäkin kanssa kuvin kerrottuna.

Vau. Hieno uusi makuupaikka. Möyhennämpä tästä mopsille sopivan.

Tuosta noin vielä vähän.

Hmmm, jokin tässä nyt on vähän hankalasti...

Niin joo, sehän se oli et tää musta muovi on kauhean kuuma turkkia vasten. 

Nyt on tuumaus- ja viilennystauko paikallaan. No en anna tämän lannistaa, olen tottunut kuumuuteen;

Noo ihan ok tässä on köllötellä, vaikka vähän oudolta tuntuukin.

Tässä vaiheessa piti mennä jo tarkastamaan, että saako se Nappi ollenkaan happea ja kyllähän se sai...

Sen pituinen se.

Kotona kipiänä

Oon ollut tässä samassa työpaikassa viime vuoden toukokuusta saakka ja nyt sitten napsahti ensimmäinen sairauslomapäivä; perusflunssa ja vähän lämpöä. Päivä meni sohvalla koirien kanssa. Koirathan on meillä viikolla päivät yksin, minä lähden ennen kahdeksaa ja mies yhdeksän jälkeen. Kotona olen aikaisintaan neljältä, useimmiten puoli viideltä. Eli vähintään sen 7 tuntia ne täällä ovat keskenään. Me pistettiin nukkumaan aamupalan jälkeen siinä 10 maissa, söin lounasta yhdeltä ja sitten taas nukuttiin. Kun heräsin, kello oli jo 16 ja oltiin kaikki kolme ihan pihalla. Eli siis nyt vierähti pieni kasa huolta sydämeltä; kyllä se päivä menee aivan helposti torkkuessa. Jos joskus tullaan puoli neljältä kotiin,on Nappi ollut usein aivan silmät puoliummessa sohvalla venyttelemässä ja olemme siitä huolimatta ajatelleet,  että luultavasti ne ovat päivällä hereillä aina välillä. No, enpä oikein usko.

Tässä kuvassa ei olla päiväunilla, vaan seurataan, kun keittiössä tehdään ruokaa. Välillä oikein hermostuttaa, kun kaksi silmäparia tuijottaa joka ikistä liikettä. Meillä ei muuten koskaan ole muruakaan lattioilla, se tietenkin on ihan hyvä.

Laatua

Olin ystävien kanssa Pohjois-Italiassa pienellä lomalla. Olin vetää gelatot väärään kurkkuun, kun erään pikkukylän keramiikkakaupan ikkunassa näin tämän:

Eikö tästä voi sanoa että hienoa italialaista laatuposliinia? Matkakumppanien mielestä ei missään nimessä. Paljon muuta en reissulta sitten ostanutkaan. Voi hyvänen aika sentään, tarvitsen apua ! ! ! !