sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kamala kärpänen

No kaikkeen sitä törmää ku koirien kanssa elelee. Nyt on sellainen tilanne, että Penni on alkanut pelkäämään yli kaiken kärpäsiä. En tiedä mikä tähän on juuri tänä vuonna vaikuttanut, varmaan se on neljänä elinvuotenaan nähnyt aiemminkin niitä. Meillä on nyt ollut kärpäsiä sisällä lentelemässä ja Penni-parka lymyilee vain huonekalujen takana peloissaan, sinne se juoksee aina niitä karkuun. Tämä iltapäivä onkin mennyt kärpäsjahdissa, siis eihän ne minustakaan kivoja ole sisällä. Pitäisi laittaa joku verhosysteemi tuohon takaoveen, koska olisi ihan kiva pitää takaovea auki kesäisin jos siltä tuntuu, ilman sellaista ovi pitää näköjään olla säpissä.




On se kyl niin hellyttävän näköinen, raukka. 



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kamut

Nappi on koko ajan ollut vanhemman mustavalkoisen paras kamu, mutta nyt sillä oon uusi mielitietty, lempeä ruskea. Ne jaksavat leikkiä pitkiä pätkiä keskenään ja hyvässä hengessä.








Eikä Napin harras tuijotus tunnu haittaavan...Huomenna meillä onkin viimeinen yhteinen päivä tällä porukalla!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Rauhaisaa juhannusta!

Enpä muista milloin viimeksi olemme olleet juhannuksena kaupungissa, tai esikaupungissa meidän tapauksessamme. Kaikkialla on ihan autiota, autojenkaan ääniä ei kuulu ja lenkkipoluilla olemme keskenämme, melko omituista. Meillä kyllä juhannusaattona oli itseasiaasa hyvinkin tiivis tunnelma, kun kolmiossamme vietti iltaa viisi aikuista, kaksi lasta ja neljä koiraa. Hyvin kuitenkin meni ja oli mukavaa. Hoitokoirat ovat ihan mahdottoman kilttejä tapauksia, eikä niistä nyt ole mitenkään erityisesti vaivaa. Kaikki neljä tulevat edelleen mainiosti toimeen keskenään ja pärjäävät näemmä hyvin täällä myös ilman meitä. Kaikki ovat aika kovia oikaisemmaan myös.


Hoitokoirat olivat samalla sekunnilla kuin kotonaan.


 Nappia ensalkuun tietty vähän ihmetytti.


Vieraskoreita alkuun nämä meidän koirat, nyt kaikki jo mahtuvat samalle soffalle.
 

 Ja ovat kavereita keskenään.




Penni nyt tyylilleen uskollisena on vähän sellainen oman tien kulkijansa, ja on erittäin välinpitämätön muista koirista.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Nyt pysymmä kotona!

Sunnuntaina palasimme Kroatian reissulta ja haimme koirat hoitolasta kotiin, oli riemukasta! Tuntuu kyllä että tämän vuoden matkat ainakin minun osaltani on nyt tehty! Kesälle meillä on yksi viikonloppureissu kotimaassa ja that´s it. Kroatian matka oli kyllä todella onnistunut ja hyvä, lämpöä riitti, joka päivä oli suunnilleen 35 astetta lämmintä. Sitten tänään täällä meillä Pohjois-Suomessa satoi lunta ainakin puolen tunnin ajan.Että kiva.


Tässä Penni-parka matkustaa kohti häkkiä. Piti ottaa toinen koira turvattomasti ja varmaan laittomasti syliin mut kun meillä oli liikaa matkalaukkuja mukana.


Sinänsä tosin viileä kesäsää on passeli meidän Napille, joka on mielestäni vähän hidastanut tahtia ja kuumuu ja uupuu nopeammin kuin ennen. Se on vasta kuusi vuotta, että toivottavasti se nyt tosiaan on vain säistä ollut kiinni, eikä johdu mistään muusta vaikkapa sairaudesta. Penni ei ole syönyt yhtään lääkekuuria tälle vuodelle, mutta nytpä sen korvat oireilevat ja rapsuttelee taas vähän enemmän, karvakin on harventunut, että lääkäriaikaa pukkaa. No kyl se siitä. 

En ole päässyt vielä tässä blogihommassa oikein kunnolla vauhtiin ja siihen on syynä läppärin vaihto, minun täytyy löytää jostakin Canonin asennuslevy, muuten kuvia ei saa kätevästi kamerasta ulos. No en toki ole ehtinyt kuvaamaankaan oikein mitään vielä. Ostin ameriiiiikasta tommosen 50 euron digikameran jolla voi räpsiä kuvia ehkä helpommin ulkona, järkkäriä ei jaksa kantaa joka paikkaan. Että eiköhän tässä kohta palata taas normaaliin blogielämään.

Napilla on vähän erikoinen tämä istuma-asento nykyään. Kuin pingviini.


Ei-niin-normaali-arki kuitenkin jatkuu vielä ensi viikon torstaihin saakka sillä meidän koiralauman koko tuplaantui! Meille tuli eilen hoitoon 1.5 viikoksi sukulaisten kaksi Cavalier Kingcharlesinspanielia, 7 v ja 11 v tyttökoirat. Vau! Ainakin tähän mennessä on sujunut ihan hyvin, hoidokit eivät ole itkeneet ikäväänsä ja Nappi ja Penni tulevat toimeen niiden kanssa. Penni on täysin välinpitämätön ja Nappikin osaa käyttäytyä hyvin ja kohteliaasti, ymmärtää varmaan kunnioittaa vanhempia narttukoiria eikä koe niitä millään tavoin uhkana. Mut eipä kyllä pysty yksin neljän koiran kanssa lenkkeilemään, kun kaksinkin se oli melko hankalaa. Mennään kahdessa aallossa; Nappi ja 11v yhdessä ja Penni ja nuorekas 7v toisessa erässä.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Hei hei heiiii!

No niin, nyt on lauma taas onnellisesti koossa! Palasin 4.5 kuukauden reissun jälkeen kotiin viime torstaina. Sehän se etukäteen vähän jännitti, että muistavatko koirat minua, mutta kyllä vain ne tunnistivat ja olivat melkoisen innoissaan. Vastaanotto oli riehakas.  Olimme kolmistaan neljä ensimmäistä päivää kuin mies oli työmatkalla tahollaan ja päivät menivät kerrassaan läheisissä väleissä. Koko ajan oli koira tai molemmat koirat sylissä ja suukkoja antamassa. Ne myös selvästi huolestuivat, kun aloin pukemaan ulkovaatteita päälle ja tekemään lähtöä, Nappikin sille epätyypilliseen tapaan oli ulko-ovella pyöriskelemässä ja häntää heiluttamassa. Nyt tilanne on jo normalisoitunut reissua edeltävään aikaan. Harmi vain että ne saavat kokea jälleen pienen hylkäämisen; lähdemme pian ulkomaanreissulle (huh huh, vuosi 2014 on totta totisesti reissujen vuosi) ja ne menevät koirahoitolaan vähäksi aikaa.

Omalta osalta ero koirista sujui yllättävän hyvin, kaipasin niitä oikeastaan melko vähän! Ihan hyvä niin. Alaskan toimistossa kävi koiria vähän väliä kyläilemässä ja sain rapsutella niitä viikottain, joten "dog fix"-tuli saaduksi. Alaska on kyllä ihan mahdottoman koiraystävällinen paikka, jokaisella tuntemallani ihmisellä oli kotona 1-3 koiraa ja joka paikassa tuli koiria jatkuvasti vastaan. Koirapuistot olivat myös omaa luokkaansa, ne olivat valtavia ja eivät aina välttämättä aidattuja alueita. Itse kävin usein lenkillä koirapuistossa, joka käsitti ison järven ranta-alueet. Tosi kiva koirille, ne saattoivat juoda järvestä ja käydä siellä myös uimassa halutessaan. Järveä kiertäessä vastaan tuli usein myös mopseja, jotka olivat kaikki paljon pienempiä kuin esimerkiksi meidän Nappi. Olivat reippaan ja terveen oloisia mopseja ne. 

Toin tuliaisiksi tuommoiset Alaska-koiralelut ja Nappihan ihastui ikihyväksi, Penniä ei paljon kiinnostanut.