Aivan mahtava lahja!

Vautsivau, Englannin vieras toi meille kerrassaan upean tuliaisen. Kyseisen taulun on tehnyt englantilainen taiteilija Cheryl Matthis (jos sain nimestä selvää), joka tekee printtitauluja erilaisista koiraroduista. Hänellä ei kuulemma ollut myynnissä taulua mopsista, joten vieraan pyynnöstä hän aloitti uuden sarjan. Taulu on signeerattu ja numeroitu, meidän kappale numero yksi viidestäsadasta (1/500). Olemme todella otettuja!!

edit 3.7.2013. Sain selville ko. taiteilijan/yrittäjän nettiosoitteen:  http://www.number-83.co.uk/

Mökkibileet, rai rai!

Meillä oli taas tapahtumarikas juhannusviikonloppu. Miehen kaveri Englannista oli meillä kylässä ja kävimme porukalla perjantaina päiväseltään yhdellä mökillä ja la-su olimme toisella mökillä. Koirat tietty messissä koko ajan. Onnekkaasti säästyimme sen suuremmin kaikenlaisilta ötököiltä ja koirien kannalta ei ollut liian kuuma. Nappi tottakai ihastui vieraaseen kovasti, mutta Penni tuttuun tyyliinsä haukkui vieraan joka käänteessä. Hauskaa oli joka tapauksessa!

Apukokki-Penni

 Kivat kesäkamut

 Tässä kello oli jo lähemmäs iltayhdeksää, mutta aurinko se vaan paistaa niinkuin viimeistä päivää!

 Nappikin aivan oma-aloitteisesti tassutteli taas veteen. 

 

 Hei Nappi, mikset sää nuku tuossa sun omassa sängyssä?

 Hei Nappi,mikset sää täälläkään nuku sun omassa sängyssä?

Mökkeily ottaa toki voimille. 

Jojo-Nappi

Viikonloppuna olin lähdössä aamulenkille koirien kanssa, kun huomasin että Napin valjaat vähän kiristävät ja sanoinkin heti, että Napille vähän vähemmän ruokaa siitä aamusta lähtien. Lenkillä sitten joku vanha mies tokaisi että "no oho, melekosen pyöriä tuo vaalia koira". Mää olin että täääänks. Perjantaina ilmestyneessä Koiramme-lehdessä oli juttua koirien ylipainosta otsikolla "Ylipaino on koiran yleistyvä riesa" ja kuvituksena oli oikein mellevä vaalea mopsi, ja kuvatekstissä luki: "(---) Mopsin kuuluu olla tanakka ja vankka, mikä omistajan on ymmärrettävä oikealla tavalla". Joo joo joo, pointti ymmärretty. Napin painonnousun huomaa aina viiveellä, tämä johtuu niistä alkukesän helteistä, jolloin ei lenkkeilty yhtään. Voi tuota meidän jojo-Nappia, aina saa olla painoa tarkkailemassa ja laihiksella. Tässä uunituoreita kuvia Napista, joissakin kuvissa se näyttää lihavalta, joissakin tanakalta ja joissakin vankalta.

 Hehehehehehehhe, possu is back!

 Tässä nyt tuo tynnyrimäinen vatsan muoto tulee aika hyvin esille...

Mut eiks näytä tässä melkoisen lihaksikkaalta?

Mut joo, ehkäpä muutama sata grammaa voisi painoa pudottaa, sekin on paljon näillä pikkukoirilla.

Pennillä on vissiin ikävä

Penni on viimeaikoina vaihtanut ykkösihmistä. Ennen se oli minun varjo, oli perään ja seurasi kaikkialle. Vaan tilanne ei ole enää sama, nyyh. Nykyään se on siellä missä mieskin, noin 5 cm:n etäisyydellä siitä. Nyt puoliso on ollut työmatkalla tällä viikolla ja vaikuttaa siltä, että Pennillä on ikävä. Se ei tullut eilenkään edes yläkerran makkariin mun ja Napin kanssa, vaan näytti etsiskelevän lauman puuttuvaa jäsentä. Mä veikkaan, että yksi syy tähän muutokseen on se, että minä puhdistan aina Pennin korvat, vekin ja annan lääkkeitä silloin kun se on kuurilla, eli usein. Mies sen sijaan antaa sille aina ruoan. Juu-u, ens kerran kun on terveydenhoidollisia toimenpiteitä, vaihdetaan kyllä hoitajaa, niin kerta. Nappi on sentään edelleen se sama uskollinen ystävä.

 Voi kyynel sentään.

Reipasta viikonloppua kaikille!

Ja taas on mökkikausi avattu

Meidän kesään kuuluu mökkeily erottamattomasti ja nyt korkattiin sitten tuo lähin kesämökki. Oli mukavaa ja pitkästä aikaa sopivan viileää, loppujen lopuksi. Kaksi kertaa meressä riitti viilentämään koko porukan. Koirien asenne vettä kohtaan on ihan eri kuin aikaisemmin, molemmat tassuttelivat tottuneesti veteen ja uitin niitä sitten, kun ne sinne niin mielellään näyttivät menevän. Ne eivät lähde itsekseen uimaan kuitenkaan, täytyy vähän jelppiä. Hankalaa on kuitenkin se, että hiekka saa koirat aina rallaamaan niin maan mahottomasti, ja sitten niille tulee kauhea hiki. Noh, ihan mukava kesäkierre. 

Pennille tuli niin kiire veteen, että ei ehditty nahkahihnaa pois ottamaan.

 Sattuipa hassu ilme Napille

 Sitten oli aika leikkiä pitkään ja hartaasti.

Piti vaihtaa kivisemmälle rannalle, jossa saatoimme keskittyä itse uimiseen.

 Olikin jo kiire dipata Nappi mereen. Kyllä se ainakin polskutteli kovasti menemään. En ole ihan varma tykkäsikö se uimisesta vai ei...

Tykkäsin!

Penni minusta ui ihan oikeasti, en vaan uskaltanut päästää irti, kauhia nössö kun olen.

Viilennellen

Moneskohan helleviikko tämä on, kolmas? Meidän asunto alkaa olla melkoisen kuuma, mutta on tämä silti mahtavaa, että on näin lämmin. Koirien kanssa ei kyllä pystytä lenkkeilemään edelleenkään normaaliin malliin. Olen Pennin vienyt pidemmälle lenkille, mutta Nappi saa tyytyä pieniin kierroksiin, kyllä se on sen verran kuumissaan ja kävelee tosi hitaasti. Tässä tunnelmia maanantai-illalta kotipatiolta.

Nappi viilentelee retrokuosissaan.

 Vissiin se viileä pyyhe vähän jännittää.

Pennistä ei saanut napattua yhtään kunnon kuvaa, sillä oli kiire tarkistaa kaikki kukkaruukut ja istutukset.

Vikaostos/paras ostos

Minä valitsen ekan vaihtoehdon, Nappi valitsee tokan. Ostin uuden auringonottotuolin, joka oli ihan äärettömän paljon Napin mieleen. Saman tien se loikkasi tuolille, mutta sitten kun silmä vältti, se rupesikin kaivamaan kuoppaa keskelle sitä ja rikkoi tuon suojamuovin ja sai jotakin mustaa sotkua aikaan tuolin kankaalle. Vein sen ulos turvaan, mutta samalla sekunnilla Nappi jo loikoilikin tuolilla. Totesinkin, että olisi pitänyt ostaa joku sellainen tuoli, jossa on jalat. Ja nyt sitten tuntuu, että muutenkin tuota kangasta saa koko ajan olla suojelemassa lialta, oli sitä sotkemassa Nappi tai ei...No juu, mutta hyvä ostos se nyt kaikenkaikkiaan on ja sehän on mukava ottaa aurinkoa yhdessä koirien kanssa samalla löhötuolilla.

 Mitä, miksi tässä ei saisi olla?

Ei käy laatuun, tässä olen ja pysyn.

 Ja pihallakin niin mahottoman tyytyväisenä.

Joo kyl mä oon jo ottanu ton muovin tuosta pois...