Onnentoivotukset Napille 8-v syntymäpäivänä - ja blogin viimeinen postaus!

Ensiksi onnentoivotukset; Nappi täytti tänään 8 vuotta! Leuka on harmaantunut ja vauhti on vähän hidastunut, luita ja niveliä taitaa vähän kolottaa välillä, mutta leikkimielisyys, innostuneisuus ja jääräpäisyys eivät ole kadonneet minnekään! Onnea ihana Nappi, Persoona isolla P:llä!

Niin, kuten otsikossa lukee, tämä on nyt blogin viimeinen kirjoitus! Olen kirjoittanut blogia jo yli kuusi vuotta, ensimmäinen kirjoitus julkaistiin 28.2.2010 ihan nokkelalla otsikolla "Penni ajatuksissani". Siihen aikaan saimme kuulla, että pitkän odotuksen jälkeen oli syntynyt brabancon-pentue, joista yksi muuttaisi meille asumaan! 15.3.2010 oli sitten ensimmäisen postauksen aika, jossa Penni oli mukana, ja joka kertoi Pennin kotiutumisesta.

Pennilläkin ovat leukaperät alkaneet harmaantua, mutta muuten se on vihdoin ja viimein elämänsä kunnossa! Lääkärissä emme ole käyneet enää lainkaan, Pennin atopia ja allergiat ovat hallinnassa ja hyvässä (lääke)hoidossa, joka jatkuu sen loppuelämän! Penni on edelleen kova heittäytymään selälleen tai tepsuttelemaan paikallaan häntä innokkaasti heiluen, se on maailman hyvätuulisin ja nöyrin pikkukoira. No, vieraat se haukkuu huolella edelleen.

Nyt kuitenkin tuntuu, että on sopiva hetki lopettaa blogin päivittäminen. Onhan se haikeaa päättää näin pitkään jatkunut mukava harrastus, mutta (kliseisesti); aikansa kutakin. Koirien kuulumisten jakaminen sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan tähän loppunut, tämän vuoden alusta nimittäin löysin instagramin ihmeellisen maailman, ja olen hurahtanut siihen aivan täysin! Jatkan siis koirien kuvien jakamista siellä, käykäähän siis ihmeessä siellä kurkkimassa, se olisikin tosi mukavaa! Instagram-tilini on omalla nimelläni, enkä taida tähän sitä tilinnimeä nyt kirjoittaa. Joten, jos haluatte käydä katselemassa koirien kuvia ja kuulumisia instagramissa, niin ottakaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ktaa2012@gmail.com, ja annan instagram-tiedot sen kautta (ellette sitten löydä hashtagien kautta Napin ja Pennin tutut naamat muutenkin). Ko. s-postiosoitteen kautta voi olla joka tapauksessa yhteydessä, voimme vaihtaa kuulumisia, tai jos vaikka tulee mieleen jotakin mopsi/griffonaiheisia kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni!

Mutta nyt, 

Miljoonat kiitokset kaikille Teille Ihanille Lukijoille näistä vuosista, KIITOS! 

Heippa!

Mukavaa pääsiäistä!

Tänne satoi keskiviikkona ja torstaina aivan uskomaton määrä lunta, kyllä nyt on runsaslumisin pääsiäinen minun muistiin! No, onhan tämä myös tosi aikaisin tämä pääsiäinen muutenkin. 

Eli meiltä ei tule tänä vuonna keväisiä pääsiäiskuvia, päinvastoin. Tässä kiirastorstain tunnelmia:

Aurinkoa, kevättä

Ollaan nautittu kotiympyröissä kevätauringosta, kukin tyylillään.

Penni on aika ketku tuolla kestohangilla. Meillä on pihapiirissä aivan liikaa rusakkoja ja Penni on päässyt niiden papanoiden jäljille. Koko ajan saa huutaa sille "ei Penni, älä syö niitä", mutta toisaalta ei viitsi aina kieltää ulosmenemistä, kiva jos se vähän viihtyy ulkosallakin. Sekin on mielenkiintoista, että se ei astu tuon lumen takia tällä hetkellä 15 cm korkean koira-aidan ylitse! Ei se ehkä niin ketku olekaan, kiltti Penni. (Tietysti sitä siis pitää koko ajan vahtia silmä kovana silloin kun se tuolla takapihalla luusuaa).

Koiratuhoja

Meillä on nyt ollut koira vajaa 8 vuotta, joten siihen nähden koirien tuhoja on ollut minimaalisesti, nimittäin ainoastaan 4 kappaletta. Tämän otoksen perusteella mopsi ja griffon eivät paljon hampaitaan huonekaluihin yms. käytä! Pentuaikoina Penni ei purrut juuri mitään, mutta Nappi kyllä oli naskalit edellä joka paikkaa pureskelemassa, mutta niistä ei jäänyt suurempia jälkiä mihinkään. Se myös silloin roikkui lahkeessa paljon, mikä oli aika rasittavaa. No leluja ne ovat rikkoneet lahjakkaasti, mutta sitä ei lasketa, koirien lelut ovat ihan naurettavan heikkoa tekoa yleensä, kun "leuaton ja hampaaton" mopsikin saa ne melkein kaikki hajalle.

Tässä meidän taloudessa näkyvät koirien tuhojäljet:

Tässä yllä näkyy Napin rämpäyttämä iso naarmu tapettiin. Se syntyi, kun Napin ruoka ei ollut valmiina kello 18 ja se suuttui, ja alkoi raivokkaasti raapimaan seinää. Kiitti Nappi. 

Tässä Napin järsimät jäljet keittionkaappiin. Ne syntyivät kerran kun Napin ruoka oli vartin myöhässä ja Nappi suuttui. Jäljet ovat pahentuneet kun tuohon on päässyt vettä ja puu on purujäljen kohdalta turvonnut. Kiitti Nappi!

Näistä rei´istä onkin ollut puhetta aiemmin. Ne syntyivät, kun Nappi yritti mahtua Pennin igluun, mutta sitten kun se huomasi, että se ei mahtunut oviaukosta sisään, se suuttui ja alkoi tuhoamaan iglun kattoa. Kiitti Nappi!

Tämän huomasin vasta eilen. Jompi kumpi oli tehnyt reiän kantolaukun pohjaan ja repinyt pehmuketta ympäri ämpäri. Syyllinen ei ole tiedossa, mutta olisikohan se ollut Penni tällä kertaa asialla, se viihtyy Nappia paremmin tuossa laukussa ja joskus olen kuullut kun se siellä petaa suurella innolla petiä sinne, ehkä siinä kohtaa oli reikä tullut. Tai sitten se oli Nappi. 

Taktiikka nro 2

Pennillä on kyllä toinenkin taktiikka saada lisää rapsutuksia, ja se on tehokkaampi kuin rämpäyttäminen, koska se herättää enemmän sympatioita. Kyseessä on lakoaminen:

Kun pikkukoira heittää selälleen keskelle parkettia, niin ei siinä voi muuta kuin sanoa `aaaaaw`, ja ryhtyä rapsutuspuuhiin.

Räääämps

Penni on ihan mahoton rämpäyttäjä. Valitettavasti se on oppinut sellaisen tavan, että jos se haluaa rapsutusta, niin se etutassulla tulee sitä vaatimaan - eli käytännössä tulee raapimaan naamaa. Jos rapsutuksen lopettaa liian aikaisin, sama homma. Kerrankin saatiin kuva itse asiasta, ja on sillä kyllä määrätietoinen katse ja liike tässä, että oksat pois, ihan rupesi pelottamaan!

Hyvää ystävänpäivää!

Sitähän sanotaan että koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä, ja kyllä, minäkin monesti sanon meidän koirille kuinka ihania pikku ystäviä ne ovatkaan! Mutta kyllä minä tykkään ihmisystävistäni myös todella paljon : ) ! 

Uskon kyllä, että koirien ja koiraharrastusten myötä voi helposti tutustua samanhenkisiin uusiin ihmisiin ja hyviä ystävyyksiä voi niiden kautta syntyä. Itsekin olen koirien kautta saanut uusia tuttavuuksia elämääni. Toisaalta joihinkin koiraporukoihin en tunne lainkaan yhteenkuuluvuutta, päinvastoin!

Meidän koirat eivät kyllä keskenään ole mitään ylimpiä ystävyksiä, mikä vähän oli ennakko-olettamuksiamme vastaan! Totta kai uskoimme, että niistä tulee hyvät kamut heti, vaan ei. Tilanne on itseasiassa kyllä parantunut viime vuosina. Ennen vanhaan ne ottivat usein yhteen ja varmaankin lähinnä sietivät toisiaan. Nyt ne rallaavat paljon enemmän yhdessä ja lepuuttavat samoissa mestoissa, mutta eivät ne leiki esimerkiksi leluilla yhdessä tai nuku kylki kyljessä, tai muuta sellaista. Mutta onneksi eivät enää juuri koskaan käy toistensa kimppuun! Nappi on melkoinen pomottaja edelleen ja vähän kontrolloi Penniä, varsinkin jos olemme kodin ulkopuolella. 

Olisikohan tilanne eri jos olisi kaksi mopsia tai kaksi griffonia?

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille lukijoille!

Metsäretkellä 14.2.

 Kun mopsi laittaa massan liikkeelle ni sitä ei ehti pysäytetä. Ja tanner tömisee, ihan tosi!

Tonttikiista

Hei Nappi, Penni ei tykkää ollenkaan että sää nukut sen yksiön katolla!

No mutta...

...onko näin?

Njäh, ei sitä varmaan haittaa.

Kyllä haittaa.

Olen hyvin onneton.

Penni?

-Penni, what´s up?
-Nothing much, just chilling.

Halloota päivvää!

Tämä vuosi on lähtenyt nihkeästi käyntiin. Reissun jälkeen olin sairaana ja kirjaimellisesti sohvan nurkassa täydet 12 päivää. Sitten viikko tehokasta työntekoa ja nyt olen viikon työmatkalla Pohjois-Norjassa. Ei ole kovat odotukset mopsibongailuun, veikkaan ettei näy yhtään!

Nihkeää on ollut myös todella kylmät säät. Viimeksi meillä oli normaalit lenkkeilysäät 30.12.2015. Nyt aina päivä siellä täällä on ollut alle 15 astetta, joten toppapuvut on puettu päälle ja on menty kävelylle. 15 astetta on Napin ja Pennin pakkasraja. Nappi ei tykkää kävellä tossuilla ja lets face it, tossujen laitto koirille on ihan hanurista, eikä sitä viitti millään tehdä! Penni lenkkeilee sitten yksinään jos lämpötila on 15-19 astetta pakkasta. Mutta meillä ei kukaan liiku minnekään jos on tätä kylmempää, ne vaan laittaa jarrut päälle. Pari päivää on  ollut jo tosi kylmä, -26 ja silloin Nappi kieltäytyi menemästä ulos kertakaikkisesti. Se pidätteli sitten päivän kaksi, kunnes sen oli pakko mennä sekunniksi takapihalle. Onhan tämä vähän huono kun ei saada ollenkaan liikuntaa! Olenkin ollut vähän tavallista aktiivisempi kaverikoirahommissa, siinä saa Nappi mukavaa toimintaa ja vaihtelua. Iloksemme pitäisi edes hetkellisesti loppuviikosta lauhtua, joten vkloppuna päästään (tai siis mies ja koirat pääsevät) jo järvelle käymään. 

Nämä kuvat kertovat paljon paukkupakkasten luomasta tunnelmasta. Huom. en usko että koiria haittaa yhtään! Ps.lämmin mopsi jaloissa tai kainalossa lämmittää oikeasti tosi hyvin!

Penni kuus vee!

Penni täytti jouluaattona 6 vuotta. Pennillä on ollut erinomainen loppuvuosi, kun pääsimme erikoislääkärin hoivaan, ja se voi nyt paremmin kuin pitkään aikaan! Olemme niin iloisia, kun ylimääräinen kuopsuttelu ja rapsuttelu on loppunut kokonaan. Ihana Penni tuo hyvää mieltä jokaiseen päivään, ihan vain olemalla oma söpö itsensä. Penniä ei tartte kuin vilkaista ja sillä alkaa häntä viuhtoa innokkaasti. Jos sille vähän puhelee, se on kohta jo sohvalla selällään, lähinnä siis rapsutuksia kerjäämässä. Jos rapsuttelu loppuu liian aikaisin, Penni ei tykkää yhtään ja rämppää tassullaan vaativasti lisää vaatien.

Jotakin häikkää

On meillä vähän huoltakin mahtunut tähän loppuvuoteen. Nappi nimittäin sai yhtenä lauantai-iltana puoli kymmenen aikaan epileptistyyppisen kohtauksen, joka säikäytti minut kyllä kunnolla, olin silloin koirien kanssa yksin kotona. Se oli juuri laittanut sohvalle viereeni nukkumaan, kun kohtaus sitten alkoi. Sen etutassut vääntyivät sohvalla ollessa taaksepäin, rinta painui maahan ja takapää sätki menemään. Laskin sen alas ja sama jatkui jonkun minuutin. Luulin että nyt se on menoa. Sitten yhtäkkiä se ryntäsi suunnatonta vauhtia kylppäriin ja hätääntyneenä läähätti sitten siellä. Siinä vaiheessa sain soitetuksi päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti nostamaan Napin hankeen rauhoittumaan. Sen auttoikin, pian Nappi vähän haparoiden käppäili sieltä pois ja sitten alkoikin olla melko normaali. Kävimme sitten maanantaina kaikenmaailman testeissä, jotka eivät näyttäneet mitään poikkeavaa, perusterve koira (!!) niiden mukaan. Kohtaus kuitenkin muistutti siis tuntomerkeiltään perinteistä epileptistä kohtausta, mutta koska tämä oli Napin ensimmäinen kohtaus (no siis tietääksemme), tilanne voi olla hälyttävä, sillä yleensä epilepsia alkaa paljon nuorempana. Ja muutenkaan, mikään yksittäinen testi ei sinällään paljastaisi epilepsiaa, se todetaan ennemmin sulkemalla kaikki muut vaivat pois ensin. Napilla siis voipi olla aivoissa tai sydämessä jotakin vikaa. Nyt kuitenkin jatketaan normaalia menoa ja toivotaan, että uusia kohtauksia ei nyt heti tulisi. Jos tulee, kaupungissamme on ainoastaan yksi eläinlääkäri, joka voi tehdä hiukan lisää -tosin ilmeisesti kalliita- testejä. Noh, katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan. Nyt Nappi on ollut aivan normaali oma itsensä. 

Onko kenenkään muiden koirilla tapahtunut vastaavaa? 

 

 No hyvä on, lääkäri totesi, että Nappi on perusterve koira lukuunottamatta pientä ylipainoa.

Vanha takkikin menee enää vain juuri ja juuri kiinni...Nappi ei muuten suostu ottamaan askeltakaan lenkillä, mikäli takin tarrakiinnitys repsottaa jommasta kummasta kyljestä.