Sitähän sanotaan että koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä, ja kyllä, minäkin monesti sanon meidän koirille kuinka ihania pikku ystäviä ne ovatkaan! Mutta kyllä minä tykkään ihmisystävistäni myös todella paljon : ) !
Uskon kyllä, että koirien ja koiraharrastusten myötä voi helposti tutustua samanhenkisiin uusiin ihmisiin ja hyviä ystävyyksiä voi niiden kautta syntyä. Itsekin olen koirien kautta saanut uusia tuttavuuksia elämääni. Toisaalta joihinkin koiraporukoihin en tunne lainkaan yhteenkuuluvuutta, päinvastoin!
Meidän koirat eivät kyllä keskenään ole mitään ylimpiä ystävyksiä, mikä vähän oli ennakko-olettamuksiamme vastaan! Totta kai uskoimme, että niistä tulee hyvät kamut heti, vaan ei. Tilanne on itseasiassa kyllä parantunut viime vuosina. Ennen vanhaan ne ottivat usein yhteen ja varmaankin lähinnä sietivät toisiaan. Nyt ne rallaavat paljon enemmän yhdessä ja lepuuttavat samoissa mestoissa, mutta eivät ne leiki esimerkiksi leluilla yhdessä tai nuku kylki kyljessä, tai muuta sellaista. Mutta onneksi eivät enää juuri koskaan käy toistensa kimppuun! Nappi on melkoinen pomottaja edelleen ja vähän kontrolloi Penniä, varsinkin jos olemme kodin ulkopuolella.
Olisikohan tilanne eri jos olisi kaksi mopsia tai kaksi griffonia?
Hyvää ystävänpäivää teille kaikille lukijoille!
Metsäretkellä 14.2.
Kun mopsi laittaa massan liikkeelle ni sitä ei ehti pysäytetä. Ja tanner tömisee, ihan tosi!
Laitahan taas pesupalloja kehiin, jos Nappi ja Penni niiden avulla löytäisivät jotain yhteistä riemua :)
VastaaPoistaKjäh, sekin on vain Napin omaa hauskanpitoa, Penniä ei pesupallot innosta (enää) yhtään : )
VastaaPoistaMeillä oli kaksi uros mopsia, joista edesmennyt/vanhempi oli kova kontrollifriikki sisällä ja ulkona. Yhteenottoja tuli lähinnä ruuasta, kun nuorempi yritti tulla vanhemman kupille. Eivät nukkuneet kylkikyljessä meilläkään, mutta silti tulivat toimeen suurimman osan aikaa. Vanhemmalle oli delekoitu kerjääminen, jota nuorempi seurasi tarkkaan kauempaa ja kun herkkua tuli oli nuorempi nopeasti jaossa mukana :) Hiukan on muuttunut nuoremman luonne, kun viime syksynä tuli aika luopua vanhemmasta sairauden vuoksi.
VastaaPoistaNo niin, ehkä se on enemmän luonne- kuin rotukysymys kuitenkin. Ja uroksillakin on varmaan keskenään omat vinkeensä. Otan osaa vanhemman koiranne vuoksi. Kaipasiko nuorempi pitkään kaveriaan?
VastaaPoistaKiitos. Alkuun etsi kaveria sisältä ja ulkoa. Vaikeinta oli tottua olemaan yksin, kun vanhempi oli ns. johtaja. Ulkona vanhempi hoiti tutustumisen muihin koiriin ja nuorempi seurasi sivusta. Rohkeutta tullut tässä asiassa. Puolessa vuodessa oppinut jopa kerjäämään. Rapsutuksia ja läheisyyttä hakee enemmän kuin ennen.
Poista