Hyvää syntymäpäivää Penni!

Onnea onnea onnea Penni, 3-vuotta! Penni se vain muuttuu koko ajan suloisemmaksi ja suloisemmaksi; Penni nyt vain on ehkä maailman kiltein ja ihanin pikkukoira. On siinä vähän särmääkin, mutta hyvin vähän.  Penni tottelee kyselemättä aina ja on tosi nöyrä koira, mutta siitä lähtee ääntä silloin, kun meille tulee vieraita ja myös  vieraassa paikassa se haukkuu sinne tulevat uudet ihmiset. Muille koirille se ei sano ikinä mitään. 

Pennin syntymäpäiviä juhlittiin 24.12 perinteisin menoin; koristeltiin kuusi, syötiin hyvin, avattiin paketteja ja niin edelleen. : ) Tänä vuonna jouluaatto oli erityisen mukava, sillä saimme erityisluvan ottaa koirat mukaan vanhemmilleni, sillä ehdolla, että Napilla pysyy tossut jalassa koko ajan. Kyllähän ne ihan kohtuullisesti pysyivätkin. Siinä auttoi tosi paljon hiuslenkit, sellaisen sen kun kiepsautti joka tassuun, niin johan pysyi vähintäänkin kolme tossua neljästä jaloissa. Koirat käyttäytyivät mallikkaasti ja vetäytyivät lopulta ihan omin päin lattialämmitettyyn kodinhoitohuoneeseen torkuille.

Penni ei nyt saanut mitään synttärilahjaa, mutta sillähän on jo kaikkea, mitä se vain tarvitsee.

Riehakasta joulua kaikille!

Minulla oli mielessä hauska joulutervehdysidea. Ostin koirille tuollaiset possulelut ja ajatuksena oli istuttaa koirat possujen kanssa samaan kuvaan, ja sitten kirjoittaa alle "Porsaita äidin oomme kaikki"-laulun sanat. No, ei mennyt suunnitelmien mukaan, Nappi nimittäin suuttui ihan kauheasti niistä possuista. Meininki oli kerrassaan raivokasta. Tämän vuoden "erilaiset" joulukuvat alla. 

 Mitä ihm....

 Ette oo tosissanne.

 Mitä. Nämä. Possut. Tekevät. Täällä?

Mää en kertakaikkiaan kestä!!!

Viimeistä huutoa

No eikö tämmönen mopsilaukku olekin viimeistä huutoa muodin saralla? Meidän mielestä ainakin on.

No täytyy painottaa, että Nappi oli vallan tyytyväinen kassissaan, eikä pyristellyt millään lailla sieltä pois. Kuten kuvasta näkyy;

Kyllä me silti pian avattiin tuo vetskari ja Nappi sitten sieltä omia aikojaan ryömi pois. Mutta sitten nauratti aika paljon, kun myöhään illalla juuri ennen nukkumaan menoa kävin katsomassa, että missä ne Nappi luuraa, niin sehän oli jälleen siellä kassissa. Taisi Nappikin vähän hämmästyä.....

.

Viikonloppuja!

Täällä ollaan jo toivuttu, mutta sohva on jäänyt vieläkin tuommoiseksi varasängyksi, jossa koirat viihtyvät paremmin kuin hyvin. Huomenna kyllä siivotaan ja palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Viikoksi vain, sitten seuraa vähän päälle viikon joululoma, aijaijaiiiiii!!!

Nurse Penni

Mies on ekaa kertaa vuosiin kunnolla sairaana, kuumeessa ym. ja onkin nyt monen päivän sairauslomalla. Nyt täytyy tunnustaa, että olen erittäin bakteerikammoinen. Niinpä mies on eristetty yläkertaan ja minä olen muuttanut alakerran sohvalle nukkumaan. Meillä pestään myös maanisesti käsiä ja olen desifioinut ovenkahvoja ja sen sellaista tässä hiljoksiin. Juujuuuuu, mutta en halua tulla sairaaksi, siitähän tässä on kyse. 

No anyways, jutun pointti on siinä, että Penni on muuttunut kerrassaan omituiseksi näiden päivien aikana. Se hengailee kaiken aikaa miehen kanssa yläkerrassa. Syönnin jälkeen se äkkiä kiirehtii yläkertaan ja samaten lenkiltä tullessa se pinkaisee kiireen vilkkaa sinne takaisin. Ja kaiken huippu; se nukkuu yläkerrassa miehen vieressä nyt. Olin aivan varma, että se tulisi alakertaan minun ja Napin kanssa, mutta ei. Penni ei aiemmin sen suuremmin ole ollut miehen perään, vaan se on aina ollut minun varjoni ja seurannut minua kaikkialle, ollaankin vitsailtu että ainoa ihminen maailmassa, josta se tykkää olen minä. Onko Pennistä tullut nyt "sairaanhoitaja"; seuranpitäjä sairaalle? Ainakin siltä vaikuttaisi. Tai sitten se on nyt niin tottunut ja tykästynyt tuohon miehen kanssa yhdessä olemiseen. Jos joillakin muilla on käynyt samalla tavalla, olisi kiva kuulla.

 Uskollinen Nappi kanssani soffalla.

Penni päivystyspaikallaan.

No jos viime vuoteen vertaa...

Pakkaset saapuivat ja oikein kunnolla; eipä tässä enää olla moneen päivään päästy ulos. Onneksi nyt alkoi 4 päivän vapaat, niin riittää touhua kotona. Ensimmäisenä pakkaspäivänä puimme talvipalttoot päälle ja aioimme käydä lyhyen kierroksen pihalla, mutta piti kyllä palata hyvin pian takaisin; oli sellaista koikkelehtimista ja koirat näyttivät melko kohmeisiltakin. Saatiin samalla oikein selkeä todiste siitä, että jos viime vuoteen vertaa, niin kyllä se Nappi on saanut lisäkiloja. Sen toppatakki nimittäin oli jäänyt pieneksi, ei enää mennyt kunnolla kiinni!

 Jösses.

Pennin todella anova katse.

Mutta kuten aina, Penni tyytyy kuitenkin kiltisti kohtaloonsa.

Napin tv-terroria

Aargh. Napilla on monia ärsyttäviä tapoja, mutta yksi ärsyttävin on kyllä se, kun se haukkuu teeveelle. Se haukkuu kaikki koirat, kissat ja hevoset (jopa animoidut tai piirretyt, se muka nekin tunnistaa jotenkin) plus välillä muitakin eläimiä. Ja mainostajien ei kyllä kannattais laittaa mainoksiinsa koiria, uskoisin, että muissakin koiratalouksissa ne aiheuttavat hankaluuksia. Nyt näkyy joku elektroniikkaliikkeen mainos, missä kultainennoutaja touhuaa jotakin ja kylläpä Nappi joka kerta huomaa sen ja ryntää telkkarille haukkumaan äkäisesti. Yksi tosi outo haukunkohde sillä eläinten lisäksi on. Hobby Hallilla on Hobbalot-niminen kampanja, onneksi tätä mainosta näkyy siis aika harvoin, ja Nappi raivostuu ihan hulluna, kun se näkee kampanjan tunnuksen, hobbalot-nuolen. Se on tällainen:

kuva sivulta: http://www.karkijoukkue.fi/media/hobbalot.png

Juu, muakin nykyään ärsyttää tuo hobbalot-nuoli. Tänään oli Tulli-ohjelmassa huumekoirat paljon esillä ja meno sitten sen mukaista.

 Jahas, kohteet havaittu.

 Koira meidän olohuoneessa!

 Vieras koira olohuoneessa, kuulkaa, kamalaa!

 Mua ottaa niiiiin pahasti päähän!

Kylläpä tympiikin pitkään.

(Juu, Nappi on laihdutuskuurilla, se saa vähän vähemmän ruokaa nykyään).

Valmista kauraa

Juu meilläpäin on tällainen sanonta, kuin että olla valmista kauraa, ja minusta meidän koirat alkaa olla valmista kauraa talviunille. Tänään olimme kyläilemässä ilman koiria (niin kuin yleensä olemmekin) ja heti kotiin tultuamme päätimme siivota koko asunnon. Kotiintulomme jälkeen ja koko siivouksen aikana koirat eivät nousseet sohvalta minnekään. Penni nyt siis kävi ovella pikaisesti  tervehtimässä niin kuin aina, mutta Nappi ei saanut silmiään auki ollenkaan. No, vähän samat fiilikset on itselläkin; aurinkoa ei ole näkynyt viikkoihin, eikä lunta ole maassa. Kyllä se vähän jo masentaa.

Penni alkaa heräilemään tähänkin päivään k 18.00.

Nappi-paralla keltainen 11 vaan roikkuu menemään.

Kerrassaan älytöntä

Olin tuossa yksi ilta telkkaria katsomassa, kunnes kävi näin:

Napin pää ilmaantui yhtäkkiä minun paitani kaula-aukosta ulos. Kuvassa (joka on kyllä aika kaamea, pahoittelut) näyttää jotenkin siltä, että se livautti vielä tassunsakin samassa rytinässä hihansuustani. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin. Nauratti kyllä ihan hirveästi.  No, mopsit rakastavat lämpöä ja läheisyyttä.

Napin kuulumisia

Ai mitä Napille kuuluu? No sille kuuluu kurmutusta, kurinaa, ulinaa, huonosti nukuttuja öitä, merkkailua, lihomista ja lemmekkäitä eleitä ja ilmeitä. Rasittavinta on se, että me ei kertakaikkiaan päästä lenkillä eteenpäin. Nappi lyö jalat lukkoon, heiluttelee häntäänsä epäilyttävän näköisenä, ei suostu etenemään. Se vissiin odottelee sulhoja kadunkulmissa. 

Kävimme kisoissa

Kävimme Pennin kanssa mölliagilitykisoissa lauantaina. Ensin hyvät uutiset; a) muistin radan! b) saimme nopeimman ajan. Jeejee, kaikista eniten harmittaa kisoissa se, jos ei muista rataa, silloin ei voi syyttä ku itseään ja se on vaan niin tyhmää jos sitä ei opi. Mutta sitten huonot uutiset; Penni meni yhteen putkeen huonon ohjauksen ja liian kovan vauhdin takia väärästä päästä, kahdesti. Äsken hallilla katsoin listoja ja kas kummaa, meille oli tullut radalta 20 virhepistettä, eniten kaikista....Ajattelin että vähän vähemmän olisi rokotettu, olikohan siellä jotain muutakin hämärää sattunut sitten. Eli ei siis menestytty, mutta kivaa oli. Mies oli mukana seurana ja kuvaamassa, kaikista kuvista tuli kyllä vähän epätarkkoja. Pitäis varmaan olla joku erikoisputki näin vauhdikkaita tilanteita varten.

 Mennään, mennään, mennään!

 Joko? Joko? Joko?

 Viimeinen hyppy ennen maalia.

 Sitten nautiskellaan eväitä.

Lisää? Lisää? Lisää?

Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Tämä kiva palkinto ja haaste tuli Piinablogista. Kiitos paljon! Pitäisi tosiaan siis valita viisi kivaa alle 200 lukijan blogia, mutta minulla tuli nyt mieleen vain kolme, joille haluaisin jakaa palkinnon.

Laitan tämän eteenpäin näille blogeille:

1. Apinafarmi
2. Fonzie, Andy ja Vallu Valdemar
3. Jorma-mopsin elämää

Mitä meillä syödään?

Olemme alusta asti tehneet koirien ruoat itse. Napin kohdalla opimme siihen kasvattajan neuvosta, hän on vuosikausia (-kymmeniä?) keittänyt mopseilleen Yrjölänpuuroa ja sitä Nappikin on pennusta asti syönyt. Pennin kohdalla on päivänselvää, että sillekin pitää tehdä ruoka itse, se kun on allerginen lähestulkoon kaikelle. Onneksi teemme päivittäin joka tapauksessa ruokaa itsellemme, joten koiranruoanlaitto menee samoilla tulilla. Tosin Pennin ruokaan menee kaksi kiloa porkkanaa ja omasta mielestäni sen pilkkominen on tosi rasittavaa; onneksi miestä se ei haittaa. Teemme ruoat aina vuorotellen koirille, niin ei liikaa ala minua liikaa ärsyttämään... Annoksia pitää varsinkin Pennin kanssa olla kyttäämässä; seuraavalle päivälle pitää aina olla ruokaa pakkasessa/jääkaapissa jäljellä. Napin kanssa ei ole niin justiinsa, sille on aina varalta raksuja joita se syö hätävarana.

Joissakin neuvoissa kehotetaan välttämään koirillakin viljasyöntiä, mutta kyllä meillä Nappi on voinut terveyden puolesta erinomaisesti koko ikänsä (pentuna oli kyllä sikaripunkki), etten ole mitään negatiivista tuossa viljaisessa puurossa huomannut. Turkki kiiltää ja on pehmeä ja hyväntuoksuinen. Kumpaakaan ei juurikaan janota ja niiden ruoansulatus on säännöllistä. Olen ollut huolissani, että Pennin ruoka olisi liian yksipuolista, muttei se kuulemma onneksi ole. Ja molemmat tietty saavat vitamiinit ja hivenaineet jauheena joka aterialla. Tässä siis reseptiä. Huom: en sano, että tämä on paras ruokintatapa tai että sopisi kaikille, mielestäni ruokinnassa kannattaa ennenkaikkea kuunnella kasvattajaa tai eläinlääkäriä. 

Napin Yrjölänpuuro

2 l vettä
1 dl hirssiä
1 dl esikypsytettyjö rikottuja ohrasuurimoita
1 dl tattaria
1 dl riisiä
3 porkkanaa
1 valkosipulinkynsi
loraus rypsiöljyä
lihaliemikuutio
400-500g proteiinia; useimmiten meillä 400 g sikanautajauhelihaa, ihmisten tai koirien. Kaikki proteiini käy kuten kana, kala, maksa (ei kannata syöttää maksapuuroa joka päivä) ym ja määrä on aina sama.

Laitamme jyvät aina likoamaan, esimerkiksi aamulla töihin lähtiessä, jos illalla keitetään puurot. Eli mittaa jyvät astiaan ja lisää litra vettä päälle, anna liouta. Kaada lionneet jyvät suureen kattilaan ja lisää toinen litra vettä päälle. Pilko/raasta porkkanat sekä valkosipuli, lisää öljy ja lihaliemikuutio ja anna kiehua vartti. Lisää liha ja kiehuta kaiken kaikkiaan tunnin ajan pienellä lämmöllä. Puuro palaa helposti pohjaan (aaarrghh), sitä pitää sekoitella. Nappi (8.5 kg) syö puuroa kahdesti päivässä 2.3 dl kerrallaan (meillä on amerikasta tuotu mitta, joka on siis 1 cup., siksi niin tarkka mitta....Olemme vuosien saatossa todenneet, että sen verran kun antaa, niin hyvä tulee). Yhdestä satsista riittää viikoksi, jätämme muutaman rasian pakkaseen ja loput pakastamme. Ja joka annokseen lisätään multidog-vitamiinijauhetta (saa myös tablettina) jota saa esim. apteekista ja aamuisin annamme yhden tipan viacutan plus-öljyä. 

Pennin porkkanapuuro

2 kg porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
rypsiöljyä
(pinaattia)
600 g lohta; kaksi pötköä koiranlohta tai 500-600 g normaalia lohta. Koiranlohi on puolet halvempaa, mutta tosi usein lohi on alennuksessa joten sitä sitten.
vettä
suolaa

Tämä ohje on siis itse keksimä ja juontuu Pennin allergiasta. Porkkanat pilkotaan ja laitetaan suureen kattilaan. Vettä päälle siten, että porkkanat eivät juuri ja juuri peity. Valkosipulinkynnet pieneksi ja sekaan, lopuksi loraus öljyä ja suolaa jonkin verran. Annetaan kiehua 30-40 min, sitten lisätään lohi ja kiehutetaan vielä 20 min; tähänkin menee tunti. Penni (5 kg) syö tätä saman verran kuin Nappi kahdesti päivässä. Samat vitamiinit ja tästäkin riittää viikoksi. 

Huh huh, nyt kun kirjoitti nuo ylös niin vaikuttaa aika isolta hommalta tää ruokahomma meillä. Noh ainakin me tiedämme mitä koiramme syövät ruoassaan, jos ei muuta...

 

Aina naurattaa

Aina kyllä naurattaa, kun Nappi kuikuilee tuolta portaikosta alas. On se kyllä ihan mahottoman hölömön näköinen koira!

Terve!

Pennin silmä siis sai terveen paperit, jes!! Nappi oli mukana eläinlääkärissä, koska meillä oli suunta läheiseen koirapuistoon. Laskua maksaessani eläinlääkäri sujautti minulle mukaani kaksi paperia ja suorastaan kuiskasi: "tässä vähän luettavaa tuota mopsiasi ajatellen". Paperilla oli hoito-ohjeet ylipainoisen koiran hoitamiseen....No niin, kait se täytyy tuo Nappi laittaa laihikselle, kun lääkäri niin määrää. Nappi painaa 8.5 kg, joten kyllä siitä nyt puoli kiloa vähintään voikin tiputtaa, vaikkei se nyt mitenkään äärettömän ylipainoinen olekaan mielestäni. Tässä on jo pari kuukautta vanha kuva (ei ole tullut otettua kuvia nyt tällä viikolla ollenkaan), mutta josta kyllä hyvin huomaa, että on kyllä valjaat vähän tiukat Napilla. Huulikin on pahasti vieterillä.

Talviaikaan

Napin sisäinen kello ei ollut siirtynyt talviaikaan ja se äkäisenä haukkui iltaruokaa tismalleen klo 17.00, eli kesäaikaan klo 18.00; meillä aina syödään kuudelta päivän toinen ateria. Sitten se myös osaa joka iltaruoan jälkeen pyytää dentastixin äkäisesti haukkumalla, siis siinä tapauksessa, jos emme sitä älyä hetipaikalla kupin tyhjentämisen jälkeen antaa. Aamuisin se ei saa sitä, eikä kyllä pyydäkään.

 Koirilla on taas vaihteeksi ollut läheiset välit tänä viikonloppuna, mikä lie siihenkin seikkaan aina vaikuttaa.

 Huomatkaa Napin vaihtuvat ilmeet näissä kolmessa alimmaisessa kuvassa....Ei sillä taida olla kaikki ihan kohillaan.

A-HAA!

Valaistuminen! Nappi täyttää kohta viisi, mutta nyt pari viikkoa sitten oivalsin yhden melko merkittävän jutun liittyen sen ajoittaiseen remmirähinään. Nappi rähisee vastaantuleville koirille aina joskus, eikä sen kohteen valinnassa ole mitään logiikkaa; vastaantuleva voi olla pieni tai suuri, narttu tai uros (no tästä ei aina voi olla varma) ja minkä tahansa värinen. Useammin se ärisee kyllä isommille.  No, nyt sitten muutama viikko sitten oli kaverini ja koirien kanssa lenkillä. Kaveri talutti Nappia ja minä Penniä. Olimme kaikki oikeassa laidassa, mutta Nappi ole lähempänä vastaantulijoita. Vastaan tuli iso tumma saksanpaimenkoira ja minä odotin kauheaa parkumista, mutta vielä mitä; ei reaktiota. Sitten viime viikolla tein niin, että vasiten pidin koiria siten, että Penni oli lähempänä vastaantulijoita ja Nappi lyhyemmässä hihnassa vähän Pennin takana sen oikealla puolella; ei mitään reaktiota vastaantulijoille. Tämä on ollut vedenpitävä keino tuosta lähtien, ei inahdustakaan lähde Napista. Minun tulkintani tästä kaikesta on, että silloin kaverini kanssa se ei kokenut, että sen pitää puolustaa minua, en ollut hihnan päässä, ja se oli kiltisti. Nyt kun Penni on sen edessä muita koiria kohdatessa, sen ei tarvitse puolustaa Penniä ja ohitukset sujuvat hyvin. Oli tämä tulkinta oikea tai ei, niin jatkamme kulkemista tähän tapaan ja toivomme parasta. 

Tässä Napin tyylinäytettä hihnakäyttäytymisestä vuodelta 2008.

Ja jatkuu ja jatkuu

Käytiin silmäkontrollissa, ja no voihan, vieläkin jatkuu Pennin silmä- ja korvakuuri jälleen kymmenen päivää. Hmm. Täytyy kyllä kuitenkin sanoa, että sen naamavärkki ei ole ollut yhtä terve piiiiitkiiiiiin aikoihin. Eli ei kutita ja karvaa kasvaa joka paikassa; hyvät tropit siis. Eläinlääkärin jälkeen käytiin vanhemmillani Pennin kanssa kylässä ja Pennihän väänsi ruskean tervehdyksen keittiön matolle. Tätä ei olekaan käynyt sitten pentuaikojen, varmaan oli vähän jännittynyt sen eläinlääkärin takia. Napille ei kuulu mitään kummempaa.

 Kivat kaverit mökillä alkusyksystä. Katse tiukasti keittiöön.

Mukavaa viikonloppua, toivottavasti kaikkialla paistaisi aurinko huomenna!