Hip hip huraa, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Kaksi vuotta! Penni on ollut meillä kutakuinkin yhtä kauan ja nämä ovat kyllä olleet kaikin puolin oikein mukavia vuosia. Suosittelen lämpimästi kahta koiraa. Olen usein sanonut, että kahdesta koirasta ei ole kaksinkertaista vaivaa, vaan kaksinkertaisesti iloa. Kaksi menee siinä missä yksi, mutta niistä on aina toisistaan seuraa ja leikkikaveria. Ainut nyt, että ruokaa menee enemmän, mutta nämä pikkukoirat syövät ylipäänsä melko vähän. Kyllä me silti kerran viikossa keitämme kaksi isoa kattilallista ruokaa näille. Yritin ladata tähän yhden kiva videon koirien ralleista synttäreiden kunniaksi, mutta sanotaanko näin, että mulla meni ihan pikkuriikkisesti hermot sen säätämisen kanssa ja sitten luovutin. Sen sijaan tässä tulee muutama kuva, joista piti tulla sellaisia kunnon poseerauskuvia, mutta niidenkään kanssa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Vaan ei se mitään.
tiistai 28. helmikuuta 2012
torstai 23. helmikuuta 2012
Voihan video
Voihan video, joudun Napin soidintanssin kohteeksi vähän väliä nykyään. Tunnusmerkit: lähelle tulo, hännän suoristus ja outo katse.
Pennin allergian kanssa on vähän hankalampaa taas, tänään kotiin tullessamme se oli rapannut silmäänsä ja kynsi oli varmasti osunut silmään, kun se oli ihan punainen. Onneksi olimme juuri menossa eläinlääkäriin ottamaan sille sen siedätyshoitopiikkiä. Kyyyylllä, me emme saa sitä sille itse annettua. Minua pyörryttää ja mies epäröi, Penni aavistaa kaiken ja menee ihan sekaisin. Niinpä olemme luovuttaneet ja suosiolla käymme kerran kuussa eläinlääkärillä laittamassa piikin. Vähän hölmöä, mutta ei se meiltä vaan luonnistu. Noh, silmään oli tullut (onneksi hyvin pieni) haava ja silmäkuuri päälle taas. Sovimme myös, että Pennin siedätyshoidon väliä lyhennetään neljästä viikosta kolmeen, ihan selvästi sille tuli tukala olo viime päivinä ja siksipä varmaan rapsuttelikin naamaansa. Ja tosiaan sattui pari ruokavahinkoa tällä viikolla, niin tässä sitä ollaan.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
No niin....
No niin, justiinsa ku Nappi niin mielissään siellä agilityä aktivointiin-kurssilla, niin nyt sitte alkoikin sen juoksuaika. Nappi on allapäin, turvonnut, huomionhakuinen ja välillä äkäinen. Vähän yllättäen kyllä alkoivat, en huomannut mitään ensimerkkejä, niin kuin sillä aikaisempina kerroilla on ollut. Pitääpä selvittää, että miten sen kurssin kanssa tehdään, korvataanko toisella kurssilla myöhemmin, saanko rahat takaisin vai menikö 70 e hukkaan.
Ja Pennilläkin menee vähän huonommin. Sattui monta onnetonta asiaa yhtä aikaa allergiaan liittyen ja sittenhän se rappasi silmänympärykset aika huonoon kuntoon. Se nappasi agilitytreeneissä muiden palkkiomakkaroita, söi vahingossa muutaman Napin treeniherkun, onnistui löytämään hyvin pölyisen nurkan ja varmaankin se on meiltä huomaamatta syönyt vielä jotakin muuta epäsopivaa. Enempää ei tartte allergiseen rapsutuskohtaukseen. Onneksi silmät paranivat todella nopeaa Viatop-geelin ja tilanteen tarkkailemisen avulla. Aina kun sitä alkoi kutittamaan, lisättiin geeliä, pidettiin koiraa sylissä ja siliteltiin sitä muualta. Meillä olisi semmoinen kaulurikin, joka estäisi rapsuttelun, mutta ei sitä viitsi laittaa ennen kuin äärimmäisessä tilanteessa, jollaista ei vielä ole tullut vastaan. Tuo ainakin Mustista ja Mirristä ja eläinlääkäreiltä saatava antiseptinen Viatop-geeli on valehtelematta aivan ihmeellisen hyvää ainetta. Se parantaa kaikki raaputuksen jäljet, haavat ja ruvet ym muut yhden päivän aikana, ainakin Pennin kohdalla. Kallista se on, 40 milliä maksaa 29.90 euroa, mutta on kyllä joka euron väärti. Sopii varmaan kaikkiin iho-ongelmiin ja tuossa ei ainakaan lue, ettei saisi laittaa silmien lähelle, yleensähän se mainitaan, jos ei sovi silmille.
Napista tuubihuivi on hyvä keksintö.
maanantai 13. helmikuuta 2012
Harrastuksesta toiseen
Nyt on taas kaksi kertaa viikossa koiratreenejä, vähän kiirettä kyllä pitelee kaikkien muiden menojen lisäksi. Mutta eipä se mitään, hauskaa on ollut. Viime kerralla mieheni tuli mukaan Pennin treeneihin, ensimmäistä kertaa muuten. Ja mikä unohtui kotiin? No kamera! Harmitti hirveästi, kerrankin olisi voitu ottaa kuvia Pennin menosta, mutta ei. Kamerakännykällä ei saatu yhtään hyvää kuvaa; mutta tuossapa sitten yksi tuollainen todella vauhdikas otos Pennistä. Oli muutenkin hyvä katsoa, reagoiko Penni miehen läsnoloon, ja oli mukava huomata, ettei se kyllä huomioinut sitä mitenkään. Siis mukava siksi, että kisoihin voi sitten helposti ottaa kaverin mukaan, eikä suoritus häiriinny. Joidenkin kohdalla huomaa, että koirat pyrkivät radan reunalla olevan tutun luo ja siitähän ei sitten tule yhtään mitään. Muutenkin meni hienosti, omatkin hermot pitivät ja teimme kaikilla kolmella ratakierroksella puhtaan radan.
Penni hyppää muurin yli.
Ja Napilla tosiaan alkoi agilityä aktivointiin-kurssi. Pelkäsin, että Nappi käyttäytyy huonosti, haukkuu ja rähisee minulle ja muille, mutta vielä mitä. Se oli niiiiiiin innostunut, että keskittyi vain ja ainoastaan tekemiseen ja herkkujen ansaitsemiseen. Itse kurssi oli vähän tylsä ja kuulemma käymme aina vain yhtä estettä kerrallaan koko kurssin ajan....Jee...Noh pääasia että Nappi tykkäsi. Se myös hoksasi ihan hyvin palkkalautasen (agilityssä usein käytetään lautasta, johon laitetaan herkku ja herkkulautanen sitten esteen taakse, jolloin koira tekee suorituksen/etenee oikeaan paikkaan) ja osasi hypätä yhden esteen ja hakea palkan lautaselta. Aika paljon se katteli kyllä minua, eikä toiminut kovin itsenäisesti, tai vaihtoehtoisesti höselsi omiaan. Mutta sepä ei myöskään haittaa.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Koirakaveri kylässä
Meillä oli viime viikon paukkupakkasilla Napin paras (ainoa) koirakaveri, Jätkä-mopsi kylässä. Nämä ovat tunteneet jo pitkään ja kaveruus on sellaisella viileän etäisellä tasolla, ne ovat leikkineet varmaan kerran keskenään, vaikka koirapuistossa ollaan käyty kymmeniä kertoja. Nappi on antanut Jätkälle myös useaan kertaan äkäiset pakit, eikä Jätkä nyt enää jaksa Nappia oikein yrittääkään. Penni ei oikein välitä muista mopseista ja nytkin se kävi pari kertaa varovaisesti haistelemassa ja se kommunikaatio oli siinä. Mutta kivasti tulivat toimeen ts. ei tullut mitään riitoja, eivätkä koirat kummeksuneet urosta reviirillään. Jätkä kylläkin kävi nostamassa jalkaa pitkään ja hartaasti Pennin sänkyyn....Penni ei ollut siitäkään moksiskaan.
Terve tytöt!
Jaha, Jätkä. Siirrynpä tänne tarkkailemaan.
Moi Nappi!
Öö, Nappi, terve, kuuluuko? Huhuu!?
Penni ehti jo torkahtaa.
Jätkä luovutti ja meni omistajan jalkojen juureen hengailemaan.
Lopuksi tämmöinen sanotaanko puoliväkinäinen kaverikuva.
Oli muuten tosi hauska huomata, miten samanlaisia nuo mopsit ovat eleiltään, vinkeiltään ja touhuiltaan. Toista koiraa ajatellen kyllä mopsille paras seuralainen varmasti on toinen mopsi. Aika monella näitä onkin kaksin, ellei kolmin kappalein.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Kylässä
Me ollaan nyt kutsuttu itse itsemme kylään ja pyydetty meille vieraita viime aikoina pakkastä pitämään. Mukavaa! Pari päivää sitten kyläilimme minun veljeni / meidän luottokoiravahtimme luona ja koirat tykkäsivät kovasti.
Otettiin omat lelut mukaan, se on aina järkevä veto.
Mutta nyt me otettiin vain yksi lelu ja harvinaista kyllä, Penni sai ensimmäisen leikkivuoron.
Ja sehän leikki antaumuksella.
Sitten Penni vähän masentui, kun Nappi tuli ja nappasi lelun.
Napin leikit keskeytyivät siihen, kun se tuli hätäisenä kertomaan...
...että se haluaa aivan ehdottomasti vessaan. Sitten me lähdettiinkin kotiin.
torstai 2. helmikuuta 2012
Kaksi takkia, neljä tossua ja kauluri
Taas ovat nämä älyttömät ajat päällä, kun pitää koirillekin pukea vaatteet päälle. Kahteen viikkoon ei olla käyty lenkillä ja johan tässä alkaa itseäkin tuskastuttaa perusliikunnan puute. Aamulla käydään hyvin pieni kävely ja siinä kaikki. On sitten ihan pitänyt erikseen keksiä tekemistä illoiksi koko sakille, ettei tulla mökkihöperöiksi.
Tässä tätä meidän talvimuotia. Penni voitti jostakin mätsäristä vuosi sitten tuommoisen supertyylikkään ja superhyödyllisen karvakaulurin. Sen kanssa ei oikein tavallista pantaakaan voi laittaa...Ihmeen hyvin Penni kyllä antoi sen olla kaulassaan.
Ehkä tuommonen kauluri voisi olla hyvä vaikka vinttikoirille?
Vähän sitä taisi hävettää.
Penni tarkastaa vaatetuksen.
Meillä on vain neljä talvitossua ja niinpä ne pitää jakaa; kaks per nuppi. Pennillä pysyi ihme ja kyllä nuo jalassa koko kierroksen ajan.
Napilla tippui toinen tossu jo sisällä ja toinen metrin käpyttelyn jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)