Koirakaveri kylässä

Meillä oli viime viikon paukkupakkasilla Napin paras (ainoa) koirakaveri, Jätkä-mopsi kylässä. Nämä ovat tunteneet jo pitkään ja kaveruus on sellaisella viileän etäisellä tasolla, ne ovat leikkineet varmaan kerran keskenään, vaikka koirapuistossa ollaan käyty kymmeniä kertoja. Nappi on antanut Jätkälle myös useaan kertaan äkäiset pakit, eikä Jätkä nyt enää jaksa Nappia oikein yrittääkään. Penni ei oikein välitä muista mopseista ja nytkin se kävi pari kertaa varovaisesti haistelemassa ja se kommunikaatio oli siinä. Mutta kivasti tulivat toimeen ts. ei tullut mitään riitoja, eivätkä koirat kummeksuneet urosta reviirillään. Jätkä kylläkin kävi nostamassa jalkaa pitkään ja hartaasti Pennin sänkyyn....Penni ei ollut siitäkään moksiskaan.

Terve tytöt!

Jaha, Jätkä. Siirrynpä tänne tarkkailemaan.

Moi Nappi!

Öö, Nappi, terve, kuuluuko? Huhuu!?

Penni ehti jo torkahtaa.

Jätkä luovutti ja meni omistajan jalkojen juureen hengailemaan.

Lopuksi tämmöinen sanotaanko puoliväkinäinen kaverikuva.

Oli muuten tosi hauska huomata, miten samanlaisia nuo mopsit ovat eleiltään, vinkeiltään ja touhuiltaan. Toista koiraa ajatellen kyllä mopsille paras seuralainen varmasti on toinen mopsi. Aika monella näitä onkin kaksin, ellei kolmin kappalein.