Taustaa
Kaikki mopsit, jotka tiedän, ovat kilttejä, leppoisia ja yleensä mukavia muita koiria kohtaan. Mutta meidän Nappi on äkäinen mopsi. Blogin kautta olette varmaan saaneetkin sen kuvan, että Nappi on hyvin jääräpäinen ja voimakastahtoinen koira, joka mopsimaiseen tapaan kuvittelee olevansa paljon isompi koira kokoonsä nähden.
Napin tilanne nyt
Mutta ei se kyllä aina ole ollut näin huonokäytöksinen, tilanne on viime aikoina pahentunut. Kotona se ärhentelee Pennille aika ajoin, koirapuistossa se raivoaa isoille aidan takaa ja usein niille pienille, jotka tulevat sitä haistelemaan joko yllättäen tai joskus se vaan äksyilee niille muuten vaan. Jos koirapuistossa on kahden muun koiran painit menossa ja joku vaikka haukahtaa, Nappi menee siihen sekoittamaan pakkaa. Ja jos Penni joskus jonkun toisen kanssa yrittää seurustella, Nappi on heti paikalla ärhentelemässä Pennille (ei koskaan siinä tapauksessa niille muille, vaan Pennille). Ja lenkillä se remmirähisee useimmiten vastaantuleville koirille. Noh ei se aina ole ollut tuollainen ja kyllä se Pennin tulo ja aikuiseksi kasvaminen on siihen vaikuttanut. Nappi on vähän huono laumanjohtaja kotona. Kerroin joskus aikaisemmin niistä Napin hyökkäyksistä Penniä kohtaan, ne nyt onneksi ovat huomattavasti vähentyneet. Mutta selkeästi se jonakin päivänä on huonolla päällä ja on ärhäkkäämpi; esimerkiksi hermostuu televisiosta tulevista äänistä ja ärisee niiden seurauksena Pennille. Ihmisiä kohtaan se on onneksi kuitenkin todella kiltti ja aina pusuttelemassa kaikkia.
Mikä syynä äksyilyyn?
No isoja koiria se tietysti pelkää ja Penniä se yrittää kontrolloida vanhemman koiran ominaisuudessa, mutta kyllä se menee liiallisuuksiin tässä tapauksessa. Valitettavasti epäilen, että se on vähän stressaantunut. Ja meilläkin on varmaan "kotikasvatuksessa" mennyt jokin pieleen nyt Napin kohdalla...
Mikä avuksi?
Huomaan aina koirapuistossa, kun se on aikeissa äristä jotakin kohtaan. Olen parina viime kertana sitten yrittänyt ennen konfilktia kääntää sen huomion minuun makupaloilla. No, viimeksi kävi niin, että se sitten napotti vieressä ja odotti koko ajan makupalaa minua tuijottaen ja kun yksi sille hyvin tuttu uroskoira kävi nuuskimassa, se ärähti sillekin. Että ei tehonnut. Toisena keinona olen jättänyt Pennin kotiin, niin sen ei tarvitse koko ajan seurata sen touhuja, mutta eipä sekään auttanut. Ja toki ollaan aina kielletty ja kovasti sanottu että EI, mutta hmm, sekään ei ole toiminut. Auttaisikohan ärjyntätilanteissa rankaiseminen esimerkiksi suihkuttamalla suihkepullosta vettä? Se toimii televisioärjyntään kotona....Vai luovutetaanko koirapuistoilu kokonaan? Vai olisiko kyse jostakin vaiheesta, voisiko sillä olla murrosikä vielä menossa? Mutta on se jo 3,5-vuotias..Auttaisiko remmirähinäkoulutus?
Mahdollinen ratkaisu
Mietin, että ehkäpä paras olisi viedä Nappi jollekin koirakurssille; vaikka rallytokoon taas tai agilitya aktivointiin-kurssille, jossa se saisi huomiota ja purkaa patoumiaan kivoihin touhuihin...
Lopuksi
Mutta tämmöistä pohdintaa tällä kertaa, minäpä kertoilen sitten täällä että mihin me ruvetaan ja muuttuuko Nappi vähemmän äkäiseksi nuoreksi neidiksi. Ja tässä nyt ehkä sai vähän kärjistetyn kuvan, ei meillä se arki nyt mitään jatkuvaa rähinää ole, mutta eivät ne ajoittaiset hyökkäykset ja karjumiset (se siis ihan tosissaan karjuu ja parkuu kauheaan ääneen sille päälle sattuessaan) yhtään mukavia ole ja haluaisin että meidänkin mopsi olisi semmonen lupsakka ja lempeä, niinkuin useimmat mopsit.
(Ai miten niin muka huomaa, että tällä hetkellä töissä kirjoitan kaiket päivät artikkelitekstiä ; ) ? )