sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Syysretki

Tässä kuvia merenrantaretkeltä.


 Möö.



Hyvin rajattu kuva...Kukaan ei varmaan hoksannut, että Napin pää on tuossa vasemmallea.



 Nappi vahtii. Oikeasti se kyttää sankoon turvaan laitettuja nahkahanskoja...



torstai 27. syyskuuta 2012

Hoppu

On ollut taas työelämässä sellainen hoppu, että kaikki muu on jäänyt vähän paitsioon. Puoliso lähti työmatkalle ja itse olen tehnyt ympäripyöreää päivää, koirille onkin pitänyt kehitellä erilaisia hoitoratkaisuja. Uskoisin että niistä on vain ja ainoastaan mukavaa, kun välillä joku tulee tänne ja jaksaa leikkiä niiden kanssa tosissaan (me ei aina oikein jakseta, Nappi on joka päivä lelu suussa leikkiin hakemassa), tai että ne pääsevät jonnekin kyläilemään ja uusia paikkoja katselemaan. Yhden hoitoreissun jälkeen Nappi oli kyllä niin väsynyt, ettei se jaksanut könköillä yläkertaan nukkumaan, vaan jäi sohvalle koko yöksi. Unheard of!


 Edelleen suosikkilelu on pesupallo.


 Pitää vaan seurata, ettei se ala nielemään tuota muovia.


Lepposaa, lepposaa.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Ihme ja kumma

En ole täällä aiemmin kertonutkaan, että hain jo tuossa kesän alussa mukaan Kaverikoira-toimintaan. Se on vapaaehtoistoimintaa ja Kennelliiton organisoimaa. Tässä suora lainaus Kennelliiton sivuilta: 

"Kaverikoiratoiminta on pyyteetöntä vapaaehtoistoimintaa, jolla pyritään koiran avulla tuomaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon. Kaverikoiratoiminnassa koiranomistajat vierailevat koiriensa kanssa eri kohderyhmien kuten lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona esimerkiksi laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja päiväkeskuksissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen".http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/kaverikoira/

Toiminta vaikutti minusta erittäin tärkeältä ja mukavalta ja hain molempien koirien kanssa toimintaan mukaan. Ensiksi täytettiin lomaketiedot koirista, joissa kysyttiin useita kysymyksiä niiden luonteesta, kokemuksesta lasten ja vanhusten kanssa olemisesta ym ym. Sitten meidät kutsuttiin koetilanteeseen, jossa olin kummankin kanssa erikseen. Nappi oli hypersuperaktiivinen ja hyppi ja suukotteli kaikkia ihmisiä aina silloin, kun ei ärissyt muille koirille.  Penni taas ei viihtynyt yhtään, luimisteli vain menemään ja haukkui mukana olleille kouluttajille. Tulos: Nappi pääsee mukaan varauksella; katsotaan miten vierailulla menee ja Penni sai hylkäyksen. Ihan oikein meni : ). Tämän jälkeen kävin kerran tutustumiskäynnillä kaverikoiraryhmän mukana ilman koiraa katsomassa, miten vierailuilla toimitaan.

Olemme käyneet omaa mummoa katsomassa vanhainkodissa useaan otteeseen ja viime aikoina Nappi ei oikein ole viihtynyt siellä, eikä mielellään mene syliin tai muuta. Lisäksi olen täälläkin kertonut, miten äkäisen se on ollut koirapuistossa. Lisäksi se on ollut hyvin komentelevainen kotonakin, haluaa koko ajan leikkiä ja komentohaukkuu sitten lelun edessä leikkiin kutsuen. Hau. Hau. Hau. Hau. Noh, eilen meillä sitten oli ensimmäinen vierailu vanhainkotiin Napin kanssa ja näillä spekseillä vähän hirvitti lähteä sinne; saako taas kärsiä ja hävetä. Kaiken huipuksi juuri ennen vierailupaikkaan menoa Nappi raivosi mukana olleelle kultaiselle noutajalle kuin viimeistä päivää. Hiki meinasi vähän tulla.


Mutta kas kummaa, vanhainkodissa Nappi käyttäytyi lähestulkoon täydellisesti. Se muuttui yhdessä hetkessä kuin toiseksi koiraksi. Se oli lauhkea kuin lammas, heilutti häntäänsä, tutustui asukkaisiin, istui mielellään sylissäni ja vastaanotti rapsutteluja. Jännästi se myös oli heti aktiivisempi ja riehakkaampi, kun hoitajat tai muiden koirien omistajat rapsuttivat sitä. Ihan kuin se olisi tajunnut, että vanhusten kanssa ollaan rauhassa, muiden kanssa ei tarvitse. Se oli kyllä vierailun vetonaula, kaikkien mielestä suloinen ja hassu. Kyllä se kaksi kertaa ärisi sille samalle kultaiselle noutajalle, joten ihan täydellisesti ei mennyt...Nappi on ihmisystävällinen koira. 


Tästä on siis hyvä jatkaa toimintaa. Ekalla vierailukerralla meillä oli vielä tarkkailemassa peesari, joka seurasi, miten meillä menee. Ensi kerralla peesaria emme enää tarvitse. Vierailuja pitää tehdä puoli vuotta, jonka jälkeen Nappi saa virallisen kaverikoiran tittelin ja kaverikoirahuivin ja sitten homma jatkuu huivi kaulassa niin kauan, kun koiraa vierailuilla viihtyy.

Nojuu, onhan se aikamoinen vässykkä tuo meidän Nappi loppujen lopuksi.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Nimenomaan ja naulan kantaan!

Eksyin tuollaiselle mopsisivustolle ja ei voi kuin ihmetellä, miten osuvasti siellä oli kuvattu mopsia rotuna. Ihan kuin joku olisi puhunut Napista tuolla. Mopsin hankkimista harkitsevalle erinomainen infosivu.




Tämä kuva on ihana, ihan vain googlen kautta etsitty.

Kuva sivulta: http://dog-breeds.findthebest.com/l/126/Pug

tiistai 11. syyskuuta 2012

Aina saa kärsiä ja hävetä

Juu Napin kanssa saa aina kärsiä ja hävetä jokaviikkoisilla mopsitreffeillä. Se on ollut tosi äkäinen siellä viime viikkoina. Testasin nyt tällä kertaa sitä, että johtuuko äksyily Pennin läsnäolosta ja jätin Pennin kotiin; jos Nappi vaikka jotenkin sitä vahtii koirapuistossa tms, en nyt tiedä itsekään mitä sillä hain. Mutta siitä se ei ainakaan johdu, rähinäremmiin Nappi joutui taas. Siellä käy usein samaan aikaan kolme koiraa (ei mopsia), joista Nappi ei tykkää yhtään. Näitä koiria ei yhdistä keskenään yhtään mikään, se ei vaan tykkää näistä yksilöistä, mikä ihme siinäkin on. Kun ne ovat paikalla, mistään ei tule mitään. Hihnassa Nappi sitten jopa rähisi kahdelle eri pennulle, taisi olla vielä tyttökoiria molemmat. Aargh. Lisäksi Nappi on sellainen, ettei se yhtään kestä muiden koirien keskinäisiä kähinöitä, sen pitää heti mennä kiireesti mukaan sekoittamaan pakkaa. Sitten se hermostuu, kun sen ottaa kiinni. Jos Penni on paikalla, niin sitten se kanavoi sen ärsytyksen Penniin ja rähisee sille. Voe voe. Ehkä mun pitää vaan jättää se kotiin, Pennihän menee puoliksi mopsista melkein...



Lempeä ulkonäkö voi pettää...

Siitä saa kuitenkin olla tyytyväinen, että kaikkia ihmisiä kohtaan Nappi on aina oikein ystävällinen (joskus harvoin välinpitämätön) ja tosi kiltti. 

lauantai 8. syyskuuta 2012

Meren rannalla

Vietimme yhden yön mökillä ja olipahan mukavaa! Ruska oli kaunis ja aurinko paistoi; mikä parhain ilma ulkoilulle. Meidän koirat viihtyvät todella hyvin hiekkarannalla, ne jaksaisivat luultavasti tuntikausia leikkiä ja touhuta siellä keskenään. Molemmat saavat hiekasta joitakin omituisia kiksejä. Penni kaivelee innoissaan kuoppia ja Nappi saa hiekalla aina mopsihepulit; eli se juoksee tohkeissaan ympyrää saparo suorana.


 Tässä näkyy hyvin Pennin agilitylihakset takajaloissa : ).



Napin hepuli alkaa kuopan kaivamisella...


 Sitten hypätään puoli metriä ilmaan...


Ja rallataan häntä suorana.


Wheeee.


Penniä ei kylmä syysmeri häirinnyt.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Aivojumppaa koirille ja Pennin evä

Koirille helppoa ja halpaa aivojumppaa saa järjestettyä tyhjien vessapaperirullien ja herkkujen avulla. Pennin allergian vuoksi meidän herkut ovat aina lohta jossain muodossa. Viime agilitytreeneistä oli jäänyt yli loimulohta (joo, Penni saa treenipalkkana yleensä loimulohta...) ja sitä sitten piilottelin rulliin. Aivopähkinään tarvitaan kaksi vessapaperin hylsyä; ensimmäisen sisälle laitetaan herkku, hylsy mytätään oikein pieneksi ja se laitetaan toisen tyhjän vessapaperirullan sisälle, joka taitellaan myös vähän. Nappi on näissä oikein haka, joten käytän yleensä kolmea rullaa. Pennillä kestää puolet kauemmin, se ei vissiin oikein uskalla repiä mitään kappaleiksi, ainakaan aluksi. 

Ja otsikossa mainittu mysteerinen Pennin evä on aika hassu juttu. Pennillä nousee nykyään alaselän päältä karvat pystyyn yhdestä ja tietystä kohtaa silloin, kun se on oikein mielissään, eli yleensä ruoan äärellä. Joskus evä nousee pystyyn myös rapsutuksen aikana. Saa nähdä kuinka kauan tätä jatkuu. 


Penni silppuaa.



Tuossa kuvassa on pikkuinen evä noussut jo pystyyn.