lauantai 29. marraskuuta 2014

Rottakoiran unelma: A Dog Cocoon

Griffonithan ovat alunperin rottakoiria, ovat hävittäneet rottia talleilta ym., ja Pennilläkin on verissä sellainen pieniin pimeisiin onkaloihin ja koloihin meneminen ja niissä viihtyminen. Se tykkää myös nukkua viltin tai peiton alla, samoin tykkää olla tuolien alla ja yläkertaan sille onkin viritetty semmoinen oma pesä nojatuolin alta, jota suojaa vielä vilttikin. Näin eläinkaupassa sellaisen koiranpedin, jossa on myös katto, dog cocoon nimeltään, ja päätin ostaa sen Pennille synttäri/jouluahjaksi näin vähän etukäteen, se kun ei ole saanut mitään lahjoja vuosiin. Ja ai että mikä menestys, Penni on aivan mielissään sen uudesta pesästä ja se onkin nyt sitten muuttanut sinne asumaan.

Cocoon on Napille iso harmin paikka, Nappi ei mahdu sen oviaukosta edes sisään, vaan jäi kölistänsä kiinni oviaukkoon! Tässä molemmat tutustuivat ekaa kertaan Pennin yksiöön.

Napin  tupatarkastus:



No jo on ärsyttävä tämä cocoon.





Sitten pitikin siirtää Nappi muihin hommiin, kun se alkoi syömään Pennin asuntoa.

Pennin tupatarkastus:



I love it, I take it!
 

 Aluksi Penni sai mökkinsä ihan vinoon, mutta nyt se osaa olla siellä laaja-alaisemmin, niin ei kaadu koko hoito.



Ja tämän verran Penniä on näkynyt viime aikoina. Tekisi mieli ostaa toinen cocoon myös yläkertaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Maaarrraaaskuuuu

Vuoden pimein aika on nyt. Hämärä saapuu tänne jo kello 15 ja tunnin päästä siitä on pimeää. HUOH! Tulee ihan pakkomielle viikonloppuisin siitä, että lenkille on päästävä valoisaan aikaan, vähän kuin kesällä on pakko mennä ulos jos on lämmintä ja paistaa aurinko. Tällaista se on pohjoisen asukin elämä. Laitoimme jouluvalot ulos, sisälle, ylös ja alas ja luntakin on vähän maassa, että eiköhän sitä mukavampiin tunnelmiin päästä tuota pikaa. Kameraa ei ole tullut käytettyä viikkoihin, eikä koirienkaan elämässä ole sattunut tai tapahtunut mitään, molemmat on kivoja ja söpöjä ja nyt jälleen terveitä. Pikkujoulukauden ja muiden työmenojen vuoksi veli hoitaa koiria tässä kuussa tavallista enemmän, ehkäpä hänet voisi velvoittaa myös muutaman kuvan ottamaan. Tässä muutamia lokakuun kuvia, jolloin kaivettiin vanhat lelut kaapista hetkeksi aikaa esille ja sitten ne laitettiin sinne melko pian takaisin, kun koirat rikkoivat niitä taas lisää.



 Ohops.





maanantai 10. marraskuuta 2014

Sohvatyyny

No kylläpä oli Penni tyytyväinen kun kekkasi istahtaa maailman pehmeimmälle sohvatyynylle!





On ne hassuja.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Napilta puuttuu keinot

Reissu ohi, olin Islannissa ja olipahan mielenkiintoinen ja kaunis paikka, mutta en oo varmaan missään nähny niin vähän koiria! Näin yhden ainoan. Lampaita ja islanninhevosia sen sijaan oli sadoittain. Kyllä kai niissä lammastiloilla on pakko olla koiria, ehken erottanut niitä sieltä laumasta.

Pennin tassut ovat sillä aikaa parantuneet hyvin, no huomenna se kaksi viikkoa kuuria onkin jo kasassa. On ollut tympeä vaiva, sanokaa minun sanoneen, silloin kun neljä tassua on kipiänä on olo koiralla aika tukala. Tokihan se sairaanhoito rutinoitui äkkiä suht helpoksi. Takapihalle lähtiessä Penni sai sukkien päälle solmitut pakastepussit ja niillä se kahisi siellä sitten menemään. Lenkille mennessä jaloissa oli tupot ja sukat, niiden päällä pussi ja sen päällä vielä toiset huonot sukat teipillä kiinni ja semmoisilla makkaroilla sitten taivallettiin. Tämä osoittautui helpoimmaksi, vaikkei siltä ehkä kuulostakaan, mutta sidetarpeet olivat niin isoja, ettei se lapsen rukkanen tai koirantossu mennytkään siihen päälle. Nyt huomisesta lähtien unohdetaan kaikki tossut ja muut ja eletään taas normaalia elämää. Ongelma on se, että Penni nuolee niitä tassuja ihan varmasti kotona yksin olleessaan, että eiköhän me jatketa sukkalinjalla vielä vähän aikaa, kunnes ei punoita eikä kutita. 

Nappi on välillä kyllä vähän rasittava, sillä ei nimittäin ole keinoja käsitellä tuntemuksiaan. Se hermostuu ihan hirveästi kun Penniä hoidetaan, varsinkin jos näyttää siltä, että Penniin sattuu tai Penni vastustelee. Se haukkuu kimeästi vieressä ja pyrkii hyökkimään Pennin kimppuun! Penni murisee ja myös omalta osaltaan hyökkää Napin päälle, joskus Penni aloittaa koko homman. Kauhean miellyttävää mallailla niitä harsoja ja kääreitä Pennin pikku tassuihin ku toinen huutaa kuin syötävä vieressä ja pyrkii tappelemaan. Nappi ei kai käsitä mistä on kyse ja sitten ei keksi mitään muutakaan tapaa osoittaa sitä ettei se tiedä mistä on kyse ja että sitä huolettaa. Koirapuistossakihan Nappi usein rähisee Pennille jos kaksi muuta koiraa vähän leikkii rajummin keskenään näiden lähellä tai jos joku tulee Penniä haistelemaan ja Penni ärisee toiselle koiralle, Nappi suuttuu Pennille. Heikkohermoinen tapaus.


 Siellä se Nappi taas luumailee Penniä, tässä tilanne yhden riidan jälkeen.


*huoh*