Ihme ja kumma

En ole täällä aiemmin kertonutkaan, että hain jo tuossa kesän alussa mukaan Kaverikoira-toimintaan. Se on vapaaehtoistoimintaa ja Kennelliiton organisoimaa. Tässä suora lainaus Kennelliiton sivuilta: 

"Kaverikoiratoiminta on pyyteetöntä vapaaehtoistoimintaa, jolla pyritään koiran avulla tuomaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon. Kaverikoiratoiminnassa koiranomistajat vierailevat koiriensa kanssa eri kohderyhmien kuten lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona esimerkiksi laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja päiväkeskuksissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen".http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/kaverikoira/

Toiminta vaikutti minusta erittäin tärkeältä ja mukavalta ja hain molempien koirien kanssa toimintaan mukaan. Ensiksi täytettiin lomaketiedot koirista, joissa kysyttiin useita kysymyksiä niiden luonteesta, kokemuksesta lasten ja vanhusten kanssa olemisesta ym ym. Sitten meidät kutsuttiin koetilanteeseen, jossa olin kummankin kanssa erikseen. Nappi oli hypersuperaktiivinen ja hyppi ja suukotteli kaikkia ihmisiä aina silloin, kun ei ärissyt muille koirille.  Penni taas ei viihtynyt yhtään, luimisteli vain menemään ja haukkui mukana olleille kouluttajille. Tulos: Nappi pääsee mukaan varauksella; katsotaan miten vierailulla menee ja Penni sai hylkäyksen. Ihan oikein meni : ). Tämän jälkeen kävin kerran tutustumiskäynnillä kaverikoiraryhmän mukana ilman koiraa katsomassa, miten vierailuilla toimitaan.

Olemme käyneet omaa mummoa katsomassa vanhainkodissa useaan otteeseen ja viime aikoina Nappi ei oikein ole viihtynyt siellä, eikä mielellään mene syliin tai muuta. Lisäksi olen täälläkin kertonut, miten äkäisen se on ollut koirapuistossa. Lisäksi se on ollut hyvin komentelevainen kotonakin, haluaa koko ajan leikkiä ja komentohaukkuu sitten lelun edessä leikkiin kutsuen. Hau. Hau. Hau. Hau. Noh, eilen meillä sitten oli ensimmäinen vierailu vanhainkotiin Napin kanssa ja näillä spekseillä vähän hirvitti lähteä sinne; saako taas kärsiä ja hävetä. Kaiken huipuksi juuri ennen vierailupaikkaan menoa Nappi raivosi mukana olleelle kultaiselle noutajalle kuin viimeistä päivää. Hiki meinasi vähän tulla.

Mutta kas kummaa, vanhainkodissa Nappi käyttäytyi lähestulkoon täydellisesti. Se muuttui yhdessä hetkessä kuin toiseksi koiraksi. Se oli lauhkea kuin lammas, heilutti häntäänsä, tutustui asukkaisiin, istui mielellään sylissäni ja vastaanotti rapsutteluja. Jännästi se myös oli heti aktiivisempi ja riehakkaampi, kun hoitajat tai muiden koirien omistajat rapsuttivat sitä. Ihan kuin se olisi tajunnut, että vanhusten kanssa ollaan rauhassa, muiden kanssa ei tarvitse. Se oli kyllä vierailun vetonaula, kaikkien mielestä suloinen ja hassu. Kyllä se kaksi kertaa ärisi sille samalle kultaiselle noutajalle, joten ihan täydellisesti ei mennyt...Nappi on ihmisystävällinen koira. 

Tästä on siis hyvä jatkaa toimintaa. Ekalla vierailukerralla meillä oli vielä tarkkailemassa peesari, joka seurasi, miten meillä menee. Ensi kerralla peesaria emme enää tarvitse. Vierailuja pitää tehdä puoli vuotta, jonka jälkeen Nappi saa virallisen kaverikoiran tittelin ja kaverikoirahuivin ja sitten homma jatkuu huivi kaulassa niin kauan, kun koiraa vierailuilla viihtyy.

Nojuu, onhan se aikamoinen vässykkä tuo meidän Nappi loppujen lopuksi.