Harrastuksesta toiseen

Nyt on taas kaksi kertaa viikossa koiratreenejä, vähän kiirettä kyllä pitelee kaikkien muiden menojen lisäksi. Mutta eipä se mitään, hauskaa on ollut. Viime kerralla mieheni tuli mukaan Pennin treeneihin, ensimmäistä kertaa muuten. Ja mikä unohtui kotiin? No kamera! Harmitti hirveästi, kerrankin olisi voitu ottaa kuvia Pennin menosta, mutta ei. Kamerakännykällä ei saatu yhtään hyvää kuvaa; mutta tuossapa sitten yksi tuollainen todella vauhdikas otos Pennistä. Oli muutenkin hyvä katsoa, reagoiko Penni miehen läsnoloon, ja oli mukava huomata, ettei se kyllä huomioinut sitä mitenkään. Siis mukava siksi, että kisoihin voi sitten helposti ottaa kaverin mukaan, eikä suoritus häiriinny. Joidenkin kohdalla huomaa, että koirat pyrkivät radan reunalla olevan tutun luo ja siitähän ei sitten tule yhtään mitään. Muutenkin meni hienosti, omatkin hermot pitivät ja teimme kaikilla kolmella ratakierroksella puhtaan radan. 

Penni hyppää muurin yli.

Ja Napilla tosiaan alkoi agilityä aktivointiin-kurssi. Pelkäsin, että Nappi käyttäytyy huonosti, haukkuu ja rähisee minulle ja muille, mutta vielä mitä. Se oli niiiiiiin innostunut, että keskittyi vain ja ainoastaan tekemiseen ja herkkujen ansaitsemiseen. Itse kurssi oli vähän tylsä ja kuulemma käymme aina vain yhtä estettä kerrallaan koko kurssin ajan....Jee...Noh pääasia että Nappi tykkäsi. Se myös hoksasi ihan hyvin palkkalautasen (agilityssä usein käytetään lautasta, johon laitetaan herkku ja herkkulautanen sitten esteen taakse, jolloin koira tekee suorituksen/etenee oikeaan paikkaan) ja osasi hypätä yhden esteen ja hakea palkan lautaselta. Aika paljon se katteli kyllä minua, eikä toiminut kovin itsenäisesti, tai vaihtoehtoisesti höselsi omiaan. Mutta sepä ei myöskään haittaa.