Ansa

Paperikauppa asetti mulle ansan. Siellä oli myynnissä tällaisia kirjoja kovalla hinnalla ja ne pakotti siellä mut ostamaan tämän:

Tattadaa, minikirja "Rakkaudesta koiriin".

Mulle tuli oikeesti huono olo tätä lukiessa, jotenkin viiden sentin korkuista kirjaa oli hankala tihrustaa. Lisäksi mulla on aika pitkät ja paksut makkarasormet, niin en saanut kunnolla edes sivuja käännettyä.

Tässä on ihan hulluna sivuja.

No, olihan siellä aivan tosi söpöjä mopsipentujen kuvia (ainakin kuus kpl plus kansi, niin ja yksi musta mopsikin!), tosin vähän kyseenalaisilla aforismeilla varustettuna:

Siis mitä, ruma tai surullinen?

Ja oli siellä yllätyskin:

Jos oikein nyt näen, tuo taitaa olla griffon bruxellois???!!

Mutta ei siinä vielä kaikki, juuri ennen kassoja sinne oli aseteltu esille kalliita tarra-arkkeja, joissa oli erilaisia koiratarroja. Siellä oli myös mun kolmas lempikoirarotu edustettuna; bordeauxin doggi! Haluaisin kovasti jossain vaiheessa vähän isomman koiran ja bordeauxin doggi passaisi meille hyvin. Se on tuossa kuvassa tuo koira, joka on keilaamassa. Ja mopsi on tuossa tarran kuvassa uimassa ja sillä on hainevä selässä. Että kyllä mää näkisin, että tää tarra-arkki oli sentään järkevä ostos.

Hanskahullu

Jokainen meillä käynyt tai ylipäätään Napin tavannut tietää, että sillä on vakava pakkomielle, tai fetissi. Hanskoihin. Nappi on hanskahullu, jos se näkee jossakin käsineet, lapaset, sormikkaat, kinttaat ym, sen on saatava ne suuhunsa. Ihmettelen suuresti kyllä sitä, miten se osaa erottaa hanskat esimerkiksi sukista, pipoista tai muista vaatekappaleista. Onhan se vähän huvittavaa, kuinka onnellisena se hanska suussaan juoksee karkuun, mutta ennen kaikkea se on kiusallista esimerkiksi koirapuistossa. Kiva jos se nappaa jonkun nahkasormikkaan (sen ehdoton suosikki), ja lähtee puistossa juoksemaan se suussaan ilo ylimmillään. Nolo jahdata sitä siellä. Kotona Nappi ravaa hanska suussaan innoissaan yhden kierroksen kotia ympäri, jonka aikana ehdin sitä kieltää kerran tai kahdesti. Sitten toisella kerralla se nolonnäköisenä luovuttaa hanskan, onneksi. Että se tajuaa tehneensä väärin, mutta joka kerta sen on kuitenkin kokeiltava hanskan kanssa juoksemista. Mutta kyllähän tuommoinenkin käytös pitäisi kitkeä pois, taas saan suuren vahvistuksen tätä kirjoittaessa siihen, että "irti" tai "jätä" -käskyjen kanssa meillä on vielä tekemistä.

Crazy-Nappi, juuri hanskan napanneena.

Tyytyväinen ja uhkamas Nappi saaliinsa kanssa.

Nappi pettyneenä siitä, ettei kukaan kielläkään.

Lähes luovuttanut Nappi nukahtamaisillaan. "Miksei kukaan huomioi?"

Nyt juostaan!

Voe mahoton mikä K-18-meininki meillä kotona nyt on, kun molemmat koirat ovat juoksussa ja harvinaisen lemmekkäällä tuulella. Lemmen kohteeksi käy kuka tai mikä tahansa. Mutta oikein hyvä, että sattui yhtä aikaa, ovatpahan ohi sitten tämän vuoden osalta. Pennillä alkaa jo olo normalisoitua pikku hiljaa, mutta Nappi on kyllä ihan muuttunut koira tällä hetkellä. Se on paisunut kuin pullataikina, valjaita piti valehtelematta isontaa kaksi senttiä. Viime kerroilla on käynyt sama homma, se on sitten taas solakoitunut juoksujen jälkeen siihen vajaaseen kahdeksaan kiloon takaisin. Ja tuokin varmaan jotakin nesteitä vain, turvottaa raukkaa. Se on myös paljon säyseämpi ja hiljaisempi, muttei kuitenkaan masentuneen oloinen. Me like. Tässä vähän kuvia tämänpäiväisistä kisuamisista. Nolottaakohan Nappia ja Penniä kun mä näitä julkaisen täällä...?

Ilmeet kertoo kyllä kaiken...Kyllä vissiin kiinnostaa!!!

Penni on ihan liian helppo.

Nojoo, onhan nää vähän kyseenalaisia kuvia, että eiköhän nämä nyt jo riitä....

Tässä vielä Napin massu, joka ei meinaa mahtua sen housuihin, kuten huomaatte...Voi raukkaa. Napilla on ollut napatyrä syntymästä asti, mutta se todettiin lääkärissä semmoiseksi, ettei tartte tehdä asialle mitäään.

Lääh

Voi tuota mopsia. Napille 15 astetta plussaa on jo täysi helle. Se ei oikein jaksanut kävellä reippaasti meidän normaalia lenkkiä enää noissa lukemissa. Sinänsä vähän surkeaa, kun juuri mukavan lämpimillä ilmoilla mielellään itse olisi vielä enemmänkin ulkona. Tuo on mopseissa vähän ikävä puoli, ne ei oikein jaksa. Täytyy kesällä varmaan lenkkeillä noiden kahden kanssa erikseen, mies voi Napin kanssa tehdä pienempää ja rauhallisempaa lenkkiä, me voidaan Pennin kanssa reippailla enemmän.

Tässä Nappi lenkin jälkeen läähättää. (Ei hymyile).

Vähän mielipuolisen näköinen oikeastaan.

Penni poseeraa tyylikkäästi.

Hyi yäk ääh iih. (Ei heikkohermoisille)

En tiedä mikä minut motivoi kirjoittamaan seuraavasta ällöttävästä aiheesta, mutta kirjoitanpa kumminkin. No ehkä yksi syy voisi olla se, että joskus kuulee sanottavan, että koiran suu on jotenkin erityisen puhdas. Ei kai nyt sentään, miksi olisi? Tässä tulee nimittäin top 3 ällötystä ja illotusta, mitä meidän koirien suusta on löytynyt.

3. Kakka

Penni löysi viime viikolla lenkillä jotakin erityisen hyvää syöneen koiran kakan ja otti sen suuhunsa, eikä meinannut päästää siitä irti. Tietysti kyseessä oli joku vanha ja kuiva kakka, mutta en silti halunnut koskea siihen edes hauska kädessä. Noh, pieni huutelu ja hätistely tehosi ja Penni luopui aarteestaan. Yh.

2. Käytetty kondomi

Metsälenkillä Penni nuohosi jossakin puskassa ja kohta se tallusteli sieltä käytetty kondomi suustaan iloisesti roikkuen. Ei varmaan tarvitse kauheasti selitellä, kuinka ällöttävää se oli. Taas piti hätistellä ja kiljua, jolloin Penni sitten jätti senkertaisen aarteensa siihen paikkaan. YH.

1. Linnun sikiö

Nappi veti nyt tässä kisassa silti pisimmän korren. Toissa kesänä olimme omalla takapihalla ja huomasin, että Nappi jemmaa poskessaan jotakin kookasta. Menin sitten reippaasti paikalle ja ongin sen suusta vaaleanpunaisen parisenttisen linnunsikiön. Hyi kauhia, vieläkin puistattaa ja paljon. Nakkasin sen äkkiä mahdollisimman kauas, mutta omalle pihalle se silti jäi. Äkkiä Napin kanssa sisälle ja jäätiin odottelemaan miestä kotiin lintuparka hävittämään. Iltasella mentiin etsimään sitä ja Nappihan se hyökkäsi heti oikeaan paikkaan ja otti linnun taas suuhunsa. Yh yh. Minä menin sisälle ja mies kaivoi sen Napin suusta jollain konstilla. Iuh.

Kaikkien onneksi, minulla ei ole tilanteista kuvia.

Hmmmm pitäisiköhän meidän opettaa noille ehdoton "irti"-käsky jo pikkuhiljaa....

Vässyttää

Olipas mukavan lämmin viikonloppu ja me ollaankin oltu lähes koko ajan ulkona pihatöitä tekemässä. Taloyhtiön kevättalkoissakin huhkittiin. Nyt on sitten aikamoinen väsy kaikilla.

Me mennään tänä iltana aikaisin nukkumaan.

Pennin koiranpäivät.

Ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Lämpö tuli ja meni

Nyt on taas ollut jäätävät kelit jo jonkin aikaa, mutta viime - vai oliko se toissaviikolla - oli ihanan lämmintä! Nappikin jopa vaatimalla vaati ulospääsyä ja kökötti sitten paikallaan silmät kiinni lämpimällä terrassilla ja otti aurinkoa. Napin maha onkin jo aika ruskettunut. Tässä kuvia niistä lämpimistä, ilmeisesti ensi viikolla saadaan sitten taas vähän aurinkoa.

Penni vilkuilee.

Ja naatiskelee.


Joo, pitääpä tuo terassin laudoitus vähän äkkiä suojata jollakin värillisellä aineella...