Ollaan paljon touhuttu menemään töiden jälkeen viime ja tällä viikolla koirien kanssa. Kamera ei ole keikkunut mukana juurikaan. Penni on käynyt ahkerasti agilityssä, molemmat ovat käyneet mopsitreffeillä kököttämässä, olemme käyneet lähimökillä, kävimme koko porukalla siskon luona kylässä ja koirat viihtyivät erinomaisesti. Yksi ilta osallistuimme hyväntekeväisyyskävelylle, jossa kerättiin varoja eläinsuojeluyhdistykselle, sekin meni oikein mainioista. Mukana oli kuulemma 130 koiraa! Sievässä jonossa kiersimme vajaan 3 kilometrin lenkin. Olisi ollut hauska itse sattua lenkkeilemään vastakkaiseen suuntaan, olisi saanut ihailla monenlaista nelijalkaista!
No, sitten otsikon asiaan ja terveysasioihin. No, ensinnäkin, Pennillä huomattiin jotakin harmaata silmästä, tilanne näytti pahalta mutta onneksi, onneksi, kyseessä oli tulehdus, tosin pitkään hoidettava sarveiskalvotulehdus. Ensin viikko tippoja 3 x päivässä, sitten viikko 2 x päivässä jonka jälkeen kaksi viikkoa 1 x päivässä! Kauheen pitkä tippakuuri. Silmä on parantunut hyvin. Mutta niin, kävimme viikon välein lääkärissä sen takia ja Nappi oli mukana. Punnitsimme sen ja hui kauhistus, se painoi 9,3 kg! HUH HUH. Saman verran, ellei enemmän, kuin sen yksi mopsikaveri, joka on uros. Napin tulisi painaa kahdeksan kiloa, mitä se onkin painanut jossain välissä. No tämähän johtuu tietty siitä, että emme vähentäneet ruokamäärää kohtuleikkauksen jälkeen, vaikka nimenomaan olisi pitänyt, lääkärin ohjeen mukaan. Noh heti sitten aloimme kuurille. Lenkkeilyä ei voi enää lisätä, nyt reippaillaan jo ihan tarpeeksi Nappia ajatellen. Noh viikon päästä punnituksesta punnittiin taas, ja arvaatkaapa paljonko painoa oli pudonnut?
Ei grammaakaan! Hah! No, hiljan hyvä tulee, kyllä se siitä laihtuu.
Nappi, vähän lihava.
Penni, hyvässä kunnossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti