Joku on tainnut syödä ärrimurrikeksiä...

Otsikko on tietysti napattu Studio Julmahuvin sketsistä, mutta niin, Nappi on syönyt kyllä nyt ärrimurrikeksiä. Ostin eläinkaupan pakastealtaasta koirille hirvenluut kaluttavaksi ja kun ne olivat tunnin niitä jäytäneet, päätin hakea ne niiltä pois. Tämä ei sopinut Napille lainkaan, joka murisi hyvin äkäisesti minulle. En uskaltanut (!!) enää lähestyä sitä, joten mies kokeili onneaan. No sitä ei ollut, Nappi ärisi entistä enemmän ja näytti ilmeisesti hampaitaan (näistä kuonottomista ei aina voi olla varma). Meidän piti sitä sitten harhauttaa Nappia ja äkkiä napata luu pois. Hmmmm, no ehkä tämä nyt on vain ihan normaalia koiramaista käytöstä, josta ei tarvitse sen suuremmin olla huolissaan.

Pötkylä.

Niiausta.

Penni tykkää syödä rauhassa.

Nappikin niiaa.

Hei taas!

Nyt on blogin ollut pikku lomalla, niin kuin mekin. Me vietimme viikon ulkomailla ja koirat läheisessä koirahoitolassa. Nyt täytyy kyllä myöntää, että vasta reissun viimeisenä, eli paluupäivänä, aloin ajattelemaan koiria ja miettimään, miten niillä oli hoidossa mennyt. Että mukava irtiotto myös kotiympyröistä saatiin. Ja syynä varmaan se, että luotin hoitolaan, enkä hetkeäkään epäillyt etteivätkö koirat kaksistaan siellä pärjää. Ja hyvinhän siellä oli mennytkin. Koiria hakiessamme jännitti, millaisen vastaanoton saamme niiltä. Penni olikin kuoriutua nahoistaan, se hyppi, vinkui, kiemurteli, suukotteli ja oli superinnoissaan. Mutta Nappi taas ei oikein reagoinut sen kummemmin, se tuntui lähinnä olevan ymmällään. Noh, nyt seuraavana aamuna tilanne on ihan normaali ja molemmat käyttäytyvät tyypilliseen tapaansa. Pelkäsin kyllä, että ne saattaisivat olla haukkuherkempiä ja stressaantuneita viikon jälkeen, mutta ei. Hoitolan päivärutiini oli myös oikein reipas, muun muassa neljä ulkoilukertaa päivässä. Sehän pitää nämä kaksi tyytyväisinä ja väsyneinä. Tuoreita kuvia ei nyt ole ja olen vaihtanut uuteen kannettavaan, niin ei ollut ainuttakaan kuvaa koneellakaan...Kesäkuvia luvassa kuitenkin piakkoin, loma jatkuu minulla vielä pari viikkoa, miehellä tuplasti sen. IHANAA!!!!

Pennin muodonmuutos?

Pennille on kehittynyt tällainen selkään:

Ei kai siitä ole tulossa joku pieni velhokoira?

Nääää, ei kai.

Kisuamista

Rauhallinen aamupäivämakoilu vaihtui ei-niin-rauhalliseksi.

Otetaanko toisistamme mittaa?

Ehkä se Nappi lähtee leikkiin jos seison sen päällä.

Penni kääntää itsensä tilanteessa kuin tilanteessa selälleen. Voi sitä.

Tässä ei suukotella.

Punch!

Mää en enää jaksa!

Loppuun rauhoittava kukkakuva.

Mitäpä sitä meille...

No ei meille sen kummempia kuulu. Ollaan käyty kahdesti mökillä lyhyen ajan sisällä ja koirat kyllä tykkäävät olla siellä, samoin toki mekin. Viime kesään nähden jonkinlaista edistystäkin on tapahtunut; kumpikaan ei tähyillyt muiden pihoille tai tielle, vaan kiltisti pysyivät koko ajan näköpiirissä omalla tontilla. Niin no kerran Nappi tähyili erittäin perinpohjaisesti naapurin tiluksille. Menin palauttamaan naapurilta lainaamani ruohonleikkuria, niin Nappi tuli perässä ja ravasi suoraan naapurin asuntoon sisälle, eikä tietenkään millään olisi tullut pois sieltä. Meni varmaan viilentelemään sinne.

Viime lauantaina oli erittäin kova helle ja vähän kyllä näiden kuonottomien kanssa hermostutti. Ihan hyvin meni, mutta piti ne laittaa välillä sisälle rauhoittumaan ja viilentymään. Dippasin koiria myös mereen aina välillä. Molemmat alkoivat veden lähentyessä ja koskettaessa tassuja automaattisesti uimaan ilmassa koiraa, että jonkun sortin uimisivietti on tallella. Eivät ne kuitenkaan edes + 30 helteissä menneet omaehtoisesti veteen.

Yksi hyvä viilentymis- ja viilentämiskeino on märkä pyyhe niskassa. Vaikka Napilla onkin tässä huuli ihan vieterillä, niin kyllä se mielellään makasi pyyhkeen alla varjossa.

Ommmmm. Ommmmmm.

Penni ei näytä ollenkaan niin tyytyväiseltä.

No mitenkä se Nappi näyttää niin omituiselta tässä kuvassa?

Penni sulautuu jälleen kerran maastoon.

Luksusta Pennille

Tässä on meidän koirien sängyt; Napin vasemmalla ja Pennin oikealla.

Ei kovin häävi tuo Pennin sänky, se on aika ohut ja kova. Pehmikkeenä on vanhoja filttejä. Mutta nyt on tilanne toinen;

Pennin uusi superpehmeä makkarapeti. Oli -50 % alessa niin raskin ostaa.

Penni päätti ensi sijassa testata sänkyä perstuntuman avulla. Vissiin kelpaa.

Onko tämä nyt oikeudenmukaista, kysyy Nappi.

No oliko tämä näky jollekin yllätys?

Mutta lopulta Penni palasi omaan punkkaansa ja siellä se on nyt viihtynyt mainiosti joka yö.

Penni osaa!

Ai niin, en ole ollenkaan muistanut mainita täällä, että Penni pääsi agilityn jatkoryhmään tuossa kuukausi sitten. Mehän käytiin pentuagilityä alkeis- ja jatkokurssit viime vuoden lopulla ja siellä Pennillä meni mainiosti. Nyt käytiin sitten kokeilemassa tätä jatkoryhmää ja Penni muisti kaiken ihan loistavasti ja se on todella hyvä agilityssä. Se vain on niin nopea oppimaan, tottelee hyvin, on nöyrä ja luottavainen, vauhdikas ja muutenkin vain niin ihana : ). Ja ei ole vain ylpeän omistajan puhetta, se on nyt kuukaudenkin aikana kehittynyt huimasti. Viime kerralla esimerkiksi se yllättäen ilman sen suurempia treenejä osasi mennä kepit mallikkaasti ilman hihnaa. Eikä oltu edes tehty niitä muutamaan kertaan. Nojuu, tarkoitus olisi kisata jossakin vaiheessa, mutta lähinnähän minun pitää opetella monenlaista ennen, kuin meillä on asiaa treenihallin ulkopuolelle kisaamaan. Mulla ei ole ollut kameraa mukana treeneissä, niin ei ole nyt kuvia Pennin menosta. Pitääpäs joskus ottaa kuvaaja ja kamera sinne mukaan. Tässäpä siis Pennistä ihan muuten vain kuvia sitten.

Penni lempipaikassaan, sohvatyynyjen päällä, torkkumassa.

Excuse me, olin nukkumassa.

Onhan tuo vähän omanarvontuntoisen-oloinen koira...