Koiran muisti

Koiran muisti on kyllä ihmeellisen pitkä ja hyvä. Viime aikoina kolme seikkaa johti taas toteamaan tämän.

Opetin Napille ja Pennille viime syksynä uuden tempun meidän temppukavalkadin jatkoksi; high five, eli tassu ja ihmisen tassu yhteen yläkautta. Nappi hiffas sen aika nopeasti, mutta se viuhtoi sitä tassuaan vähän omituisista kulmista yläasentoon ja Penni nyt ei oikein millään saanut temppua sisäistettyä. Tällä viikolla sitten temppuiltiin ekaa kertaa sitten viime joulukuun ja vasiten testasin miten high five sujuu; molemmat läimäyttivät täydelliset suoritukset, eikä kyseessä ollut tuuripeli, vaan teimme monet high fivet sillä kerralla ja myös seuraavana päivänä, kyllä se oli mennyt muistiin sen tempun tekeminen.

Toinen juttu sattui kun olimme menossa koirapuistoon meidän normaalireittiä poikkeavaa, oikeastaan päinvastaista reittiä. Sanoin siinä pihasta lähtiessä että no niin aletaanpa sitten mennä koirapuistoon niin molemmat alkoivat vetämään kiihkeästi juuri oikeaan suuntaan, ottivat oikeat käännökset ja kiskoivat menemään kovaa tahtia aina puistoon saakka. Viimeksi puistoon on kävelty joskus huhtikuussa ja aina eri reittiä. 

Sitten kolmas juttu, joka osoittaa vain ehkä jääräpäisyyttä, mutta myös muistijäljen vahvuutta. Käytän kotona ollessani aina koirat aamukävelyllä ja meillä on ollut sama reitti kaiken aikaa. Se reitti on kuitenkin vähän huono ja sisältää ruohikko-osioita, jotka ovat aamuisin aina aamukasteessa ja kastelevat kengät ärsyttävästi, reitti on kuitenkin ympyrä, ei tarvitse kulkea edestakaisin, eli melko kätevä. No nyt päätin kuitenkin vaihtaa reittiä; menemme yhtä pientä mäkeä ylös ja samaa reittiä takaisin. Aloitin tämän 1.8 ja yhä edelleen joka ikinen aamu koirat vastustavat uutta reittiä, vetävät vanhaa kohti ja laittavat jarrut päälle kun menenkin tutun vasurin sijaan suoraan. Se on noloa kun vedän kahta hyvin vastentahtoista pikkukoiraa perässäni joka aamu Mutta kyllä ne tähänkin tottuvat, saas vaan nähdä kuinka kaamean kauan siihen menee! 

Luin eilen, että koirien aivot ovat nelivuotiaan lapsen tasolla, uskon kyllä sen.

Kamu

Nappi tulee sen pupu-kamun kans aivan erinomaisesti toimeen, niillä on aina kivaa yhdessä.

Mielissään

Eipä ole Nappi monesti elämässään liikahtanut näin nopeasti; huomattuaan avonaisen lipastonlaatikon sillä meni muutama sekunti sen sisälle änkeämiseen. Ja ei kyllä olla nähty Nappia juuri ikinä näin mielissään!

Mökkeilyn kesä 2014

Nyt kun on nämä helteet niin eihän sitä ny täällä kaupungissa viihdy ollenkaan, jotenka suunnattiin taas mökille viikonlopuksi. Muutoin tässä on jo palattu toimistoon ja siellähän on melkoisen hiostava olla, mutta eipä mahda mitään. Mökillä ei otettu juuri lainkaan kuvia, mutta yhden Pennin leikkihetken sain tallennettua. Penni se niin tykkää leikkia hiekassa. Penni on nyt kesällä pariin otteeseen syönytkin sitä hiekkaa kaivamastaan kuopasta. Sattumalta silmiini osui keskustelu facessa, jonka mukaan monen muunkin koirat syövät jostakin syystä hiekkaa välillä. Ei vissiin siis syytä sen suurempaan kummasteluun tai huoleen, yritettiin kyllä estää sitä parhaamme mukaan, ei se nyt ainakaan suurinä määrinä kovin terveellistä voi olla. Nappi saa hiekkan kuopsutuksesta aina hepulit, ja nyt Pennikin näytti saavan hirveästi leikkienergiaa hiekasta, tässäpä vähän todisteita siitä meiningistä.

Nappi seurasi "tarkkaavaisena"

 Mutta ei se kaveri inspiroitunut. Onneksi Penni osaa myös heittää ralleja yksikseenkin.

Citykoira-Penni

Voi jee tuota Penniä. Oltiin tuossa lähimökillä viime viikonloppu ja kaikilla oli tosi kivaa, paitsi meidän citykoira-Pennillä, sillä nimittäin oli ihan tosi kurjaa. On se kyllä outo epeli. Ja valehtelematta, kun oltiin viimein sen suureksi iloksi lähdössä sunnuntai-iltana kotiin ja pakattiin autoa, Penni hyppäsi itse omaan matkustusboksiinsa odottelemaan. Sen ovikin oli vähän hankalasti tiellä mutta Penni oli päässyt luikertelemaan siitä ohi ja kopin perälle kyhjöttämään.

 Penniii, missä se Penni nyt on? Jaa tuolla yläpihalla vaan kököttää yksikseen.

 No nyt se on pyrkimässä sisälle. Noh, Pennillä on kyllä ollut joku mätäkuu ja tuolla kun se oli yksikseen päivystänyt paikallaan niin sen pahin painajainen taisi toteutua; joku ötökkä oli pistänyt sitä silmäkulmaan.

 Sitten olikin aika ottaa ihan iisisti. Onneksi meillä oli mukana kyytabletit ja se sai 1/4 tablettia sitä, sekä viilentävää ja antiseptistä suihketta joka on tarkoitettu juuri tällaisiin tilanteisiin ja ihovaurioihin. Ja se sai paljon rapsutuksia ja sääliä meiltä.

 Seuraavana päivänä paukama oli melko suuri vieläkin, mutta nyt on jo parempi. 

Tänään kuitenkin Pennin koittelemukset jatkuivat, tai no sille se oli varmasti onnekasta. Nappi ei ole syönyt oikein kunnolla näiden helteiden takia ja sen ruokakuppi oli jäänyt vahtimatta kylppäriin ja Pennihän oli sitten hotkaissut oman aamuruokansa päälle Napin aamuruoat, yhteensä 4 dl meni tuohon pikkumassuun. Pelkäsimme kovasti allergisen reaktion vakavuutta, mutta ihme ja kumma, vielä tähän iltakahdeksaan mennessä ei ole tullut minkäänlaisia oireita! Mistä on kyse? Voisikohan tästä uskaltaa päätellä, että ruokavaliota voisi laajentaa? Kenties kerran viikossa söisi Napin puuroa? Sille nimittäin tulee pahoista ruoka-aineista, kuten vaikkapa kananmunasta hyvin pian se reaktio. Voisivatkohan nämä allegiat lieventyä vuosien saatossa? Oispa niin!

Ja entäs Napin mökkireissu? No sillä oli ihan hirveen kliffaa ja aktiivista koko ajan. Nappi myös asteli kaulaa myöten mereen vapaaehtoisesti, ei hassumpaa! Siitä meillä ei ole kuvaa kun ei kannettu kameraa mukana.

 Nappi osallistui kaikkeen touhuun, sille tyypillisen uteliaana, räkä nenusta valuen.

Varsinkin mansikanpoimintaan se osallistui oikein lähietäisyydeltä.

Se erehtyi myös luulemaan että viinimarjat olisivat jo kypsiä, mutta eiväthän ne vielä ole.

Illalla sitten oltiin väsyneenä ja kaiken antaneena tällaisessa viilennysasennossa mökin lattialla.

Mahtava mökkireissu

Meillä oli tosi mukava ja meidän mittapuulla pitkä mökkireissu; vietimme neljä helteistä päivää Pyhäjärven mökillä. Uutta tosin tänä vuonna oli se, että Penni pelkäsi edelleen todella paljon kärpäsiä ja Nappi oli ja on vieläkin valeraskaana. Olisihan se pitänyt arvata se Napin valeraskaus; ruoka ei maistunut, olo oli vetämätön ja se haki itselleen nukkumapaikkaa mitä omituisimmista koloista; kaappien alta, laatikoista, kaapista ja niin edelleen. Varmaan myös kodin kuumuus lisäsi näitä oireita. Nappi leikkautetaan nyt syksyllä, enää ei mietitä vaan toimitaan. 

Tässäpä kuvia reissusta.

 No ensinnäkin se mikä oli nyt outoa oli molempien koirien sisälläviihtyminen. Aina oli kiire oikaisemmaan vällyihin (Penni) tai vaatteiden sekaan (Nappi).

 Ja Napilla oli tietty kovat pyrkimykset kassiin.

 Ja tässä pyritään yhteistuumin sisälle. On se kumma, mitä ihmeen koiria nää oikein on?!?

 Palloleikit kyllä maistuivat hyvin.

 Nappi vähän dominoi kyllä leikkejä...

 Tuossa näkyy tuo Napin muuttunut valeraskausolemus, kyllä voisi hoitaa pentuja hyvin.

 Sitten uitiin. Tai kahlattiin syvällä, mahdollisesti vähän vastentahtoisesti.

Penniä puistattaa uinnin jälkeen.

 Tuolla mökillä on aina tosi kauniit illat.

Potretit vielä tähän loppuun.

Hotelliöiden jälkeen on kuuma ja väsyttää

Taas sitä oltiin reissunpäällä, me ihmiset Joensuussa Ilosaarirockissa (hotellimajoituksessa sentään) ja nuo koirat naapurikunnassa koirahotellissa. Kumma kyllä koko sakki oli hyvin väsynyt kolmen hotelliyön jälkeen ja eilinen päivä menikin ihan nukkuessa. Kuumahan täällä on ja unet olivat levottomia, koiratkin hakivat useasti uutta nukkumapaikkaa. Alkuillasta Nappi meni meiltä hukkaan, lopulta se löytyi melko hyvästä piilosta; se oli mennyt vaatekomeroon torkkumaan. Sitten yöllä sitä etsittiin taas ja tälläkertaa se oli kiivennyt pyykkikoriin, miksi, se jää mysteeriksi.

 Arvatkaa oliko helppo löytää se tuolta! Eikä tietty vastannut kutsuihin.

Kuumahan se tulee tuommoisessa luolassa.

 Cozy and comfortable? I do not think so.