Njäh

No sitä lumista talvea kesti yhden viikon ja nyt on satanut vaan vettä ja on ollut lämmintä ja pilkkopimeää ja valivalivali. Eilen kuitenkin ilahdutti suuresti eräs luonnonilmiö. Päivällä paistoi aurinko! Ihan oikeasti en ole nähnyt aurinkoa moneen viikkoon. Sitten heti kamera laulamaan ja koirista kuvia! Oli sunnuntaipäivä, ja meininki sen mukainen. 

 Hei Nappi, ekskjyysmii, saatko sää nyt varmasti happea?

 Mitä tarkoitat, hyvin tässä ilma vaihtuu.

Varsinkin kun vähän nostaa nenua.

Ah, lunta!

Vitsit mikä valtava ero lumella on mielialaan, ainakin täällä meidän laumassa. On aivan mukava mennä lumisella kelillä lenkille, mutta on aivan kamalaa mennä sysimustaan lumettomaan, märkään ja sumuiseen maastoon marraskuussa. Vuorokauden ajalla ei ole väliä, koska päivän pituus on nytkin vain 6 tuntia. Nappi ei ole tykännyt yhtään lenkkeillä viime aikoina, sitä inhottaa kostea maa ja hiekoituskivet, mutta nyt kun on lunta, niin hertsileijaa, sehän jopa hölkkää edellä! Pliis, älä lumi sula enää pois!

Penni

Penni on ollut sillä lääkekuurilla nyt jonkin aikaa. Nykyään annetaan antihistamiinia 1 tabletti per päivä ja tiistaisin ja perjantaisin laitetaan voiteita ja suihkeita. Ja jes, Penni voi todella hyvin!

Jostakin syystä eilen se teki yhden tosi epäpennimäisen tempun, tuhosi lelun, tuon pehmopallon tuolla takana! Mistäs nyt tuulee? Ihan kreisiä meininkiä.

Toinen video

Melkein jokaisen sateisen iltalenkin jälkeen koirat alkavat juoksemaan rallia sisällä. Ehkä ne samalla kuivattelevat kastunuttua turkkia, mene ja tiedä. Nappasin videon tästä leikkihetkestä. Se omituinen kirkuna kuuluu Napista. Voi meidän parkettia...

Ps. hyvää isänpäivää!

Levillä

Teimme tuossa toissa viikolla mukavan reissun Leville, koirat mukana, tottakai. Onhan sinne kyllä pitkä matka. Koirat matkasivat bokseissaan kuitenkin ongelmitta, aina kun pysähdyimme tauolle, ne olivat täydessä unessa ja piti ihan herätellä verryttelemään jalkoja. Mukana oli muutakin väkeä, ja päivien kulku meni kyllä enemmän ihmisten, kuin koirien ehdoilla. Koirien kanssa tehtiin lyhyempiä lenkkejä aamuin illoin lähikuntopoluilla. Itse teimme puolen päivän vaelluksen, joka oli kyllä todella vaikuttava, hike tunturin huipulle oli luonnoltaan tosi vaihteleva ja mielenkiintoinen. Oli vaan melkoisen sumuista, että kauas ei kyllä nähnyt ollenkaan.

No, jos koirilta kysytään, niin niillä oli varmasti aivan ihana loma! Rapsuttelua ja nokosia riitti. 

 Pennillä on aivan harmaantuneet nuo suupielen karvat, huomaan ma!

Korkeammalla kasvusto oli peittynyt tällaiseen kauniiseen kuuraan. 

Nappi lepuuttaa

No nyt kyllä Nappi on löytänyt itselleen erinomaisen hyvän päänlepuutuspaikan. Tulin kotiin eilen töistä ja Nappi ei tullutkaan vastaan, vaan löysin sen portaiden alta lepäilemästä tässä asennossa. Se pysyi siinä vielä puolisen tuntia ja silloin minä kyllä aloin epäillä että se on sairas, vaan ihan kunnossa se kyllä oli. Eihän tämä eka kerta ollut, kun Nappi tässä kantokopassa näin väärin päin lepuuttaa, sama meno oli silloin kun se toipui leikkauksesta, siitä kuva täällä.

Milloin mopsista tulee vanhus?

Olenkohan täällä tätä aiemmin pähkäillyt, ainakin omassa mielessä olen jos ei muuten. Nappi on nyt 7.5 vuotta vanha ja minusta sillä on vähän tahti hidastunut. Leikki- tai syömistahti ei kyllä ole, mutta noin niin kuin muuten. Harmaantua se alkoi jo monta vuotta sitten, mutta nyt se on aamuisin unisempi ja vähän kankeampi lähtemään nukkumisen jälkeen liikkeelle. Nappi on meidän molempien ensimmäinen koira, joten on tosi hankala jotenkin arvioida, että onko se nyt tulossa vanhaksi vai onkohan sillä joku sairaus vai mitäkäettäkä. Ihan supervanhahan se ei ole, ainakin jos vertaa useisiin mopseihin joidan tiedän eläneen vähintään 12-vuotiaiksi.

Kysyisinkin nyt Teiltä, missä iässä teidän mopsit tai griffonit tai muun-rotuiset koirat alkoivat teistä lähestyä seniori-ikää ja olla pappa- tai mummokoiria? 

Am I old?

I don´t know, are you??!!?