Vapaapäivä yksillä...

Minun vapaapäiväni merkitsee koirille päinvastaista. Koirathan ovat keskenään arkisin 6-8 tuntia kotona ja veikkaan että ne nukkuvat suurimman osan ajasta. Nyt kun minulla oli harvinainen arkivapaa, meno oli kaikkea muuta kuin seesteistä.

Meillä oli ohjelmassa aamulla tavallista aamukävelyä pidempi metsälenkki, jolloin tytöt juoksivat vapaana.

Penni metsässä. Meillä on aika hulppeat metsäpolut nyt ympärillä, kun läheiseen järveen johdettiin pitkän pitkä putki, jonka kautta puhdasta vettä lasketaan järveen veden laadun ja järven kunnon parantamiseksi. Rumat kaivuualueet ovat nyt kasvuston peitossa ja niillä on hyvä ulkoilla koirien kanssa.

Sitten syötiin kotona ja minä puuhastelin koirien seuratessa vieressä. Sen jälkeen pari tuntia vielä luunsyöntiä ja pientä torkahtelua minun tehdessäni vähän etätöitä ("vapaapäivä" siis).

Sitten pitkä kävely ihanassa syyssäässä metsän kautta koirapuistoon ja takaisin.

Pajukon harvennuksen yhteydessä koirapuistoon oli avattu uusi keskustelualue, johon tytöt tarkkaan tutustuivat. Penni nosti siihen ainakin kolme kertaa jalkaakin. Milloin tämä vaihe loppuu tyttökoirilla...?

Kohtasimme myös siilin. Penni varsinkin olisi halunnut tutustua siihen lähemmin, mutta jätimme siiliparan pian rauhaan.

Sitä seurasi tunteroinen ulkotöitä ja koirat ottivat innokkaasti osaa kukkapenkkien talvikuntoon laittamisessa. Sitten taas syötiin. Nyt ne ovat ihan finaalissa ja nukkuvat pedeissään.



Ja vieläkin kuvaat, eikö voitaisi jo nukkua?

Kahdeksan maissa on luvassa vielä iltalenkki, ja veikkaan, että koirat saa kantaa ulos sitä varten... On varmaan syytä pitää se kävely vähän lyhyempänä.

Terveisin ylienerginen koiranomistaja ja kaksi nuokkuvaa pikkukoiraa.

Uusi kaveri

Napilla on uusi kaveri, haisunäätä.

Ensin se vain istuskeli rauhassa pitkiä aikoja haisunäädän vieressä.



Sitten Nappi päätti esitellä haisunäädälle ensin oman sänkynsä...



...jonka jälkeen siirryttiin Pennin sänkyyn. Vanha suosikkimopsilelu heitettiin syrjään.



Tämän jälkeen Nappi tarjosi näädälle luuta.



Lopulta näätä väsähti.

Kuulumisia

Mitäs meille kuuluu, ei sen kummempia. Syksy etenee ja päivät lyhenee viikottain, ei kiva. Pennin juoksut ovat vihdoin loppuneet ja nyt pääsemme taas normaaliin koirapuisto- ja koirakaverirytmiin. Nappi on jotenkin ollut entistä rauhallisempi ja välillä jopa passiivisempi kuin yleensä. Olisikohan se nyt tottunut siihen 6 viikkoa jatkuneeseen remmilenkkirytmiin ja ei enää innostu kirmailemaan tai leikkimään entiseen tahtiin. Möö, toivottavasti on jotakin ohimenevää syysalakuloisuutta. Tosin onhan se tuo meidän neiti kypsässä 2.5 vuoden iässä, ehkä ne pahimmat pentuudet ovat jo takanapäin.

Pennin rapsutteluoireiden kanssa on eletty ylä- ja alamäkiä. Alamme olla melkoisen varmoja siitä, että riisi ei sovi sille. Olemme tehneet sille lohiyrjölää ilman riisiä ja rapsuttelu väheni selvästi. Harmi vain, se ei oikein tykännyt lohesta. Noh sitten olosuhteiden pakosta Penni söi pari päivää normaalia Napin sikanautayrjölää riisillä ja korvia kutitti heti ja pahasti. Siitä kun äkkiä vaihdettiin omiin puuroihin, kutina väheni selvästi, mutta ei loppunut kokonaan. Noh nyt seuraavaksi kokeilemme riisitöntä ja siatonta puuroa. Katsellaan katsellaan, näitä asioita testatessa kuluu aikaa. Pennin turkki on kuitenkin edelleen hyvässä kiillossa ja kunnossa, ja se on oma pirteä ja innokas itsensä. Mitään akuuttia hätää ei siis ole.

Tässä joitakin kuvia syksyltä.



Nappi sienimetsällä.



Penni myös.



Retki uuvutti flikat täysin.



Ja ehkä mökkeily riitti niille muutenkin, Nappi päivysti jo kassissa asti kotiin lähtöä.

Roppia ropisi

Pennin toinen näyttelyreissu sujui oikein mainiosti. Penni oli ROP pentu ja sai EH:n sekä KP:n. Se myös esiintyi kehässä noin 50 kertaa paremmin kuin viime kerralla. Penni ei loikkinut yhtään loikkaa, vaan oikein nätisti ravasi vieressä. Ollaanhan me sitä kävelyä vähän harjoiteltu, mutta Pennillä saattoi olla myös vähän aamuvässy. Pöydällä se vähän aristeli taas ja häntä oli koipien välissä osan aikaa. Pöytätreeniä siis pitää vielä harjoittaa.

Tässäpä vielä arvostelu:

8 months old. Very nice head and expression. Correct eye shape and ear set. Well developed chest. Nice topline. Correct tailset. Good front and rear angulations. Moves well. Very nice puppy female.

Aikuinen nainen?

Meillä on taas ollut vauhdikkaat kaksi viikkoa. Viimekertaisessa kirjoituksessa arvelin, että Pennin juoksut alkavat pian ja oikeaan osuin. Penni tuntuu tällä hetkellä hieman testailevan erilaisia identiteettejä. Se on alkanut nostaa jalkaa ulkona, niin kuin kuka tahansa uroskoira. Se myös merkkailee lähestulkoon joka pensaan ja pylvään. Mutta sellaistahan se on, että nuoriso tykkää viestitellä tiheään.

Kävimme myös mökillä puolukassa ja sienessä. Minikoirille metsäretki oli haasteellinen kasvuston ollessa usein koiria korkeampi. Nappi loikki metsässä silmät sirrillä koko ajan ja luulin, että sillä oli taas kerran joku roska silmässä. Mitään sieltä ei kuitenkaan löytynyt, se taisi vain ennaltaehkäistä tikkujen silmään tökkäämistä. Järkevää Nappi!

Meillä on muutenkin ollut poikkeuksellista arkea, kun viikon ajan meillä vieraili saksalainen ja espanjalainen ystävämme. Pennistä paljastui taas uusi puoli, se oli hyvin ennakkoluuloinen ulkomaalaisia kohtaan. Muutaman suvaitsevaisuusoppitunnin jälkeen Pennikin rauhoittui, eikä äkäisesti haukkunut aina vieraat nähtyämme. Vieraita toisaalta pieni uhittelu ei haitannut yhtään, vaan he uhkasivat salakuljettaa toisen tai mahdollisesti molemmat koirat maasta. Torstaista lähtien molemmat koirat istuivat tyytyväisinä vieraiden sylissä minun sylini sijaan. Huoh. Nappi varsinkin teki parhaansa hurmatakseen vieraat ja onnistui siinä mallikkaasti.

Nyt kaksi päivää lepoa ja rauhaa ennen sunnuntain näyttelyä. Jänskättää kyllä että miten tällä kertaa menee.