Voi Penniä

Meillä on ollut aika tapahtumarikasta viimeaikoina, mutta en ole tänne kirjoitellut niistä jostain syystä. Noh tässäpä yksi pala. Viikko sitten Penni osallistui Match showhun, johon oli ilmoitettu valtava määrä koiria. Pentukehässäkin taisi olla yli 70 koiraa, ellei enemmänkin. Muuukavasti saivat kehän laidalla vuoroaan odotella, siellä kehän laidalla seisoskella. Peeennut siellä seisoskeli, vähän jalka tärisi, vähän omistajia hermostutti. (Oon kattonu tänään yhden kauden Pasilaa muuten.) Ja Penni teki taas "Helsingit". Tässä tulee kootut selitykset. Mätsärin paikka oli mielestäni aika huono, hevosmaneesi. Käytännössä oltiin siis ulkona koko kaksi tuntia ja jos mulla oli varpaat ja sormet jäässä, niin niin varmaan oli Pennilläkin hiukan holotna. Penni esiintyi hienosti omalla vuorollaan, mutta pöydällä arkaili todella paljon, namitkaan eivät maistuneet. Se sai sitten sinisen. Sinisten kehässä sillä taas loppui motivaatio, into ja kiinnostus. Sitä piti houkutella liikkumaan, eikä sitten tietenkään sijoituttu. Huomasin, että se myös aristeli muita kehän isompia koiria. Eli; kylmä + jännä+ kehno handleri= huono menestys. Noh ilmoittauduin näyttelytottumuskurssille, jossa minä ja Penni saadaan kokemusta ja enemmän intoa näyttelytouhuihin. Kurssi pidetään joka sunnuntaiaamu klo 10.30 ja kestää kuusi viikkoa. Pysyypähän handlerikin kaidalla tiellä kuuden viikon ajan. Hyvä. Ja syvä huokaus.

Ollaan myös ulkoiltu paljon, kun pakkasta on ollut jo jonkin aikaa alle kymmenen astetta. Koirapuistossa ollaan myös käyty ahkerasti. Nyt on mukava, kun on kaksi koiraa, ei tarvitse aina sormet ristissä toivoa, että olisipa puistossa nyt kerrankin muita. Jotenkin tuntuu, että pienten puolella ei juuri koskaan ole puistossa ketään, mutta isojen puolten parkkipaikalle eivät autot aina edes mahdu.

Näihin (laadukkaisiin) kuviin, näihin tunnelmiin.

Siellä ne nelistää

Wheeeeee