Olimme viikonloppuna meidän suvun "erämaamökillä"; eli tiettömän tien takana ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ei olla käyty siellä vuosikausiin, viime käynnistä taitaa olla vajaa viisi vuotta. Joku saattaisi kysyä, että mikä järki sinne nyt oli lähteä vuoden pimeimpään ja ankeimpaan aikaan, mutta eihän me semmosia mietitty tietenkään...Mökillä oli juuri ennen meitä ollut kävijöitä, joten se oli otusten varalta tarkastettu ja lämmitetty, eikä meillä city-ihmisillä ja un-outdoorsy-type koirilla ollut siis hätäpäivää. Koirat olivat kyllä harvinaisen innostuneita koko ajan ja ne jaksoivat ulkona liikkumisen lisäksi leikkiä keskenään tuntikaupalla. Tässä erätunnelmia.
Penni se aina tarkkailee.
Nappikin aina toljottaa.
Ja on joka toiminnassa mukana.
Käytiin vaaran päällä kävelyllä ja koirat tykkäsi kovasti.
Siis koira, ei koirat...
Kyllä ne molemmat siellä innokkaasti jolkutteli. Etsi kuvasta mopsi ja griffon.
Aurinko laski siinä iltapäivällä viiden aikaan.
Ja Nappi meni heti samantien nukkumaan.
Kassiin tietenkin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti