Napin ja Murphyn laki

Nappia on kyllä nyt kohdannut harvinaisen huono tuuri ja vielä kolme kertaa. Tämä tarina on synteesi tapahtuneista ja sisällöltään hyvin ällöttävä. Tosin mikään, ei mikään, tässä maailmassa ole yhtä ällöttävää, kuin tämä Napille kesällä sattunut juttu (nro 1), mutta aika lähellä ollaan. Että jos olet nyt syömässä jotakin niin kannattaa skipata seuraavat rivit.

Niin, kaikki alkoi eräänä harmaana päivänä kun olimme koirapuistossa. Koirat juoksivat keskenään hyvän tovin, kunnes Nappi astui vahingossa valtavaan ripuliläjään oikealla etutassullaan (ei kyllä ollut mikään pienen koiran jätös, vaikka pienten puolella oltiinkin) ja se oli sen seurauksena ihan shokissa. Pennikin kävi siinä haistelemassa mutta kavahti äkkiä kauemmas. Yritin vähän siinä putsata tassua ja lähdettiin äkkiä kotiin. Kotimatkalla Penni nosti jalkaansa lyhtypylvääseen (se edelleenkin nostaa jalkaa samalla tavalla kuin urokset) ja Nappi meni törmäämään siihen samaiseen kohtaan yhtä aikaa ja sittenhän sillä olikin pää ihan märkänä. Penni kävi siinä haistelemassa, mutta kavahti äkkiä kauemmas. Nappi ei ollut kovinkaan shokissa. Sitten kotona Nappi alkoi yökkimään ja oksensi lattialle semmoista keltaista vaahtoa. Penni kävi siinä haistelemassa, mutta kavahti äkkiä kauemmas. Nappi vaikutti lähinnä voipuneelta. 

Me sitten päätettiin mennä pesulle!

Pennikin pääsi ilokseen kylpyyn.