Kissakoira

Penni on melko kissamainen koira. No ensinnäkin se on samankokoinen, ellei pienempi, kuin kissat yleensä. Toiseksi, se nauttii lämmöstä ja auringosta yli kaiken, se hakeutuukin aina lämpöön tai aurinkoiseen paikkaan. Se nuolee usein itseään ( no tässä kohtaa karu totuus on se, että Penni nuolee esimerkiksi tassujaan siksi, että niitä kutisee allergian takia) ja se venyttelee kuin kissa. Se syö vain kalaa. Lisäksi se on melko varauksellinen meille tulevia vieraita kohtaan ( en tosin tiedä ovat kissat kovin varauksellisia, mutta luulen niin) ja se menettää kiinnostuksensa vieraisiin pian haukun ja haistelun jälkeen. Lopuksi; se viihtyy melko paljon itsekseen. Ainakin jos vertaa Nappiin, joka ei ole sekuntiakaan yksin ikinä missään. Jos Nappi ei ole näköpiirissä herää aina huoli, että mikä sitä nyt vaivaa, onko se jäänyt jonkun oven taakse, vai mutusteleeko se jotakin kiellettyä, kuten minun hiuslenkkejä, sukkahousuja tai hanskoja. 

 Pennin vakipaikka tänä talvena on ollut keittiön kuuman patterin vieressä. Siellä se viihtyy.