Voihan tärykalvot sentään

No nyt kaks viikkoo myöhässä saatiin varattua aika Napille korvakontrolliin (stooria tämän takana täällä) ja onneksi nyt toinen korva oli ihan ok, tärykalvo oli kasvanut umpeen. Mutta toista ei saatu edelleenkään paikallistettua, ja nyt tulee vähän ehkä liikaa ällöä informaatiota, mutta kuulemma siinä tärykalvon kohdilla oli joku karvatuppo (!!), niin se ei ehkä siksi ole kasvanut se tärykalvo siitä korvasta. Täh, ihan ihme hommaa. Ja kaiken lisäksi Napilla on korvahiivaa, no on varmaan kun ei olla kuukausiin voitu puhdistaa korvia. Nyt sitten rapsakat 150 e köyhempänä ja hiivalääkkeet ja puhdistusaineet rikkaampana katotaan että umpeutuuko se toinenkin ja jos ei, niin sitten Nappi kuulee vain toisella korvalla. Kuulemma syynä tähän tärykalvohommaan on todennäköisimmin ollut joku aiempi korvatulehdus. Nappi ei ole kyllä millään muotoa nytkää osoittanut, että sitä vaivaisi korvat, ei kutia, ei ravistele päätä. Mut säännöllinen puhdistus on siis kaiken a ja o, ei kannata laiminlyödä sitä.

Huh huh, oli taas kuumottavat ajat lääkärissä. Oon varmaan kertonut täällä pahasta neulakammostani ja siitä, että olen kahdesti pyörtynyt eläinlääkärissä kun en oo kestänyt ku esimerkiksi Pikku-Pennin koivesta on otettu verta tms. ja siksikin nää operaatiot on aina kovia koettelemuksia, siis mulle. Noh nyt oli kyllä suuri onni, että mun veli oli messissä, Napille oli jätetty se inhottava kanyyli jalkaan ja johan rupesi heikottamaan kun huomasin sen muovimötykän Napin etutassussa. Ja sitten hoitaja vaan otti sen pois meidän läsnäollessa, en tietty kattonut sinne päinkään. Mutta niin, ilman veljeä oisin varmaan joutunut heräämöön itsekin, taas. 

Nojuu, Nappi selviytyi hienosti, tosin olihan se ihan tokkuroissaan koko illan sen rauhoituksen ja herätyspistoksen jälkeen. Koirat on kyllä ihmeellisiä, Nappi heilutteli häntää ihan viimeiseen saakka rauhotuspiikin saatuaan ja sitten heräämössä heti alkoi häntä heilumaan, vaikkei se jaksanut edes päätä nostaa.

Nyt alkaa jo aineet vaikuttaa.