Koillismaan mökillä on ollut jonkun aikaa suuri remontti, mutta nyt alkaa olla valmista. Mökillä ei edelleenkään kuitenkaan ole sähköä, eikä vettä. Ei pysty somettamaan, eikä oikeastaan käyttämään puhelinta lainkaan. Siellä ei myöskään ole ketään muita missään. Siellä on vain ihana, ihana rauha ja hiljaisuus.
Kuten lukijat jo tietävät, meidän koirat eivät ole mitään eräkoiria, ei ollenkaan. Ne kaipaavat aurinkoa, lämpöä, pehmeitä petejä ja helppoja lenkkipolkuja. Nytkin oli sitten vähän haastavaa kun tuuli ja oli kylmä ja välillä satoi ja oli sääskiä jos ei satanut tai tuullut. Lopulta paistoi ja sitten viihdyimme kaikki paremmin. Tässä vähän kuvia ja tunnelmia.
Mökiltä löytyi vanha lehtikori, johon Penni iski heti silmänsä. Vähän pehmustettiin ja suojattiin ja siitähän tuli sitten koirien suosikkipaikka.
Sitten Nappi tuli mestoille ja Pennille piti äkkiä hakea korvaava petipaikka. Niin, meillä unohtui koirien pedit kotiin.
Loppupeleissä molemmat mahtuivat jo samaan pesään, vaikka vähän ahdasta olikin.
Liikuntaakiin saatiin, kuten mökkipiharallit.
Ja korpitaivalkävely.
Jostakin syystä Nappia sitten kolmantena päivänä miellytti eniten istua tuossa kivikolla.
Mitä mahtaa pienessä pääkopassa liikkua?
Koirat näyttivät ihan sellaisilta puutarhapatsailta tuolla kököttäessään.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti