Mopsiroin....mopsitavaraa

Minulla on pieni pahe, tai sitä voisi kutsua jonkinlaiseksi pakkomielteeksikin. Aina kun jossakin on myynnissä mopsiaiheista ihanmitätahansasälää, minun on pakko ostaa kyseinen tuote. No yhden kerran jätin kyllä ostamatta sellaisen ison läpimitaltaan 50 cm mopsikellon, minulla kun on jo pienempi mopsikello. Niin ja toisen kerran vastaan tuli erittäin ruma mopsikynttilä ja se jäi myös hyllyyn. Hrrr saan vieläkin siitä kynttilästä vilunväreitä...Tässäpä vähän uusimpia hankintojani.

Jonkin sortin varoituskyltti vartioivasta mopsista. Noh tässä kyltissä on kyllä iso asiavirhe. Nappikin on varmaan samaa mieltä, että mopsin aktiivinen päivystysaika 24 tunnin sijaan on enemmänkin 4 tuntia.

Sain tämän kortin syntymäpäivänäni ja se on minusta erittäin sympaattinen. Sen voisi vaikka kehystää.

Tässä aikaisemmin mainitsemani kello.

Lisäksi minulla on kymmeniä mopsikortteja, mopsilompakko, sellainen matkalaukkuun laitettava osoitejuttu, joka on mopsin mallinen (??!! olipa hankala keksiä sille nimeke), mopsiavaimenperä, mopsipaita, mopsikangaskassi ja erilaisia mopsitarroja. Olen kuullut sellaisista hurmaavista punaisista mopsikumisaappaista, jotka aion jostakin metsästää itselleni. Kokoelmani on kuitenkin aika minimaalinen verrattuna monen muun mopsiharrastajan aarteisiin. Jotenkin tällaiseen hullutteluun vaan ajautuu. Mitäs griffontavaraa minulla on? Yksi tarra. Pakko löytää kesän näyttelyistä jotakin griffonkuvalla!

Juhannus meni meillä oikein mukavasti ja oli ihana kerrankin nauttia helteestä juhannusaattona. Penni kävi jo aika pitkällä meressä kastautumassa ja Nappikin tuntui vihdoin käsittävän, että vedessä seisominen viilentää mukavasti. Seuraavana päivänä pakkasimme auton ajoissa ja lähdimme huristelemaan kolmen tunnin matkan toiselle mökille. Penni voi pahoin autossa, mutta helpotusta saatiin sillä, että se otettiin pois matkustusboksista omaan sänkyyn nukkumaan takapenkille. En tiedä onko tässä mitään perää, mutta matkustusboksilla tuntuu olevan huonoa oloa aiheuttava vaikutus. Voisiko se olla psyykkistä? Mökkeily tuntui väsyttävän koiria aika lailla ja juhannuspäivän lähentyessä loppuaan alkoi olla jo aika rauhallista menoa.

Kuvasaldo ja -laatu juhannusaatolta jäi sitten tämänkaltaiseksi. Tarkoitushan oli kuvata ja paljon, mutta tyypilliseen tapaani, kamera pysyi laukussaan lähes koko ajan.

Napilla kyllä riitti seuraavana päivänä puuhaa mökkinaapurien koirille uhitellessa. Ei taaskaan tontin rajat ollut tuttu käsite koirille, ja miten edes olisikaan ollut. Jatkuvasti toinen tai molemmat olivat naapurin pystykorvan häkillä ihmettelemässä. Ja Nappi tietysti vähän kertomassa totuuksia. Niinpä ne piti ihan laittaa kiinni Ehkäpä myös tapakasvatuksessa taas tuli aukkokohtia esille. Huoh.

Nappi keskustelee pystykorvan kanssa.

Odotapas...

...niin se tulee ihan kuonotusten kertomaan asiansa. Jos pääsisi.

Hiljaiseloa

Nyt on ollut vähän tapahtumaköyhempää viime ja tällä viikolla. Tytöt lomailevat kotona miehen kanssa ja minä istun toimistossa. Aina iltapäivällä kotiin tullessani ne on lenkitetty, leikitetty ja ne ovat käymässä iltaruoalle. Minun vastuualueekseni on muodostunut sitten halailu, helliminen ja rapsuttelu. Ookoo, käy minulle. Viime viikonloppuna olimme viikonlopun reissussa ja veljeni tuli meille koiria hoitamaan. Hyvin oli kuulemma mennyt, enkä epäile yhtään.

Kohta sitten onkin enemmän vaihtelua elämässä. Penni täyttää itse asiassa huomenna 6 kk. Se syö nykyisin enää kaksi kertaa päivässä.. Mukava kun koirien ruoka-ajat ovat nyt yhteneväiset. Sitten on edessä kiireinen juhannusviikonloppu, jolloin käymme kahdella mökillä ja molemmissa olemme yötä. Kamera mukaan, niin eiköhän tännekin saada jotakin sisältöä.

Tässä vanhoja kuvia viime juhannukselta, jolloin olimme jälleen kerran mökkeilemässä. Napilla oli keskeinen rooli kroketti-tuomarina.

Jahas, kumpi voitti?

Tämä on yksi suosikki-kuvistani Napista. Se on tässä niin tomerana ja tarkkaavaisena.

Toisilla loma, toisilla ei

Minulla ei ole lomaa koko kesänä, mutta koko muu porukka aloitti lomanvieton viime perjantaina. Napille se voi tosin käydä raskaaksi, se kun on aika vässy päivisin. Eipä se mittään, asunto on koko ajan siisti ja koirat hyvin hoidettu. Lähdimme taas käymään mökillä viikonloppuna ja tällä kertaa olimme yökunnissa. Penni oli ensimmäistä kertaa pois kotoa yötä, mutta hyvin meni. Uskomatonta mutta totta, se oli mökkireissun ajan sisäsiisti. Aika vähän me kyllä sisällä olimme.

Kotona koirat nukkuvat kotona makuuhuoneessa minun puolellani. Ennen Pennin tuloa Nappi nukkui meidän kanssamme sängyssä ja joka yö kirosin sitä järjestelyä, mutta eihän me lepsukat raaskittu sitä häätää lattiatasollekaan. Heti Pennin tultua se kuitenkin siirtyi omaan sänkyyn ja hyvin on sopeutunut. Noh, välillä on tietty ikävä karvaisia unikavereita ja odotinkin innolla mökkiyötä, jolloin koko poppoo pääsee samaan sänkyyn. Vielä mitä. Nappi kökötti hetken sängyn reunalla ja sitten siirtyi äkkiä korisohvalle nukkumaan huoneen kauimpaiseen nurkkaan. Mitäsetämätämmöinen on, kysyn vaan? No Penni sentään nukkui kanssamme.

Penni otti rohkeasti vesituntumaa

Nappi myös.

Hyvin jaksoivat kökkiä pentuaidassa ruohonleikkuun ja muun puuhan ajan lampaankorvien voimalla.

Kylässä

Alkuviikosta lähdimme koko poppoo toiseen koiratalouteen kyläilemään. Penni ei ole aiemmin käynyt kuin vanhempieni luona (saldona persialaismaton paikallinen tärveleminen, kukkapenkissä sählääminen ja puolittain onnistunut paperille tähtääminen), joten hieman jännitti, mitä se saa kylässä aikaan. Ihan ookoosti meni sisätiloissa, pienen muiston se oli jättää valitettavan vaaleaan mattoon, mutta nopeana naisena sain tilanteen ajoissa korjattua. Ulkona sitten olikin mahtava meno ja Penni kosiskeli leikkiin kaikkia kolmea cavalier-neitoa sekä tietysti Nappia. Kun muut eivät innostuneet mihinkään mainittaviin ralleihin, Penni sinkoili yksikseen siksakkia nurmikolla.

Kokenut handleri myös harjoitteli Pennin kanssa näyttelyhihnan kanssa kävelyä ja se meni kyllä erinomaisen hyvin; Penni on kuulemma luonnonlahjakkuus. Olisipa itsellä vielä yhtä varmat otteet tulevissa kehissä. Noh, eiköhän siinäkin hommassa tekemällä opi. Tässä vähän vielä kuvia uusimmista koirakavereista.

Ensiksi vähän tutustelua


Sitten leikkiinkutsu halukkaille


Luovutus


Melkein kaikki koolla

Pikku-oppilas

Pennillä sjui ensimmäinen tottelevaisuuskoulutustunti vallan hyvin. Sakkoakaan ei tullut. Sen pelkääminen haittasi omaa keskittymistäni ja kävimme neljä kertaa tunnin aikana ulkona kokeilemassa. Turhaan, se taisi olla niin innoissaan uudesta tekemisestä, ettei niiaminen sisälle ollut päällimmäisenä mielessä. Harjoittelimme istumista, maahan menoa, tänne-käskyä, katso-komentoa ja vierelle menoa. Ainoastaan vierelle-menoa pitää harjoitella kotiläksynä (puolustelen kyllä nyt tätä sillä, että juuri sen harjoittelemisen aikana olimme metikössä).

Penni istuu hienosti käskystä.

Olin hieman huolissani Napin takia, koska se oli ensimmäistä kertaa ypöyksin kotona Pennin saapumisen jälkeen. Säikähdin, kun kotiin tullessamme se ei ollut vakipaikallaan sohvan selkänojalla eikä ovella vastassa. Tarkemmin katsottuani se oli omassa sängyssään vasta raottelemassa silmiään. Raukka taisi tarvita vähän omaa aikaakin.

Ja Penni liittyi saman tien mukaan.

Muotitietoinen

Ainakin omaan silmään Pennin uudet hienot valjaat sopivat mainiosti sen turkin sävyyn. Tämä ei siis tietenkään ollut ostopäätöksen takana (eipä vissiin), vaan halusimme ostaa sille säädettävät y-valjaat heijastimilla. Nämä ovat suomalaiset ja kaiken lisäksi pehmustetut tuosta rintalastan kohdalta. Ja Napilla on samanlaiset, mutta vaaleanpunaiset, joten käyttökokemustakin löytyy. Nyt ei enää tarvitse pelätä, että koipi katkeaa, kun hihna on kiertynyt vahingossa jalan ympäri monelle mutkalle Pennin suhaillessa lenkillä edes takaisin.



Ostimme Pennille myös fleksin, joka jatkaa hyvin ei-neutraalia ja ei-maanläheistä värimaailmaa. Fleksi on väriltään vaaleanpunainen ja sen hihnaosa on leveä ja pinkki sekin. Testilenkillä Penni nautti paremmista pusikkotuntumista, joihin se pääsi viiden metrin säteellä. Fleksin kanssa liikkuessa askelia tulee enemmän, mutta kovin vilkkailla kaduille fleksi on hyvin epäkäytännöllinet, jopa vaarallinen. Varsinkin kahden koiran kanssa. Täällä lähiössä niiden kanssa on silti mukava päästellä, mutta kaupungille mentäessä otamme lyhyen hihnan käyttöön.


Kävimme eilen muutenkin asioilla kaupungilla ja koiramme herättivät taas paljon positiivista huomiota ja ihastusta. Mukava saada monet ihmiset hyvälle tuulelle näiden kahden kanssa. Herätimme toisaalta myös paheksuntaa, kun Penni päätti heittää kepillisen (näin ei kait voi sanoa tyttökoirista, no anyway) keskelle vilkasta kävelykatua suoraan jäätelokopin eteen. Hätä ei pentukoiralla lue lakia.

Huomenna nuorimmaisemme menee ensimmäiselle luokalle kouluun; Penni aloittaa pentutottelevaisuuskurssin. Kurssi pidetään sisähallissa ja sieltä saa kymmenen euron siivoussakon, jos pentu tekee tarpeensa halliin. Pitääpä nostaa rahaa valmiiksi.