Uusi kaveri

Napilla on uusi kaveri, haisunäätä.

Ensin se vain istuskeli rauhassa pitkiä aikoja haisunäädän vieressä.



Sitten Nappi päätti esitellä haisunäädälle ensin oman sänkynsä...



...jonka jälkeen siirryttiin Pennin sänkyyn. Vanha suosikkimopsilelu heitettiin syrjään.



Tämän jälkeen Nappi tarjosi näädälle luuta.



Lopulta näätä väsähti.

Kuulumisia

Mitäs meille kuuluu, ei sen kummempia. Syksy etenee ja päivät lyhenee viikottain, ei kiva. Pennin juoksut ovat vihdoin loppuneet ja nyt pääsemme taas normaaliin koirapuisto- ja koirakaverirytmiin. Nappi on jotenkin ollut entistä rauhallisempi ja välillä jopa passiivisempi kuin yleensä. Olisikohan se nyt tottunut siihen 6 viikkoa jatkuneeseen remmilenkkirytmiin ja ei enää innostu kirmailemaan tai leikkimään entiseen tahtiin. Möö, toivottavasti on jotakin ohimenevää syysalakuloisuutta. Tosin onhan se tuo meidän neiti kypsässä 2.5 vuoden iässä, ehkä ne pahimmat pentuudet ovat jo takanapäin.

Pennin rapsutteluoireiden kanssa on eletty ylä- ja alamäkiä. Alamme olla melkoisen varmoja siitä, että riisi ei sovi sille. Olemme tehneet sille lohiyrjölää ilman riisiä ja rapsuttelu väheni selvästi. Harmi vain, se ei oikein tykännyt lohesta. Noh sitten olosuhteiden pakosta Penni söi pari päivää normaalia Napin sikanautayrjölää riisillä ja korvia kutitti heti ja pahasti. Siitä kun äkkiä vaihdettiin omiin puuroihin, kutina väheni selvästi, mutta ei loppunut kokonaan. Noh nyt seuraavaksi kokeilemme riisitöntä ja siatonta puuroa. Katsellaan katsellaan, näitä asioita testatessa kuluu aikaa. Pennin turkki on kuitenkin edelleen hyvässä kiillossa ja kunnossa, ja se on oma pirteä ja innokas itsensä. Mitään akuuttia hätää ei siis ole.

Tässä joitakin kuvia syksyltä.



Nappi sienimetsällä.



Penni myös.



Retki uuvutti flikat täysin.



Ja ehkä mökkeily riitti niille muutenkin, Nappi päivysti jo kassissa asti kotiin lähtöä.

Roppia ropisi

Pennin toinen näyttelyreissu sujui oikein mainiosti. Penni oli ROP pentu ja sai EH:n sekä KP:n. Se myös esiintyi kehässä noin 50 kertaa paremmin kuin viime kerralla. Penni ei loikkinut yhtään loikkaa, vaan oikein nätisti ravasi vieressä. Ollaanhan me sitä kävelyä vähän harjoiteltu, mutta Pennillä saattoi olla myös vähän aamuvässy. Pöydällä se vähän aristeli taas ja häntä oli koipien välissä osan aikaa. Pöytätreeniä siis pitää vielä harjoittaa.

Tässäpä vielä arvostelu:

8 months old. Very nice head and expression. Correct eye shape and ear set. Well developed chest. Nice topline. Correct tailset. Good front and rear angulations. Moves well. Very nice puppy female.

Aikuinen nainen?

Meillä on taas ollut vauhdikkaat kaksi viikkoa. Viimekertaisessa kirjoituksessa arvelin, että Pennin juoksut alkavat pian ja oikeaan osuin. Penni tuntuu tällä hetkellä hieman testailevan erilaisia identiteettejä. Se on alkanut nostaa jalkaa ulkona, niin kuin kuka tahansa uroskoira. Se myös merkkailee lähestulkoon joka pensaan ja pylvään. Mutta sellaistahan se on, että nuoriso tykkää viestitellä tiheään.

Kävimme myös mökillä puolukassa ja sienessä. Minikoirille metsäretki oli haasteellinen kasvuston ollessa usein koiria korkeampi. Nappi loikki metsässä silmät sirrillä koko ajan ja luulin, että sillä oli taas kerran joku roska silmässä. Mitään sieltä ei kuitenkaan löytynyt, se taisi vain ennaltaehkäistä tikkujen silmään tökkäämistä. Järkevää Nappi!

Meillä on muutenkin ollut poikkeuksellista arkea, kun viikon ajan meillä vieraili saksalainen ja espanjalainen ystävämme. Pennistä paljastui taas uusi puoli, se oli hyvin ennakkoluuloinen ulkomaalaisia kohtaan. Muutaman suvaitsevaisuusoppitunnin jälkeen Pennikin rauhoittui, eikä äkäisesti haukkunut aina vieraat nähtyämme. Vieraita toisaalta pieni uhittelu ei haitannut yhtään, vaan he uhkasivat salakuljettaa toisen tai mahdollisesti molemmat koirat maasta. Torstaista lähtien molemmat koirat istuivat tyytyväisinä vieraiden sylissä minun sylini sijaan. Huoh. Nappi varsinkin teki parhaansa hurmatakseen vieraat ja onnistui siinä mallikkaasti.

Nyt kaksi päivää lepoa ja rauhaa ennen sunnuntain näyttelyä. Jänskättää kyllä että miten tällä kertaa menee.

Paras aika vuodesta (lenkkeilylle)

Lenkkeilylle parasta aikaa on kyllä syksy. Keväällä on loskaista ja kuraista, talvella on aivan liian kylmää näille koirille ja kesällä taas usein liian kuuma. Mutta syksyllä luonto on ruskan takia todella kaunis, lämpötila on 10-15 asteen paikkeilla, eikä itsellä tai koirilla tule liian kuuma, vaan on juuri sopiva. Toisaalta täällä päin on ollut aika sateista ja aamuisin on jo hyytävän kylmä. Nyt on vielä hetken aikaa valoisaa myös ilta yhdeksän lenkin aikaan, joten aion nyt nauttia ja mennä positiivisella asenteella ja mielellä päivittäisille lenkeille.

Olen viime aikoina pohtinut paljon, mikä on sopiva lenkkeilyn määrä pikkukoiralle. Napin kanssa urheilimme aika lailla sen ollessa pentu ja nyt tuntuu että välillä liikutimme sitä jo liikaa. Olen kuullut ja lukenut monenlaisia mielipiteitä pentujen lenkkeilystä. Itse käymme aika usein lenkillä, mutta lenkit eivät ole järin pitkiä. Pennin kanssa en vieläkään sen ollessa 8 kuukauden ikäinen (juuri tänään täytti muuten 8 kk) ole käynyt meidän Napin kanssa tehtyjen aiempien lenkkien pituisia matkoja. Kuitenkin hihnalenkkejä käymme siis päivittäin, kun joidenkin ohjeistusten mukaan alle vuoden ikäisiä ei juuri pitäisi lenkkeilyttää muuten kuin vapaana juoksettamalla lyhyitä aikoja.

Meillä arkena aamu alkaa aamupissatuksella seitsemän aikaan, 10 minuuttia. Sitten aamuruoan jälkeen juuri ennen töihin lähtöä käymme toisella 10 minuutin kierroksella. Ensimmäinen pitempi lenkki, noin 20-30 minuuttia on neljän viiden aikaan ja sitten iltaruoka klo 18.00. Vähän sen jälkeen käymme taas 10 minuuttia ulkona. Iltalenkki on kahdeksan yhdeksän aikaan ja se on pisin lenkeistä, noin 30 minuuttia. Sitten kun tuo Penni on 100 % sisäsiisti (pakko myöntää, joskus EDELLEEN sattuu joskus vahinkoja), aamupissatukset vähenevät yhteen ja heti ruoanjälkeistä käyntiä ei varmaan tarvitse tehdä. En sitten tiedä liikutammeko näitä sopivasti, liikaa vai liian vähän. Kilometreissä lenkit eivät ole järin pitkiä, mutta en nyt osaa äkkiä laskea minkäpituisia nämä ovat. Kävelyvauhtia kuitenkin ja paljon aikaa haistelulle.

Penni tarkkailee roska kuonolla.

Ps. Veikkaan että Pennillä alkaa juoksut ihan näillä näppäimillä. Pitää selvittää, vaikuttaako se kahden viikon päästä olevaan koirannäyttelyreissuun mitenkään.

Teini-Nappi

Nappi on nyt teini-iässä. Nämä meidän tytöt eivät muuta heti täysi-ikäisiksi tultuaan pois kotoa, huh. Nappi on nykyään tassutellut meidän makuuhuoneestamme yön aikana alakertaan sohvalle nukkumaan. Ennenkuulumatonta! Sitten kun aamulla tulemme ylipirteän Pennin kanssa alakertaan, ei Nappi saa silmiään avattua millään. Minun on pitänyt kantaa se eteiseen. Viimeksi kun laitoin Pennille valjaita, Nappi oli kiirehtinyt takaisin sohvalle nukkumaan. Lenkillä taas se oikuttelee aiempaa enemmän ja paimentaa Penniä, jos se sinkoilee liikaa. Penni on kyllä vähän turhan palelevaa sorttia. Aamukasteessa 8 asteen lämpötilassa se nosteli tassujaan täristen.



Penni kerää kovaa vauhtia massaa ja on hankkinut muutaman naamarypynkin itselleen. Vielä kun ne omituiset hörökorvat laskeutuisivat jollekin tasolle. Meillä on Pennin kanssa ollut vähän terveydellisiä ongelmia, se kun on rapsutellut leukaansa ja naamaansa muutenkin mielestäni erityisen paljon. Sillä on aika karvaton tuo suunympärys esimerkiksi. Jokin sitä kutkuttaa ja yleisimminhän syynä on väärä ruoka. Noh me poistimme riisin Pennin yrjölänpuurosta ja vaihdoin kokeeksi lihan loheksi ja seidiksi. Olen huomaavinani jo eron muutaman viikon kokeilun jälkeen. Ruokakuppikin vaihtui muovisesta teräksiseksi. Kaiken kukkuraksi päätin kokeilla megaderm-kuuria. Megadermissä on runsaasti erilaisia vitamiinejä ja öljyjä, jonka pitäisi tehokkaasti ehkäistä iho-ongelmia ja vähentää kutinaa. Seuraillaan vielä pari viikkoa ja toivotaan, ettei Penni ole sen kummemmin allerginen jollekin ruoka-aineelle.

Kaverikoirat

Mummoni on ollut sairaalassa helmikuusta asti ja nyt hänet siirrettiin lähellä sijaitsevaan hoitokotiin. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja tiedustella kodista, saako sinne viedä koiria vierailulle. Ja sinnehän oikein toivotettiin ilolla koiravieraat vastaan! Tosi mukava homma. Niinpä pakkasin koirat autoon ja huristelimme tapaamaan mummoa. Mummo ei koskaan ollut mikään koirafani ja Nappi varsinkin herätti hänessä ihmetystä omituisella ulkomuodollaan (ja hiukan yli-innokkaalla käytöksellään). Ankaruuden takaa kuitenkin aisti aina sen, että kyllä hän tykkäsi Napista ja kovasti tavatessaan aina halaili ja silitteli. Mummo kutsui Nappia narunaamaksi, mikä on mielestäni aika osuva lempinimi.

Kärräsimme mummon hoitokodin aidatulle piha-alueelle ja päästimme koirat vapaaksi. Mummo nauroi ääneen ja silmä kovana seurasi koirien leikkiä ja juoksua. Napista hän ei välittänyt lainkaan, mutta Penniä silitteli kovasti ja hellitteli sitä. Tuli kyllä itsellekin todella hyvä mieli ja koirat otamme vastedeskin mukaan moikkaamaan. Kuvia ei nyt tästä otettu, joten tässä nyt joku sekalainen kuva kesältä.

Nappi ja Penni odottavat ulospääsyä.

Ei vissiin jaksaisi kovin kauan odottaa.