Päivän asu

Pennillä oli tänään päällä sen uusi ulkoilupuku.

Ulkoilupuku: Hurtta. Hinta: Törkeän kallis. Kuvausassisstentti: Nappi

Kyllä Penni taitaa olla meidän perheen menestyjä. Sillä on kaksi pokaalia, se on hirveen söpö ja sillä on ehdottomasti hienoin ulkoiluasu meistä kaikista.

Nappi reipastui

Nappi on nyt muutaman kuukauden hiljaiselon ja jonkun alkysyksyisen masennuksen jälkeen piristynyt huomattavasti. Koirapuistossa se juoksee innokkaasti ja puhuttelee varsinkin aidan takana olevia isoja koiria hyvin ponnekkaasti. Leikeissä se jopa pääsee juoksemaan muita karkuun. En kyllä osaa sanoa, mikä seesteinen kausi sillä oli tässä aikaisemmin, mutta hienoa että nyt se on taas oma pirteä itensä. Muutakin uutta sillä on ohjelmassa. Lauantaina Nappi osallistuu ensimmäistä kertaa match show:hun. Saapa nähdä, miten sijoitutaan. Eikä siinä vielä kaikki. Ensi viikolla Napilla alkaa rallytoko-kurssi. Jippijei. En oikein itsekään tiedä tarkalleen, millaista kurssilla tulee olemaan, mutta se selviää pian. Penninkin ilmoitin pentuagilityyn, joka myös alkaa samalla viikolla. Siinäpä se alkuviikko sitten meneekin koiraharrastuksissa.

Pennin ruokaremontti sujuu nihkeästi. Rapsuttelu jatkuu, mutta korvat se on jättänyt rauhaan. Eläinlääkärissä käytiin, eikä korvista löytynyt onneksi mitään. Annoimme sille vähän turhan pitkään pennuille tarkoitetun määrän lihaa ruoassa ja nyt se saa sen 500 grammaa kahden litran puurossa. Vitamiinitkin vaihdettiin aikuisten versioon. Olemme jättäneet sianlihan pois ja riisi jäi jo aikaisemmin. Noh, rapsuttelu on jatkunut silti. Nyt seuraavaksi kokeilemme ohran jättämistä pois ja kokeillaan pari viikkoa sillä. Lisäksi kokeilemme taas kalaruokaa nyt muutaman viikon ajan, viimeksi se tuntui auttavan hieman. Ja aion ostaa apteekista Helläpesu-ainetta sille vielä kaiken varmuudeksi. Vaikuttaa kyllä, että ruoassa tuo rapsutuksen syy on. Jos ei mikään muu auta, kokeilemme jossakin vaiheessa kokonaan viljatonta nappulaa. Ja voihan se olla, että sillä on joku stressi päällä, toivottavasti ei! Katsotaan kuitenkin, miten agilitytreenit vaikuttavat. Näiden kikkojen jälkeen tuntuu kyllä, että kaikkea ollaan kokeiltu. Palataan rapsutusasiaan taas muutaman viikon kuluttua. Ja onneksi Penni on pirteä ja terveennäköinen tästä kaikesta rapsuttelusta huolimatta.

Nyt on vähän heikosti tullut otettu kuvia, alkaa olla niin pimeää koko ajan muutenkin, ettei tuossa ankeutuskamerassa riitä tehot. Tässä joitakin vanhoja koirapuistokuvia.

Maailman nopein

Meidän Nappi on maailman nopein oikaisia. Tarkoitan tällä, että jos sillä on mahdollisuus päästä syliin, se oikaisee heti pitkäkseen. Tässä olen kantamassa Nappia ulos sateiseen säähän. Se oikaisi heti. Ihan kuin minä kauankin jaksaisin sitä sylissä pitää kaikki vaatteet päällä.

Joo-o. Nappi täytyy kantaa eteiseen mennessämme ulos huonolla säällä. Minusta on aika ihmeellistä, että se jotenkin aina tietää, milloin on huono sää ulkona. Silloin se lyö jarrut pohjaan, eikä tule eteiseen, vaikka kuinka houkuttelisi keksillä tai muilla jutuilla. Ja sittenhän me kanniskellaan sitä. Sekin on tietysti aika ihmeellistä.....

Koirapuistossa sattui aikamoinen kolmiodraama viime viikolla. Olimme puistossa Napin mopsikaverin Jätkän kanssa. Jätkä olikin sillä kertaa enemmän kiinnostunut Pennistä ja kun se ihasteli Penniä vähän sieltä selän päältä, Nappi hyökkäsi tosi äkäisenä Pennin kimppuun. Sitten ne aika hurjankin näköisesti ärisi ja paini siinä. Jätkä ihmetteli vieressä. Typische.

(En löytänyt yhtään koirapuistokuvaa tähän, vaikka on niitä mielestäni otettu. Harmi.)

Syksyllä voi...

...kääriytyä lämpimään huopaan sadesäällä...



...tai katsella sadettä ystävän päällä.



Lämmintä syksyä ystävät!!

Soriiii

Tämä viikko on ollut ihan mahdottoman kiireinen töissä erinäisten päivien ja häppeninkien vuoksi. Lähes joka illalle on ollut vielä iltamenoja töiden tiimoilta. Olemme samassa paikassa töissä, joten on ollut hankala saada sumplittua, kumpi käy kotona päivällä lenkittämässä sekä leikittämässä koiria. Iltamenotkin piti jakaa vuoropäiville. Koirat ovat olleet vähän luvattoman paljon yksin kotona kaikesta yrittämisestä huolimatta.

Noh, koirathan eivät ole olleet järin tyytyväisiä tämmöiseen toimintaan ja nyt perjantaina taisi katketa kamelin selkä niilläkin. Niillä oli pari päivää aikaa miettiä, mikä meitä harmittaisi ja oikeaan osuivat, kyllä meitä musiikin ystävinä sapetti tämä:

Möööö, ne olivat jotenkin saaneet irrotettua kaiuttimien suojaosan ja veikkaan että Penni oli käynyt sitä vähän maistamassa (Penni varmasti masinoi koko jutun, Nappi ei ole niin fiksu..). No eihän tässä mitää suurta vahinkoa ole sattunut, mutta on tuo aika ruman näköistä sisustuksellisesti nyt, kun näkyy vain tuo kaiuttimen sisusta tuossa. Ja noilla kaiuttimilla on tunnearvoa, minulla on kuva, jossa vuonna 1986 pienenä lapsena kuuntelen varmaankin jotakin radiokuunnelmaa tuon kaiuttimen vieressä.

Ja sekin harmittaa, että olen tähän asti voinut ylpeillä sillä, etteivät nuo kaksi ole koskaan tuhonneet mitään. Onneksi tämänkaltaisia viikkoja ei enää ole tiedossa ja päästään normaaliin aktiiviseen elämään ja rytmiin kiinni.

Ja vielä tuhojen vakavuuden tarkistus...

Näh, ei huomattavia vahinkoja, tuumii Nappi.

Sunnuntaita!

Meillä oli kunnon löhösunnuntai tänään. Siihen kuului makuuhuoneen peittojen raahaaminen alakerran sohvalle, aamiaisen ja lounaan nauttiminen tv:n ääressä, neljä Frasier-jaksoa, muutama tv-sarja digiboksilta ja päiväunet. Koirat nauttivat myös yhdessäolosta.

Ulkoilu hoidettiin tunnin koirapuistoilulla. Meillähän oli ne mopsitreffit, mutta valitettavasti mopseja ei tullut paikalle juurikaan. Aiomme tavata ensi sunnuntaina kuitenkin uudestaan ja toivottavasti sana kiirii paremmin sillä kertaa tapaamisesta.

Rohkea Penni

Jes, oikeestaan vasta tänään oli ensimmäinen kerta, kun Penni leikki innoissaan koirapuistossa muiden koirien kanssa. Se jopa pyysi muita koiria leikkiin ja sai hyvät rallit aikaan yhden narttupennun kanssa, joka oli sitä kolme kertaa suurempi. Mietin, että mistäköhän tämä johtuu. Ei varmaan voi kuin arvailla. No tällä kertaa mentiin puistoon heti töiden jälkeen neljän maissa, että sillä saattoi olla paljon ylimääräistä energiaa purettavana. Toinen oli varmaan valoisuus, pimeällä se tuntuu olevan arempi. Usein me käydään kahdeksan maissa puistossa, ehkä se on siinä vaiheessa jo vähän väsyneempi. Tai ehkä se on nyt saavuttanut tarpeeksi itseluottamusta. Suurin osa puistoissa olleista oli myös narttuja, se saattaa vaikuttaa ihan hyvin positiivisesti. (Aika usein Nappi ja Penni ovat ainoat tyttökoirat puistossa ja varsinkin Nappi on urosten mieleen.)

Nappi taas on rauhoittunut huomattavasti leikeissään kolmansien juoksujen jälkeen. Se tyytyy vain lähinnä istumaan paikallaan ja ärisemään kaikille, jotka tervehtivät sitä epäkohteliaasti peräpäätä haistellen. Se haluaa olla independent lady selvästi. Ainoastaan siihen saa vauhtia Pennin juokseminen, Napin pitää aina olla lähellä Pennin touhuja. Usein jos Penni pyrähtelee ympyröitään Nappi paimentaa sen äkkiä paikoilleen. Penni vaan on sen verran sähäkkä, ettei Nappi yleensä onnistu. Että aikamoinen tylsimys siitä on tullut.

Ensi sunnuntaina on mopsitreffit koirapuistossa ja siellä testataan saako rotukaverit vauhtia Nappiin ja miten Penni innostuu ravaamaan pehmeäydämisten minimolossien kanssa. Yhdessä koiranruokamainoksessa mopsia kuvaillaan edellä mainitulla tavalla. Minusta ihan hyvin sanottu. En vaan oikein osaa sanoa, onko pehmeäsydämisyys välttämättä mikään hyvä asia, tai kunnon adjektiivikaan.

Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana puistossa, joten tässä tulee vähän kuvia puiston jälkeen. Tässä nähdään, että ei nää likat oikein osaa keskenään leikkiä leluilla(kaan).

Siinä sitä leikitaan kaukana toisistaan omilla leluilla. Tai Nappi taitaa vain tuijottaa omaansa.

Sitten Nappi tuijotti Pennin lelua.


Ja sitten se tuijotti kameraan. Onko tästä meidän neidistä tullut vähän turhan seesteinen pikkukoira?