Tämä viikko on ollut ihan mahdottoman kiireinen töissä erinäisten päivien ja häppeninkien vuoksi. Lähes joka illalle on ollut vielä iltamenoja töiden tiimoilta. Olemme samassa paikassa töissä, joten on ollut hankala saada sumplittua, kumpi käy kotona päivällä lenkittämässä sekä leikittämässä koiria. Iltamenotkin piti jakaa vuoropäiville. Koirat ovat olleet vähän luvattoman paljon yksin kotona kaikesta yrittämisestä huolimatta.
Noh, koirathan eivät ole olleet järin tyytyväisiä tämmöiseen toimintaan ja nyt perjantaina taisi katketa kamelin selkä niilläkin. Niillä oli pari päivää aikaa miettiä, mikä meitä harmittaisi ja oikeaan osuivat, kyllä meitä musiikin ystävinä sapetti tämä:
Möööö, ne olivat jotenkin saaneet irrotettua kaiuttimien suojaosan ja veikkaan että Penni oli käynyt sitä vähän maistamassa (Penni varmasti masinoi koko jutun, Nappi ei ole niin fiksu..). No eihän tässä mitää suurta vahinkoa ole sattunut, mutta on tuo aika ruman näköistä sisustuksellisesti nyt, kun näkyy vain tuo kaiuttimen sisusta tuossa. Ja noilla kaiuttimilla on tunnearvoa, minulla on kuva, jossa vuonna 1986 pienenä lapsena kuuntelen varmaankin jotakin radiokuunnelmaa tuon kaiuttimen vieressä.
Ja sekin harmittaa, että olen tähän asti voinut ylpeillä sillä, etteivät nuo kaksi ole koskaan tuhonneet mitään. Onneksi tämänkaltaisia viikkoja ei enää ole tiedossa ja päästään normaaliin aktiiviseen elämään ja rytmiin kiinni.
Ja sekin harmittaa, että olen tähän asti voinut ylpeillä sillä, etteivät nuo kaksi ole koskaan tuhonneet mitään. Onneksi tämänkaltaisia viikkoja ei enää ole tiedossa ja päästään normaaliin aktiiviseen elämään ja rytmiin kiinni.
Näh, ei huomattavia vahinkoja, tuumii Nappi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti