Pienet mustanaamiot Nappi ja Penni: Rohkea Penni

Jes, oikeestaan vasta tänään oli ensimmäinen kerta, kun Penni leikki innoissaan koirapuistossa muiden koirien kanssa. Se jopa pyysi muita koiria leikkiin ja sai hyvät rallit aikaan yhden narttupennun kanssa, joka oli sitä kolme kertaa suurempi. Mietin, että mistäköhän tämä johtuu. Ei varmaan voi kuin arvailla. No tällä kertaa mentiin puistoon heti töiden jälkeen neljän maissa, että sillä saattoi olla paljon ylimääräistä energiaa purettavana. Toinen oli varmaan valoisuus, pimeällä se tuntuu olevan arempi. Usein me käydään kahdeksan maissa puistossa, ehkä se on siinä vaiheessa jo vähän väsyneempi. Tai ehkä se on nyt saavuttanut tarpeeksi itseluottamusta. Suurin osa puistoissa olleista oli myös narttuja, se saattaa vaikuttaa ihan hyvin positiivisesti. (Aika usein Nappi ja Penni ovat ainoat tyttökoirat puistossa ja varsinkin Nappi on urosten mieleen.)

Nappi taas on rauhoittunut huomattavasti leikeissään kolmansien juoksujen jälkeen. Se tyytyy vain lähinnä istumaan paikallaan ja ärisemään kaikille, jotka tervehtivät sitä epäkohteliaasti peräpäätä haistellen. Se haluaa olla independent lady selvästi. Ainoastaan siihen saa vauhtia Pennin juokseminen, Napin pitää aina olla lähellä Pennin touhuja. Usein jos Penni pyrähtelee ympyröitään Nappi paimentaa sen äkkiä paikoilleen. Penni vaan on sen verran sähäkkä, ettei Nappi yleensä onnistu. Että aikamoinen tylsimys siitä on tullut.

Ensi sunnuntaina on mopsitreffit koirapuistossa ja siellä testataan saako rotukaverit vauhtia Nappiin ja miten Penni innostuu ravaamaan pehmeäydämisten minimolossien kanssa. Yhdessä koiranruokamainoksessa mopsia kuvaillaan edellä mainitulla tavalla. Minusta ihan hyvin sanottu. En vaan oikein osaa sanoa, onko pehmeäsydämisyys välttämättä mikään hyvä asia, tai kunnon adjektiivikaan.

Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana puistossa, joten tässä tulee vähän kuvia puiston jälkeen. Tässä nähdään, että ei nää likat oikein osaa keskenään leikkiä leluilla(kaan).