Onnentoivotukset Napille 8-v syntymäpäivänä - ja blogin viimeinen postaus!

Ensiksi onnentoivotukset; Nappi täytti tänään 8 vuotta! Leuka on harmaantunut ja vauhti on vähän hidastunut, luita ja niveliä taitaa vähän kolottaa välillä, mutta leikkimielisyys, innostuneisuus ja jääräpäisyys eivät ole kadonneet minnekään! Onnea ihana Nappi, Persoona isolla P:llä!

Niin, kuten otsikossa lukee, tämä on nyt blogin viimeinen kirjoitus! Olen kirjoittanut blogia jo yli kuusi vuotta, ensimmäinen kirjoitus julkaistiin 28.2.2010 ihan nokkelalla otsikolla "Penni ajatuksissani". Siihen aikaan saimme kuulla, että pitkän odotuksen jälkeen oli syntynyt brabancon-pentue, joista yksi muuttaisi meille asumaan! 15.3.2010 oli sitten ensimmäisen postauksen aika, jossa Penni oli mukana, ja joka kertoi Pennin kotiutumisesta.

Pennilläkin ovat leukaperät alkaneet harmaantua, mutta muuten se on vihdoin ja viimein elämänsä kunnossa! Lääkärissä emme ole käyneet enää lainkaan, Pennin atopia ja allergiat ovat hallinnassa ja hyvässä (lääke)hoidossa, joka jatkuu sen loppuelämän! Penni on edelleen kova heittäytymään selälleen tai tepsuttelemaan paikallaan häntä innokkaasti heiluen, se on maailman hyvätuulisin ja nöyrin pikkukoira. No, vieraat se haukkuu huolella edelleen.

Nyt kuitenkin tuntuu, että on sopiva hetki lopettaa blogin päivittäminen. Onhan se haikeaa päättää näin pitkään jatkunut mukava harrastus, mutta (kliseisesti); aikansa kutakin. Koirien kuulumisten jakaminen sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan tähän loppunut, tämän vuoden alusta nimittäin löysin instagramin ihmeellisen maailman, ja olen hurahtanut siihen aivan täysin! Jatkan siis koirien kuvien jakamista siellä, käykäähän siis ihmeessä siellä kurkkimassa, se olisikin tosi mukavaa! Instagram-tilini on omalla nimelläni, enkä taida tähän sitä tilinnimeä nyt kirjoittaa. Joten, jos haluatte käydä katselemassa koirien kuvia ja kuulumisia instagramissa, niin ottakaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ktaa2012@gmail.com, ja annan instagram-tiedot sen kautta (ellette sitten löydä hashtagien kautta Napin ja Pennin tutut naamat muutenkin). Ko. s-postiosoitteen kautta voi olla joka tapauksessa yhteydessä, voimme vaihtaa kuulumisia, tai jos vaikka tulee mieleen jotakin mopsi/griffonaiheisia kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni!

Mutta nyt, 

Miljoonat kiitokset kaikille Teille Ihanille Lukijoille näistä vuosista, KIITOS! 

Heippa!

Mukavaa pääsiäistä!

Tänne satoi keskiviikkona ja torstaina aivan uskomaton määrä lunta, kyllä nyt on runsaslumisin pääsiäinen minun muistiin! No, onhan tämä myös tosi aikaisin tämä pääsiäinen muutenkin. 

Eli meiltä ei tule tänä vuonna keväisiä pääsiäiskuvia, päinvastoin. Tässä kiirastorstain tunnelmia:

Aurinkoa, kevättä

Ollaan nautittu kotiympyröissä kevätauringosta, kukin tyylillään.

Penni on aika ketku tuolla kestohangilla. Meillä on pihapiirissä aivan liikaa rusakkoja ja Penni on päässyt niiden papanoiden jäljille. Koko ajan saa huutaa sille "ei Penni, älä syö niitä", mutta toisaalta ei viitsi aina kieltää ulosmenemistä, kiva jos se vähän viihtyy ulkosallakin. Sekin on mielenkiintoista, että se ei astu tuon lumen takia tällä hetkellä 15 cm korkean koira-aidan ylitse! Ei se ehkä niin ketku olekaan, kiltti Penni. (Tietysti sitä siis pitää koko ajan vahtia silmä kovana silloin kun se tuolla takapihalla luusuaa).

Koiratuhoja

Meillä on nyt ollut koira vajaa 8 vuotta, joten siihen nähden koirien tuhoja on ollut minimaalisesti, nimittäin ainoastaan 4 kappaletta. Tämän otoksen perusteella mopsi ja griffon eivät paljon hampaitaan huonekaluihin yms. käytä! Pentuaikoina Penni ei purrut juuri mitään, mutta Nappi kyllä oli naskalit edellä joka paikkaa pureskelemassa, mutta niistä ei jäänyt suurempia jälkiä mihinkään. Se myös silloin roikkui lahkeessa paljon, mikä oli aika rasittavaa. No leluja ne ovat rikkoneet lahjakkaasti, mutta sitä ei lasketa, koirien lelut ovat ihan naurettavan heikkoa tekoa yleensä, kun "leuaton ja hampaaton" mopsikin saa ne melkein kaikki hajalle.

Tässä meidän taloudessa näkyvät koirien tuhojäljet:

Tässä yllä näkyy Napin rämpäyttämä iso naarmu tapettiin. Se syntyi, kun Napin ruoka ei ollut valmiina kello 18 ja se suuttui, ja alkoi raivokkaasti raapimaan seinää. Kiitti Nappi. 

Tässä Napin järsimät jäljet keittionkaappiin. Ne syntyivät kerran kun Napin ruoka oli vartin myöhässä ja Nappi suuttui. Jäljet ovat pahentuneet kun tuohon on päässyt vettä ja puu on purujäljen kohdalta turvonnut. Kiitti Nappi!

Näistä rei´istä onkin ollut puhetta aiemmin. Ne syntyivät, kun Nappi yritti mahtua Pennin igluun, mutta sitten kun se huomasi, että se ei mahtunut oviaukosta sisään, se suuttui ja alkoi tuhoamaan iglun kattoa. Kiitti Nappi!

Tämän huomasin vasta eilen. Jompi kumpi oli tehnyt reiän kantolaukun pohjaan ja repinyt pehmuketta ympäri ämpäri. Syyllinen ei ole tiedossa, mutta olisikohan se ollut Penni tällä kertaa asialla, se viihtyy Nappia paremmin tuossa laukussa ja joskus olen kuullut kun se siellä petaa suurella innolla petiä sinne, ehkä siinä kohtaa oli reikä tullut. Tai sitten se oli Nappi. 

Taktiikka nro 2

Pennillä on kyllä toinenkin taktiikka saada lisää rapsutuksia, ja se on tehokkaampi kuin rämpäyttäminen, koska se herättää enemmän sympatioita. Kyseessä on lakoaminen:

Kun pikkukoira heittää selälleen keskelle parkettia, niin ei siinä voi muuta kuin sanoa `aaaaaw`, ja ryhtyä rapsutuspuuhiin.

Räääämps

Penni on ihan mahoton rämpäyttäjä. Valitettavasti se on oppinut sellaisen tavan, että jos se haluaa rapsutusta, niin se etutassulla tulee sitä vaatimaan - eli käytännössä tulee raapimaan naamaa. Jos rapsutuksen lopettaa liian aikaisin, sama homma. Kerrankin saatiin kuva itse asiasta, ja on sillä kyllä määrätietoinen katse ja liike tässä, että oksat pois, ihan rupesi pelottamaan!

Hyvää ystävänpäivää!

Sitähän sanotaan että koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä, ja kyllä, minäkin monesti sanon meidän koirille kuinka ihania pikku ystäviä ne ovatkaan! Mutta kyllä minä tykkään ihmisystävistäni myös todella paljon : ) ! 

Uskon kyllä, että koirien ja koiraharrastusten myötä voi helposti tutustua samanhenkisiin uusiin ihmisiin ja hyviä ystävyyksiä voi niiden kautta syntyä. Itsekin olen koirien kautta saanut uusia tuttavuuksia elämääni. Toisaalta joihinkin koiraporukoihin en tunne lainkaan yhteenkuuluvuutta, päinvastoin!

Meidän koirat eivät kyllä keskenään ole mitään ylimpiä ystävyksiä, mikä vähän oli ennakko-olettamuksiamme vastaan! Totta kai uskoimme, että niistä tulee hyvät kamut heti, vaan ei. Tilanne on itseasiassa kyllä parantunut viime vuosina. Ennen vanhaan ne ottivat usein yhteen ja varmaankin lähinnä sietivät toisiaan. Nyt ne rallaavat paljon enemmän yhdessä ja lepuuttavat samoissa mestoissa, mutta eivät ne leiki esimerkiksi leluilla yhdessä tai nuku kylki kyljessä, tai muuta sellaista. Mutta onneksi eivät enää juuri koskaan käy toistensa kimppuun! Nappi on melkoinen pomottaja edelleen ja vähän kontrolloi Penniä, varsinkin jos olemme kodin ulkopuolella. 

Olisikohan tilanne eri jos olisi kaksi mopsia tai kaksi griffonia?

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille lukijoille!

Metsäretkellä 14.2.

 Kun mopsi laittaa massan liikkeelle ni sitä ei ehti pysäytetä. Ja tanner tömisee, ihan tosi!