Noh minä en näin helpolla luovuttanut tämän palloasian suhteen. Ostin viime tai toissa keväänä -eihän näitä muista- semmoisen oikein mainion kovan kumipallon Napille. Ehdittiin joku kolme kertaa nakella sitä palloa, kunnes heitin sen ojaan koirapuistossa ja se meni hukkaan. Nyt ostin molemmille samanlaiset. Ja huraa, niihin ei pure mopsin tai griffonin hammas! Odotin innolla Pennin kanssa pallon heittoa mutta aika kummallista, se ei ollenkaan älynnytkään hakea sitä palloa. Olin ihan varma, että Penni osaa kyllä pallon hakemisen leikiten, mutta ei. Noh, uskoisin että keväämmällä sitten kun päästään kunnolla ulos heittelemään, se hoksaa leikin jujun. Kyllä se pehmoleluja osaa hyvin noutaa.
Nappi pallon kanssa räkä poskelta roikkuen.
Pennikin leikkii.
Siihen asti mennään Napin mallilla, joka on seuraavanlainen. Omistaja nakkaa pallon. Pallon perään juostaan yli-innokkaasti, sitten jäädään pallon eteen RASITTAVASTI haukkumaan. Omistaja lähtee hakemaan itse pallon, jotta haukku lakkaisi. Mutta silloin koira nappaakin pallon suuhunsa ja etenee seuraavan paikkaan vähän kauemmas, tiputtaa pallon maahan ja alkaa haukkumaan. Sama toistuu. Omistaja saa pallon käsiinsä jossain vaiheessa ja heittää sen vielä kerran luovuttamatta, sillä nyt kyllä leikitään! Pallo vierii sohvan alle. Koira kiirehtii sohvan eteen haukkumaan palloa. Palloleikki lopetetaan sen jälkeen kun pallo on henkarilla noukittu sohvan alta.
Niin miksi mää hankinkaan nämä uudet pallot?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti