Nappi on turhautunut

Voi jösses tuo Nappi on turhautunut pikkukoira. Äkäinen ja ärsyttävä. Syynä on varmaan aktiviteettien ja liikunnan puute. Nyt on jo lauhempaa, mutta tuossa oli vajaa viikko -10 astetta ja se on näköjään uusi pakkasraja, semmoista kolmella jalalla koikkelemista kaikki lenkit oli, että sääliksi kävi. Ja töissä on ollut tosi raskasta molemmilla, niin ei illalla ihmeellisempiä juttuja jaksa keksiä. Mutta kamelin selkä katkesi kyllä seuraavien tapahtumien jälkeen.

Aamuisin heti ensiksi me käydään pikkuisella kävelyllä ja vielä juuri ennen töihin lähtöä koirat käy vielä varalta takapihalla. Aamuruoan jälkeen Nappi usein kiireesti porhaltaa sohvannojalle kököttämään, eikä enää missään nimessä haluaisi käydä takapihalla, varsinkaan pakkasilla. Me yleensä sitten nostetaan se siitä sohvalta ulos. No nyt menin sitä sitten siitä noutamaan niin Nappi perhana murisi minulle. Ihan semmoista kunnon murinaa. Ajattelin että jaa, mitä ihmettä, mutta nostin sen siitä huolimatta ulos. Seuraavana päivänä sama, laitoin sen silti ulos. Siinä vaiheessa mietin, että ei kai siihen satu se nostaminen ja nostelin sitä sitten ahkerasti sinä päivänä, mutta ei se murissut enää. Pahaa-aavistamaton mies sitten toissapäivänä nosti Napin sohvalta ulos ja Nappihan äkämystyi, murisi ja yritti hyökätä miehen naamaa kohti; periaattessa se siis yritti haukata häntä naamasta! Tuolla kuonolla onneksi seurauksena oli vain huulikosketus... HUOH. Nyt kun on ollut lauhempaa kaksi päivää, niin se ei ole murissut kellekään. Mutta en kyllä tiedä voiko se olla niin, että se inhoaa pakkasta niin paljon, että pitää murista...

Leppoisa ulkonäkö voi pettää...

No niin, long story short, ilmoitin Napin eilen agilityä aktivointiin-kurssille joka alkaa ensi kuussa. Siihen asti lääkkeeksi turhautumiseen ekstarhuomiota, ekstraleikkejä, ekstraluita ja ekstrapitkiä lenkkejä.