Nyt selvisi, mitä Penni luultavimmin touhuaa täällä päivisin. Viime viikonloppuna Penni nähtiin toistuvasti tämmöisissä puuhissa:
Se pitkät pätkät katseli ikkunasta ulos tarkkaavaisesti.
Tuli kiire siirtää tuo orkidea pois, Penni näköjään välillä nousee ikkunalaudalle paremmille kyttäyspaikoille. (Sain ekaa kertaa ikinä orkidean uudestaan tekemään nuppuja, jotka nyt ovat jo kukassa, jes).
Samaan aikaan Nappi ei-niin-tarkkaavaisena. Hui kauhia, mikäs sen silmäkulmassa oikein on, joku näppylä näköjään. Näyttää olevan nyt parantunut, t: tarkkaavaiset omistajat.
Tekstit
Aivan ihanan oloisia koiria. Juuri tuollaisesta griffonista olemme avokin kanssa haaveilleet mutta netistä löytyy näistä ihanista ruttunaamoista aika vähänpuoleisesti tietoa.. Minkälaiseksi koet griffonin luonteeltaan ja kouluttavuudeltaan? Onko ihmisrakas?
VastaaPoistaMinulla on kokemusta vain tästä yhdestä griffonista, mutta meidän griffon on kyllä aivan ihana koira kaikin puolin! Penni on kiltti, lempeä, ystävällinen, innokas ja reipas koira. Koulutettavuudeltaan se on erittäin helppo ja oppii nopeasti. Agilityssä se kehittyi hurjan nopeaa vauhtia ja griffonin kanssa kannattaakin harrastaa esimerkiksi juuri agilityä. Lenkkeillä se myös jaksaa tosi hyvin. Penni on hieman varauksellinen aluksi vieraita kohtaan, esim. se haukkuu meille tulleet vieraat. Mutta sitten se hiljenee, vähän katselee ja tulee sitten rapsuteltavaksi. Uskon, että Pennin kohdalla vanhemman Nappi-mopsin aika dominoiva luonne on muokannut Penniä vähän turhankin kiltiksi ja vetäytyväksi, ainoana koirana griffon saattaisi olla ehkä enemmän rohkeampi ja uteliaampi kuin meidän Penni.
VastaaPoistaMutta tämä tosiaan on oma subjektiivinen näkemykseni. Suosittelen rotua lämpimästi!
Ps. Me odotimme omaa sileäkarvaista griffonnarttuamme 1,5 vuotta, jos rotu kiinnostaa, kannattaa hyvissä ajoin ottaa yhteyttä kasvattajiin. Niillehän syntyy sekapentueita, joissa voi olla sekä karkea-, että sileäkarvaisia pentuja.
Voi kun on kamala koirakuume joka kasvaa vaan kasvamistaan kun selailen näitä kuvia.. :) Rotu kyllä kuulostaa ja näyttää ulkonäöltäänkin juuri toivotunlaiselta. Kumpa elämäntilanne olisi vähän turvatumpi niin voisi koiran kotiuttaa, tällä hetkellä asutaan avokin kanssa kerrostalossa ja tuntuu etten tänne haluaisi koiraa ottaa. Lisäksi opiskelut kesken ja monta muuttoa edessä, tuntuu että siihen sekaan ei kannattaisi koiraa hankkia, etenkin kun rahatilanne ei opiskelijallakaan siis ole erityisen hyvä. Kai sitä pitäisi pari vuotta pystyä odottelemaan vielä.. :)
VastaaPoistaItse olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että pienen koiran voi ihan hyvin ottaa kerrostaloon, tosin pentuaikoina siisteyskasvatus voi olla vähän työläämpää. Mutta tokihan parempi on jos on tilaa ja omaa pihaa. Ja monet muutot saattavat totta kai stressata koiraa.
VastaaPoistaKoiriin saa kyllä uppoamaan yllättävän paljon rahaa, ainakin jos niille tulee sairauskierrettä tai muuta ikävää. Eläinlääkärissä käynti meille on maksanut keskimäärin 80 euroa kerta.
Mutta se on vain hyvä, että tiedostaa oman tilanteen ja jaksaa odotella seesteisempiä aikoja : ). Koirakuumetta on kyllä todella hankala lievittää, kokemuksesta tiedän...Tsemppiä siis!
Ja kysy vain jos tulee vielä jotakin mieleen.