Napin lauantai-illan missio

Kyllä Nappia tänään koeteltiin, mutta kuten kunnon jääräpäinen mopsi, se pääsi lopulta tavoitteeseensa. Valehtelematta, tähän projektiin siltä kului hyvä osa sen illasta, vajaa 20 minuuttia. Tallensin kameralle, kun huvitti niin paljon. 

Aloin ihmettelemään, kun Nappia ei näkynyt missään ja siellähän se suunnitteli hyppyä nojatuoliin mun aamutakin päälle kököttämään. 

Aikaa meni ja Napin avioissa pienet hammasrattaat surrasivat, miten ratkaista tämä pulma, miten päästä tuolille?

 Pari keraa Nappi yrittikin ponkaista sinne...

 Mutta ei se päässyt ylös asti.

Sitten kului taas toiset viisi minuuttia pohdintojen parissa. 

 Kunnes se tuli pyytämään apua: Hei, tuuks jelppiin, nyt on tosi kyseessä.

Pakkohan sitä oli auttaa ja kiikuttaa pieni ponnahdusmatto sille alustaksi ja hops vaan, mission accomplished.

Johan oli tyytyväinen kököttäjä meillä.

Mutta sitten oli taas piru merrassa ja meikäläisellä alkoi jo hermo mennä, kun Nappi rupesi kuopsuttamaan tuolia hurjalla vimmalla, petasi parempaa petiä itselleen.

 Kävin kieltämässä ja siitäkös se järkyttyi.

Ja vähän masentui.

Sen pituinen se.