Väliaikainen ihmetoipuminen

Kääk ja kääk, eiköhän pärähtänyt taas Napille valeraskaus päälle. Viimeisten kolmen juoksun jälkeen on seurannut aina valeraskaus, ei hyvä. Kyl se vaan täytynee todeta että pitää se Nappi viedä leikattavaksi, varsinkin kun ikää alkaa jo olla. Olen ymmärtänyt, että jos on kovin paljon valeraskauksia, voi olla kohonnut riski muihinkin ongelmiin, kuten kohtutulehdukseen. Vien sen kyllä sellaiselle tyypille, joka on leikannut mopseja ja muita lyttykuonoja aiemminkin.

Entäs oireet tällä kertaa? Pahat. Tätä rumbaa on jatkunut nyt toista viikkoa, ruoka ei maistu, maitoa tulee, Nappi on kauhean turvonnut, mieli on sekaisin. Nappi haluaisi antaa sitä sen maitoa Pennille (jeee....), mutta Penni ei halua juoda sitä maitoa ja niillä tulee siitä riitaa. Joka ilta Nappi alkaa kauhean shown, mikä koostuu Pennin seuraamisesta, viiden sentin päässä istumisesta, kamalasta hännän heiluttelemisesta ja Pennin naaman ja korvien nuolemisesta. Penniä ärsyttää ja se ärisee Napille, mutta Nappi ei ymmärrä. Raukka. Koirat menevät koko huomiseksi päiväksi hoitoon, pitää vähän evästää siellä, että mitä ihmeen hommaa nämä kaksi nyt harrastavat. 

Niin ja se ihmetoipuminen? Mies kävi kotona yhden päivän ennen toista viikon työmatkaa ja kappasta vaan, viikon ajan vähän syönyt Nappi nassautti koko iltaruoan hyvällä ruokahalulla mukisematta. Voiko olla, että ruoka ei ole maistunut senkään vuoksi, kun yksi puuttuu joukosta? En tiiä. Tai ehkä sille vihdoin tuli niin kauhee nälkä, ettei enää kestänyt.