Nykyään meillä harijotellaan joka päivä! Se on taikasana, jonka sanon isoon ääneen ja johan saadaan vipinää pikkukinttuihin. Niin, siis Penni aloitti vuorostaan rallytokossa ja sieltä saa aina koko viikoksi kotitehtäviä, joita sitten mielellään joka ilta treenataan. Teen harjotukset molempien koirien kanssa, saa Nappikin vähän aivonystyröille jumppaa. Ja muutenkin, ihan fyysisesti. Nappihan on myös käynyt rallytokon alkeet ja oli oikein hyvä lajissa, kurssin kisoissa Nappi sai pronssia! Se ihan tosissaan yllätti miten hyvä Nappi oli rallytokossa, odotukset kun sen kohdalla ovat aina melko matalalla...
Penni taas, no, Penni on enemmän kyllä agilitykoira. Aluksi kun tunnilla opetellaan uusia asioita niin ei se oikein koskaan hiffaa niitä ja me erotutaan melkoisen huonoina esimerkkeinä kurssilaisten joukosta. Sitten viikon treenaamisen jälkeen se kyllä oppii ne, mutta harjoittelutilanteessa kotona se ei ole mitenkään supermotivoitunut, eikä herkkukaan sitä innosta äärettömiin. Nyt esimerkiksi suorilta jaloilta/vauhdista maahan meno (ei siis istumisen kautta) ei meinaa onnistua, ei sitten millään. Pitää kysyä lisävinkkejä ohjaajalta. Mutta on ihana huomata, miten se viikon aikana oppii kuitenkin melkein kaiken, juttuja, joita se ei ole koskaan aiemmin kokeillut. Että kyllä vanha koira oppii uusia temppuja!
Ja Nappi? Voi sitä ilon määrää kun me harjotellaan! Parketti kyllä on kovalla. Nappi sisäistää kaikki uudet jutut tosi nopeasti, tietysti useimmat temput sille ovat jo tuttuja. Saisikohan koiraa vaihtaa lennosta kesken kurssin..? No ei vaiskaan, ei se Penni sitä harjoittelua inhoa ja se on tosi mielissään kun pääsee minun kanssa kaksistaan ensinnäkään yhtään minnekään. Yhteisen tekemisen vuoksi me tälle kurssille mentiin. Vauhtia se vain enemmän kaipaisi. Mutta harijoitukset jatkukoon!
Eiks oo aika hienot treeninamit Napilla? Mukana menossa sekä petit että mopsi. Kyllä kelepaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti