No niin, nyt se Nappi alkaa olla oma itsensä. Se tervehtii kotiin tullessamme meitä reippaalla kurinalla ja innokkaalla lelun esittelyllä, se haukkuu kipakasti televisiosta näkyvälle hiihdolle (Murhamäkiiiii....), sääennusteelle sekä koirille, se lenkkeillee hiukan vähemmän vastenhakoisesti kuin kipeänä ollessaan ja ennen kaikkea: se syö! No omaa ruokaa, koiran purkkiruokaa tai maksalaatikkoa se ei suostu vieläkään ottamaan, mutta kana ja Pennin ruoka menee oikein hyvin alas ja ruokahalua riittää hyvin, vanha kunnon keittiössä norkoilukin on täällä taas. Huh huh! Antibioottienkin antaminen sujuu nyt todella helposti, lääkkeen saa sujautettua tiettyjen koiranherkkujen antamisen yhteydessä sille helposti. Sitten kun kymmenen päivän varoaika ja lääkekuuri on ohi otetaan normikeinot nirsoiluun käyttöön, eli jos ei oma ruoka mene alas niin kokeillaan sitten seuraavalla aterialla uudestaan.
Rakkaimmista rakkaimman possun kanssa on myös iltoja vietetty. Harmi kuin tämä vuosia kestänyt possu alkaa hajoilemaan ja Napin suusta pitää koko ajan poistaa täytepumpulia.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti