Napin epikriisi = meidän eeppinen kriisi

Meillä on eletty dramaattisia aikoja ystävät hyvät. Nyt kun näyttää siltä että tästä selvitään, voi tännekin jo kirjata ylös Napin kahden viime viikon sairauskertomus. Eli nyt tulee pitkän pitkä epikriisi seuraavaksi, bare with me.

Toissa viikon maanantaina, eli huomenna kaksi viikkoa sitten, Nappi sai oudon kouristuskohtauksen. Se ei suostunut liikkumaan, jännitti joka lihasta ja vatsa oli pinkeä ja pallomainen. Kello oli 21.30 ja eihän siinä auttanut kuin soittaa eläinlääkäripäivystykseen, jonne ajoimmekin sitten kymmenen aikaan illalla (hinta 100% kalliimpi...). Nappi joutuikin lyhyen tutkimuksen päätteeksi tiputukseen, sai nesteitä ja morfiinia suoneen, sille tehtiin vatsan ultraäänitutkimus ja otettiin virtsa- ja verinäyte. Mitään kovin selvää syytä ei saatu selville ja juuri loppumaisillaan olleet juoksut vaikuttivat kaikkiin näytteisiin. Nappi sai 10 päivän antibioottikuurin ja kolmen päivän kipulääkekuurin. Varasimme kontrollin 9 päivän päähän. 

Siihen loppuikin Napi ruokahalu. Ensin ei maistunut oma ruoka, sitten ei enää koiranpurkkiruoka, vähän aikaa meni uunilenkki ja maksalaatikko, sekä tietyt raksut, sitten pariin päivään ei enää  mitään. Se joi kuitenkin runsaasti. Nappi oli koko ajan hyvin apaattinen ja lenkkien jälkeen uupuneen oloinen. Emme kuitenkaan reagoineet muuta kuin yrittämällä keksiä aina uusia ruokalajeja, joita sille tarjottiin. Ajattelimme, että antibiootit vievät ruokahalua ja koska kontrollikäynti lääkärille oli  varattu, emme siis ryhtyneet mihinkään sen kummempiin toimenpiteisiin. 

No sitten viime torstaina k 9 menimme lääkäriin ja Napin virstanäyte tutkittiin, tehtiin verikokeet ja viimeisenä ultrattiin massu uudestaan ja siellähän olikin kohdussa 1 cm verran nesteitä; märkäkohtu. Nappia nesteytettiin pari tuntia ensin tipalla ja sitten se kiidätettiinkin leikkaussaliin kohdun ja munasarjojen poistoon. Voi jee! Huonoa karmaa meillä, kuten muistatte sterilisaatioleikkaus oli jo varattu, mutta jouduttiin perumaan juoksujen alkamisen vuoksi. 

Iltapäivällä haettiin Nappi, jonka leikkaus oli mennyt onneksi hyvin. Kotiin mukaan uusi viikon antibioottikuuri ja vahvat kipulääkkeet. Illan se tärisi ja hengitteli raskaasti. Soitimme päivystykseen taas, kun huolestutti niin, mutta sanoivat että kuuluu asiaan ja että tarkkaillaan vaan. Yöllä se ei juuri nukkunut, hengitteli tosi hankalasti, läähätti ja oli tosi kipeän oloinen ja me ei kyllä paljon sitten nukuttu sinä yönä.  Perjantaina jäin puoleenpäivään asti kotiin ja mies siitä eteenpäin. Nappi ei ollut aamulla suostunut syömään yhtään mitään ja ohjeissa luki, että leikkauksen jälkeisenä päivänä pitäisi jo liikkua normaalisti sekä syödä tavalliseen tapaan. Samaten lääkkeiden anto oli (ja on edelleen) aivan yhtä tuskaa, Napilla on ilmiömäinen taito jemmata lääke jonnekin huulen ja sitten sylkäistä se hetken päästä pois. Viikonloppu häämötti edessä, joten mies oli päättänyt soittaa uudestaan lääkäriajan, koska Nappi oli apaattinen ja kipeänoloinen vaikka oli lääkkeissään, eikä edelleen ollut syönyt juuri mitään melkeinpä siis kahteen viikkoon.

No sitten perjantaina iltapäivästä menimme taas eläinlääkäriin ja Nappi sai suoneen kipulääkettä ja antibioottia, sekä sille laitettiin tipan kautta niskaan 2 dl nesteitä, joitakin elektrolyyttejä, sinne muodostui semmoinen hieno patti. Kaikkea sitä! Saimme mukaamme paljon eriskoisruokaa -erikoisen maistuvaa ja helposti syötävää ruokaa- jota oli määrä antaa 2 purkillista päivässä. Ja mitä vielä eihän se suostunut syömään sitä tai mitään muutakaan perjantaina,  eikä myöskään lauantaina. Sitten olikin pakko ruisukulla väkisin syöttää sitä sillä erikoisruoalla, ai että se oli kamala operaatio. 

Nyt tänään sunnuntaina sitten aamulla taas ei mikään mennyt alas (jauheliha, kanafile, erikoisruoka, nappulat, maksalaatikko, maksamakkara, cesar, you name it), mutta otimme vähän iisimmin ja kävin vielä paria ruoka-ainetta ostamassa iltaruokaa varten ja huraaaaaa nyt illalla se jo söi naudan lihaa ja koiran kanakeksejä ihan hyvällä ruokahalulla! Ruiskuruoan ja tämän illan ruokien jälkeen emme enää ole huolissamme syömättömyydestä, se on nimittäin ollut tänään huomattavasti reippaampi ja leikkisämpi ja ulkoilikin ihan mielissään. Jos ei syö huomenna aamulla niin fine, syödään sitten illalla.

Eli semmoiset railakkaat viimeiset kaksi viikoa meillä on ollut, kyllä se vaan pistää huolestuttamaan kun toinen on kipeä, väsyttää itseäkin jotenkin tosi paljon nyt. Hieno homma, että nyt on myös kohtu poistettu ja nämä vaivat siinä samalla sitten myös melko varmasti.  Ja paljonko tämä tuli kaiken kaikkiaan maksamaan? Ihan helv....sti. Otamme tästä oppia ja leikkautamme Pennin mahdollisimman pian normaaleja reittejä, ts. varatulla sterilisaatioajalla, jonka hinta on 300 euron tietämillä, nyt meni siis yli kolminkertaisesti rahaa tässä hulabaloossa.  Jätetääns nyt vaan suunniteltu hiihtolomareissu välistä, niin kyl tää tästä : ).

Ei silti vielä ihan 100% huoli ole pois, kun ei se oma ruoka mene alas, mutta kyllä me nyt ollaan suht varmoja et lääkäriin ei tartte mennä ennen kuin kontrolliin 2 viikon päästä.

Sitten vähän kuvia pikku potilaasta.

Penni on kaiken aikaa hengessä mukana. 

 

Haava paranee hyvin. Samalla lääkäri kuroi Napin harmittoman napatyrän umpeen.

 

Sairaspeti sänkymme vieressä. Kyllä eilen jo olo oli melko pirteä.

 

Pennillekin piti hakea oma peti tuohon viereen.