Pennin allergiat todettiin virallisesti vuonna 2011, jolloin se alkoi saamaan siedätyshoitoa. Neljä vuotta sitten! Siedätys toimii, muttta sillä on silti aina aika ajoin tullut milloin mitäkin vaivaa, korvatulehduksia, tassutulehduksia, naamatulehduksia, kutkuttelua jne jne. Aivan viime aikoina olemme säästyneet pahemmilta lääkekuureilta, mutta nyt tästä kesästä asti se on purrut tassujaan, se nuolee alapäätään paljon (to del la rasittavaa ja Pennille varmasti ikävää) ja hinkkaa pyllyä lattiaan, sieltäkin kutkuttaa niin maan...että ei se nyt kauhean hyvinvoiva ole ollut. Kuitenkin toisaalta se on reipas, innokas, aktiivinen ja turkki on hyvännäköinen, että ei tässä mitään vuodepotilaita koskaan olla oltu. Mutkan kautta sain kuulla, että eläinkääkärissämme käy kerran kuussa allergia-asiantuntija, lääkäri joka nimenomaan hoitaa näitä iho-ongelmaisia ja allergisia. Ajan saimme viimein ja siellä käytiin viime torstaina. Olipas hienoa saada vihdoin ja viimein selkokielisen selvityksen allergioista ja siitä mitä Pennin kanssa kannattaisi tehdä, miten saadaan Penni kuntoon. Lääkäri jopa havainnollisti kaiken piirtämällä erinäisiä mind mappeja ja muita tietokaavioita, jotka sain mukaan. Ohjelapussakin oli viisi sivua. Tällä tavoin ne asiat parhaiten menevät perille! Allergianhoito ja tietämys siitä on muutenkin lisääntynyt viime vuosina, uusia ruokia on kehitetty, ja hoitotapoja löydetty. Monet omista käsityksistäkin muuttuivat.
Hyviä uutisia ensin; korvat ja tassut olivat tulehdus- ja bakteerivapaat. Pennin allergia on "pistemäistä"; koko kehoa ei kutita, vaan vain pieniä kohtia, niiden hoito on helppoa. Huonot uutiset: Pennin naamassa oli suuret määrät jotakin, en muista mitä, mutta sieltä testit löysivät paljon allergian aiheuttajia. Peräpään alueen iho on tosi huonossa kunnossa ja pahan näköinen.
Pennillä on siis vaikea atopia, joka sillä tulee aina olemaan, ja se ei lähde kokonaan pois, mutta pystytään hyvin pitämään kurissa ja Penni tullaan saamaan kutkavapaaksi hyvin todennäköisesti. Nyt suuri huomio tassuihin ja alapäähän.
Keinokavalkadi oli valtaisa! Lääkkeitä saatiin kuutta erilaista; antihistamiinia, kortisonia tabletteina, emulsiona ja suihkeena. Korviin hiivaa estävää ainetta. Pesu malasebillä. Öljyä ruokaan. Piti ihan tehdä "lääkelukujärjestys", koska annostukset olivat tosi monimutkaisia; jotakin kaksi kertaa päivässä, jotakin joka toinen päivä, jotakin kerran viikossa, jotakin kerran kuussa, APUA! Kaiken lisäksi aloitimme kutinapäiväkirjan, joo, kutinapäiväkirjan, jonka avulla seurataan mikä toimii ja mikä ei. Joulukuussa kontrolli, ja jos tuloksia ei synny, tehdään uudestaan ruokavaliomuutos ja sitä ennen "eliminaatiodieetti", selvitetään mitä voi syödä ja mitä ei. Minä kyllä uskon, että näillä tropeilla Pennin tietyt ihonkohdat ja tassut saadaan kuntoon, se nimittäin on aina reagoinut hyvin kortisoniin. Olen vain luullut, että sitä ei saa antaa pitkään. Uutta oli, että Penni tulee luultavasti olemaan loppuelämänsä jollain tableteilla, ja kortisoniakin voi eläimelle antaa eri tavalla kuin ihmiselle. Niin ja siedätyshoitoja on myös tullut uusia. Luultavasti siirrymme suun kautta annettavaan siedätyshoitoon, ei tarvitse kuukausittain käydä eläinlääkärissä piikkiä pistämässä! Senhän voisi pistää kotonakin, vaan se ei mieltä onnistunut ja minun piikkikammoni on vain pahentunut.
Jes, hyvä fiilis kun apua saadaan ja viimein pääsimme aidosti asiantuntevan lääkärin juttusille!
Mitäs siellä rapistellaan ja puuhaillaan ja tuskaillaan?
Tuossako tuo lääkelukujärjestys on? Voi kauheeta!
Edessä on pitkä ja kivinen tie.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti