Muotitietoinen

Ainakin omaan silmään Pennin uudet hienot valjaat sopivat mainiosti sen turkin sävyyn. Tämä ei siis tietenkään ollut ostopäätöksen takana (eipä vissiin), vaan halusimme ostaa sille säädettävät y-valjaat heijastimilla. Nämä ovat suomalaiset ja kaiken lisäksi pehmustetut tuosta rintalastan kohdalta. Ja Napilla on samanlaiset, mutta vaaleanpunaiset, joten käyttökokemustakin löytyy. Nyt ei enää tarvitse pelätä, että koipi katkeaa, kun hihna on kiertynyt vahingossa jalan ympäri monelle mutkalle Pennin suhaillessa lenkillä edes takaisin.



Ostimme Pennille myös fleksin, joka jatkaa hyvin ei-neutraalia ja ei-maanläheistä värimaailmaa. Fleksi on väriltään vaaleanpunainen ja sen hihnaosa on leveä ja pinkki sekin. Testilenkillä Penni nautti paremmista pusikkotuntumista, joihin se pääsi viiden metrin säteellä. Fleksin kanssa liikkuessa askelia tulee enemmän, mutta kovin vilkkailla kaduille fleksi on hyvin epäkäytännöllinet, jopa vaarallinen. Varsinkin kahden koiran kanssa. Täällä lähiössä niiden kanssa on silti mukava päästellä, mutta kaupungille mentäessä otamme lyhyen hihnan käyttöön.


Kävimme eilen muutenkin asioilla kaupungilla ja koiramme herättivät taas paljon positiivista huomiota ja ihastusta. Mukava saada monet ihmiset hyvälle tuulelle näiden kahden kanssa. Herätimme toisaalta myös paheksuntaa, kun Penni päätti heittää kepillisen (näin ei kait voi sanoa tyttökoirista, no anyway) keskelle vilkasta kävelykatua suoraan jäätelokopin eteen. Hätä ei pentukoiralla lue lakia.

Huomenna nuorimmaisemme menee ensimmäiselle luokalle kouluun; Penni aloittaa pentutottelevaisuuskurssin. Kurssi pidetään sisähallissa ja sieltä saa kymmenen euron siivoussakon, jos pentu tekee tarpeensa halliin. Pitääpä nostaa rahaa valmiiksi.

Säät viilenee, lenkit pitenee

Nyt kun omat opiskelukiireet ovat lopullisesti ohi (jesjesjes) on ollut taas enemmän aikaa touhuta koirien kanssa. Nyt on mainiot lenkkeilysäät näiden lyhyempikuonoisten kanssa. + 15 astetta ja aurinkoista on oikeastaan aika ideaali ja kun luontokin on lähes kauneimmillaan, lähiseudun lenkkipolut ja pyörätiet on nuuskittuu tarkkaan läpi. Olemme myös ulkoistaneet keittiön tuohon takapihalle ja viettäneet siellä aikaa enemmän kuin sisällä. Eteläpuolen pihalla ei viileämpi sää haittaa, koska aurinko lämmittää riittävästi joka tapauksessa. Napin silmä on jo onneksi parempi, vaikkakin silmätippojen laittaminen ei ole ollut ollenkaan helppo toimitus. Kävimme myös mökillämme. Hankaluuksia aiheutti se, että Penni ei tajunnut mökin tontin rajoja ja Nappi ei ilmeisesti muistanut niitä. Molemmat kököttivät tyytyväisinä mökkinaapurin kukkapenkissä, eivätkä yhtäkkiä totelleet tänne-kutsua. Meinasi jo vähän hermo kiristyä. Ensi kerralla otamme varalta mukaan Pennin vanha pentuaitauksen ja ehkä kokeilemme käytännössä, miten se toimii ulkosalla.

Penni roikistelee

Buu-uu!

Nyt on vähän blogin kirjoittaminen haasteellisempaa, meiltä katkaistiin netti palveluntarjoajan virheen takia ja nyt olemme ilman yhteyksiä ulkomaailmaan kuukauden päivät. Tuntuu vaivalloiselta. Nyt siis töiden ohessa saan ehkä silloin tällöin jotakin raapaistua, mutta hiljaisuus jatkunee.

Ja toinenkin iso buu; Nappi onnistui sohaisemaan silmänsä johonkin ja nyt se on kahden viikon antibioottikuurilla. Sillä oli sarveiskalvossa pienen pieni reikä, mutta ikävältä se varmasti tuntuu. Nappi ei voi kunnolla avata oikeaa silmää. Toisaalta välillä se taas killottaa molemmat jättisilmät avoimina niin kuin ennen vanhaan. Noh, ehkä se innostuessaan unohtaa kivun. Piilolasien suurkuluttajana tiedän, miten inhottavalta roskat silmässä tuntuvat.

Nappi otti heti lomakauden helteistä ilon irti ja kerrytti vyötärölleen muutaman kesäkilon. Vararengasta kasvattaa. Heti kun emme päässeet liikkumaan, näkyy se Napissa. Ruoka-annoksen suhteuttamiseen siis taas...Tässä Nappi viilentelee kostean pyyhkeen alla:



Penni voi entiseen malliin vauhdikkaasti, tosin se on vähän alkanut osoittamaan luonnetta, ja on muutaman kerran riiviöinyt ja ollut tottelematon. Aika kummallista, nytkö se murrosikä jo alkaa? Sitten sillä on kummallinen kyky aistia, missä seutumme tukkimiehentäit asustavat. Sillä on kaksi kertaa ollut sen koko alahuulen kokoinen tukkimiehentäi leuassa kiinni ja yhden kerran sellainen oli tarttunut sen tassuun. Ihme hommaa, en ymmärrä mistä se niitä keräilee. Ne on siis niitä inhotuksia, jotka asuvat havupuissa ja tarttuvat tiukasti esimerkiksi hiuksiin kiinni. Tässä kaunis (ja iso) kuva otuksesta:



Tässä taas Pennin alahuuli, joka on pieni:

Helle!

Lämpöaalto yllätti ja täällä on nautittu lämpimistä illoista omalla pihalla. Napin kanssa ei oikein viitsi kävellä pitkiä matkoja yli 20 asteen lämmössä ja tänään taisi olla yli 25 astetta plussaa. Siispä kävelimme hiljokseen pienempiä lenkkejä. Kuumahan sille tuli ja Pennikin nähtiin ensimmäistä kertaa läähättävän.

Pennille katettiin piknik-viltti takapihalle ja se jaksoi monta tuntia jyrsiä luita.

Nappi kävi tarkastamassa tarjonnan.

Mutta ei oikein miellyttänyt ja se lähti äkkiä lätkäsemmään.

Päästäkseen vahtimaan naruluuta ja tarkkailemaan naapureita.

Sekä varjoon makailemaan.

Kasvua ja kehitystä taas

Taas viikko vierähti ihan yhtäkkiä. Penni kasvaa ja kehittyy. Minä vieläkin jaksan ihmetellä, miten nopea se on oppimaan, Toissapäivänä opetin sille noin kymmenen toistoa tassun antamista. Pennihän osaa jo nätisti istua käskystä. Kosketin aina sen tassua istu-käskyn jälkeen, sanoin käskysanan tassu ja kehuin. Tänään kokeiltiin uudestaan ja se oma-aloitteisesti jo tarjosi tassua. Ihana. Tuota vielä kertaillaan ja kohtahan sitä voi taas uuden jutun opettaa. Aion viedä sen kesällä pentu/arkitottikseen. Penni on myös todella nopea juoksemaan, joten se yhdistettynä hyviin hoksottimiin ja tottelevaisuuteen saattaa ennustaa mukavaa "uraa" agilitynkin parissa. Napinkin voisin viedä taas vanhoja muistelemaan arkitottelevaisuuteen ihan vain kivan yhteisen tekemisen vuoksi. Äsken vähän kokeiltiin ja nätisti sekin osaa kaikki vanhat opit.

Toisen koiran ottaminen on kyllä ollut selkeästi hyvä ratkaisu meillä. Nappi on muuttunut valtavasti. Penni on Napin personal trainer ja Napin kunto on kohonnut huomattavasti. Se on myös laihtunut jonkun verran lisääntyneen juoksemisen myötä ja se on kyllä terveemmän näköinen nyt. Ruoka-annosta piti sille jo vähän nostaa ja se syö paljon paremmin kuin aikaisemmin. Ennen Napin yrjölänpuuroa piti höystää esimerkiksi juustolla ja leikkeleellä, jotta neiti suostui sen syömään. Nyt menee ilman mitään lisukkeita Pennin valvovan silmän alla. Lisäksi Nappi on energisempi ja iloisemman oloinen pikkukoira. Kaiken hehkutuksen lisäksi nuo kaksi ovat tähän asti tulleet hyvin juttuun, joten mikäpä tässä ollessa.

Napin uusi vetreämpi look. Tosin välillä vähän huolestuneena mietin, että onkohan se vähän liiankin laiha. Jos tätä blogia lukee joku mopsi-ihminen, hän kenties voisi arvioida avuksi? (Kuvan saa isommaksi klikkaamalla)

Tässä vertauskohteen Napin kesäkunto viime vuodelta. En tiedä miksi tämä kuva on näin iso, mutta tuopahan Napin muodot hyvin esille.

Nappi tarkkailee puiston muiden koirien liikkeitä.

Innostuin liian aikaisin Pennin toisenkin koiran laskeutumisesta kolmioksi, vieläkin se lepattaa missä sattuu.

Griffonit treffeillä. Mukana myös mopsi.

Kävimme sunnuntaina tapaamassa uusia griffon-kavereita ja hauskaa oli! Pennillä ja Napilla riitti virtaa ja ne ravasivat toisiaan ajattaen lähes tunnin. Uudet kaverit olivat vähän rauhallisempaa sorttia, mutta kyllä nekin välillä lähtivät mukaan leikkiin. : )

Penni ravaa kuin viimeistä päivää.

Nyt se vähän myöhästyi lähdöstä, mutta sieltä se kiitää.

Sitten myös vähän painittiin.

Välillä piti vähän istahtaa ja ummistaa silmää.

Patiokausi on avattu

Siis koirien patiokausi. Lumet sulivat vihdoin pääosin pihaltamme ja asensimme koira-aidan takapihalle. Oli jo aikakin, koirat eivät pysyneet omalla pihallamme, jota reunustaa vain aika harva pensasaita, joka kaiken lisäksi yltää vain pihan puoliväliin. Eikä Penni varmaan edes hahmota vielä takapihan reviiriään. Aita piti syksyisten suurten pihatöiden vuoksi ottaa talveksi pois ja oli aika prosessi saada aidantolpat paikalleen kohmeiseen maahan. No parin tunnin uurastuksen jälkeen alkoi koirien kesäkausi. On mukava, kun ne voi vain päästää ovesta turvallisesti pihalle leikkimään ja tarpeilleen tarvittaessa. Penni on ihan mahdoton spurttailemaan, joten alue jää sille kyllä pieneksi, mutta hyvät ympyrärallit sielläkin saa. Äsken kyllä sain taas kovasti komentaa, kun äkkäsin molemmat kaivamasta kuoppia kukkapenkissäni. Aaargh! Penni onneksi uskoo, kun kerran kovasti ärähtää sille, joten jospa se nyt jättäisi penkin rauhaan. Sitten vielä aivan multaisilla tassuilla pääsivät livahtamaan ohitseni sisälle...On ollut taas hyvin sateista, enkä ole viitsinyt kuvailla koiria, mutta otan niistä ulkokuvia heti, kun saamme taas auringon vieraaksemme. Huomenna on jännä päivä, tapaamme ensimmäistä kertaa toisia griffoneita kotipaikkakunnallamme! Niistä koiratreffeistä kirjoittelen varmasti sitten täälläkin. Tässä nyt taas vanhempia kuvia laiskan kamerankäytön vuoksi.

Penni oli ensimmäistä kertaa vanhempieni luona kylässä ja se ihastui olohuoneen mattoon. Meillähän ei mattoja lattioilla tällä hetkellä ole. Se kieriskeli kovasti matolla ja aina palasi siihen makoilemaan. Hankaluuksia aiheutti se, että sen terävät kulmahampaat juuttuivät usein kiinni villalankamattoon. Siinä se oli sitten suustaan kiinni matossa.


Tunnin hervottoman leikkimisen jälkeen oli pakko levätä hetki. Olisihan se kiva, jos meilläkin olisi alakerrassa enemmän neliöitä.