tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kaikenlaista asia-asiaa

Kävimme laittamassa Pennille eläinlääkärissä kuukausittaista siedätyshoitopiikkiä ja päätimme samalla hoitaa tulevan Ruotsin matkamme järjestelyjä ex tempore. Teemme road tripin Ruotsin lappiin tässä loppukuusta ja koirat tulevat mukaan, saas nähdä millainen reissu siitä sitten tulee, toivomme ainakin kovasti ettei ole liikaa sääskiä, mäkäräisiä tai paarmoja. Mukava kuitenkin lähteä koko sakilla ja odotan reissua innolla. 

Olimme lukeneet Eviran-sivuilta ja muualtakin netistä, että Ruotsiin mennessä/koiraa sinne viedessä ei enää tarvita ennen vaadittua ekinokokki-madotusta. Näin onkin, sinne mennessä ei sitä tarvita jos koira jää sinne, mutta mehän tulemmekin takaisin! Eli matokuurit kurkusta alas ja toinen samanmoinen satsi muutama päivä ennen reissua uudestaan, madotus on voimassa 28 päivää kuulemma. Nyt jäi epäselväksi, olisimmeko selvinneet yhdellä matolääkityskerralla, jos olisimme hakeneet sen vain vähän ennen reissua. Nooo ei mahdollinen tuplasuojaaminen loisia vastaan kai pahasta ole. Tämä yksi madotus maksoi 12 euroa, olisikohan se toinen sitten toiset 12. Hinta riippuu koiran koosta. Sitten olin lukenut eviran ohjeista, että matkalle tarvitaan mukaan "lemmikkieläimen todistus (ns. lemmikkieläinpassi), josta käyvät ilmi eläimen tunnistusta, raivotautirokotusta, raivotautivasta-aineiden määritystä ja tarvittaessa ekinokokkoosilääkitystä koskevat tiedot". No juu, minä ajattelin, että varmaankin se sininen kirjanen kelpaa, mikä meidän koirilla on ollut alusta saakka, jossa juuri kaikki nämä tiedot on mainittu, vaikka tuossa aivan selvästi lukee että tarvitaan lemmikkieläinpassi. Passi piti siis hankkia näille, onneksi paikalla oli eläinlääkäreitä, joiden allekirjoitusta passiin tarvittiin (menimme vasta 20 maissa siedätyshoidolle hoitajalle) ja saimme passiasiankin hoidettua, melkein. Meillä ei ollut rekisteritodistusta mukana, josta olisi näkynyt sirutuspäivämäärä. Tämä pitää vielä käydä siellä näyttämässä ja lisäämässä. Passi maksoi 20 e per koira. Niin ja kuten ohjeesta huomaa, myös raivotautirokotus pitää olla reilassa.

Asiasta toiseen, jos jotakuta kiinnostaa paljonko tuo allergisen koiran siedätyshoito maksaa niin meille se maksaa 18 euroa kuussa, koska hoitaja piikittää sen ja joka kymmenes kuukausi pitää tilata uusi siedätyspaketti Saksasta ja se maksaa noin 160 euroa (harmillisesti ell-laskussa ei ollut erittelyä tällä kertaa, niin en saanut täsmällistä hintaa tähän, ts. en ole varma laskutettiinko piikin antamista vai ei, aina ne ei laskuta sitä, jos hoitaa muita asioita samalla). Yksi ampulli on 10 ml ja kerran kuussa sitä menee 1 ml. Että ei se mitenkään mahdottoman hintaista ole, varsinkin jos olisi näppärä ja antaisi sen itse, mutta meistä ei ole siihen. Ja Pennin kohdalla siedätys auttaa selvästi siihen sen pölyallergiaan.

No kolmas asia, Nappi kävi puntarilla ja se olikin jo 800g ylipainoinen, painoi 8.8 kg kun se yleensä painaa sen tasan 8 kg. Se on melko paljon se ja onkin silmin nähtävissä, että laihtua tarvitsee. Joten nyt ollaan kuurilla, mikä meillä tarkoittaa lähinnä ruokamäärän vähentämistä aavistuksen verran ja liikunnan lisäämistä paljon. Onneksi nyt onkin ollut viileämpää niin ollaan hyvin päästy lenkkeilemään. 


 Njää, paljon melua tyhjästä, tuumii Nappi.


Möö, mitä jos mää en halua lähteä Ruotsiin, kyselee Penni.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Aivan mahtava lahja!

Vautsivau, Englannin vieras toi meille kerrassaan upean tuliaisen. Kyseisen taulun on tehnyt englantilainen taiteilija Cheryl Matthis (jos sain nimestä selvää), joka tekee printtitauluja erilaisista koiraroduista. Hänellä ei kuulemma ollut myynnissä taulua mopsista, joten vieraan pyynnöstä hän aloitti uuden sarjan. Taulu on signeerattu ja numeroitu, meidän kappale numero yksi viidestäsadasta (1/500). Olemme todella otettuja!!

edit 3.7.2013. Sain selville ko. taiteilijan/yrittäjän nettiosoitteen:  http://www.number-83.co.uk/


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Mökkibileet, rai rai!

Meillä oli taas tapahtumarikas juhannusviikonloppu. Miehen kaveri Englannista oli meillä kylässä ja kävimme porukalla perjantaina päiväseltään yhdellä mökillä ja la-su olimme toisella mökillä. Koirat tietty messissä koko ajan. Onnekkaasti säästyimme sen suuremmin kaikenlaisilta ötököiltä ja koirien kannalta ei ollut liian kuuma. Nappi tottakai ihastui vieraaseen kovasti, mutta Penni tuttuun tyyliinsä haukkui vieraan joka käänteessä. Hauskaa oli joka tapauksessa!


Apukokki-Penni


 Kivat kesäkamut


 Tässä kello oli jo lähemmäs iltayhdeksää, mutta aurinko se vaan paistaa niinkuin viimeistä päivää!


 Nappikin aivan oma-aloitteisesti tassutteli taas veteen. 
 

 Hei Nappi, mikset sää nuku tuossa sun omassa sängyssä?


 Hei Nappi,mikset sää täälläkään nuku sun omassa sängyssä?


Mökkeily ottaa toki voimille. 


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Jojo-Nappi

Viikonloppuna olin lähdössä aamulenkille koirien kanssa, kun huomasin että Napin valjaat vähän kiristävät ja sanoinkin heti, että Napille vähän vähemmän ruokaa siitä aamusta lähtien. Lenkillä sitten joku vanha mies tokaisi että "no oho, melekosen pyöriä tuo vaalia koira". Mää olin että täääänks. Perjantaina ilmestyneessä Koiramme-lehdessä oli juttua koirien ylipainosta otsikolla "Ylipaino on koiran yleistyvä riesa" ja kuvituksena oli oikein mellevä vaalea mopsi, ja kuvatekstissä luki: "(---) Mopsin kuuluu olla tanakka ja vankka, mikä omistajan on ymmärrettävä oikealla tavalla". Joo joo joo, pointti ymmärretty. Napin painonnousun huomaa aina viiveellä, tämä johtuu niistä alkukesän helteistä, jolloin ei lenkkeilty yhtään. Voi tuota meidän jojo-Nappia, aina saa olla painoa tarkkailemassa ja laihiksella. Tässä uunituoreita kuvia Napista, joissakin kuvissa se näyttää lihavalta, joissakin tanakalta ja joissakin vankalta.


 Hehehehehehehhe, possu is back!


 Tässä nyt tuo tynnyrimäinen vatsan muoto tulee aika hyvin esille...


Mut eiks näytä tässä melkoisen lihaksikkaalta?


Mut joo, ehkäpä muutama sata grammaa voisi painoa pudottaa, sekin on paljon näillä pikkukoirilla.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Pennillä on vissiin ikävä

Penni on viimeaikoina vaihtanut ykkösihmistä. Ennen se oli minun varjo, oli perään ja seurasi kaikkialle. Vaan tilanne ei ole enää sama, nyyh. Nykyään se on siellä missä mieskin, noin 5 cm:n etäisyydellä siitä. Nyt puoliso on ollut työmatkalla tällä viikolla ja vaikuttaa siltä, että Pennillä on ikävä. Se ei tullut eilenkään edes yläkerran makkariin mun ja Napin kanssa, vaan näytti etsiskelevän lauman puuttuvaa jäsentä. Mä veikkaan, että yksi syy tähän muutokseen on se, että minä puhdistan aina Pennin korvat, vekin ja annan lääkkeitä silloin kun se on kuurilla, eli usein. Mies sen sijaan antaa sille aina ruoan. Juu-u, ens kerran kun on terveydenhoidollisia toimenpiteitä, vaihdetaan kyllä hoitajaa, niin kerta. Nappi on sentään edelleen se sama uskollinen ystävä.


 Voi kyynel sentään.




Reipasta viikonloppua kaikille!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ja taas on mökkikausi avattu

Meidän kesään kuuluu mökkeily erottamattomasti ja nyt korkattiin sitten tuo lähin kesämökki. Oli mukavaa ja pitkästä aikaa sopivan viileää, loppujen lopuksi. Kaksi kertaa meressä riitti viilentämään koko porukan. Koirien asenne vettä kohtaan on ihan eri kuin aikaisemmin, molemmat tassuttelivat tottuneesti veteen ja uitin niitä sitten, kun ne sinne niin mielellään näyttivät menevän. Ne eivät lähde itsekseen uimaan kuitenkaan, täytyy vähän jelppiä. Hankalaa on kuitenkin se, että hiekka saa koirat aina rallaamaan niin maan mahottomasti, ja sitten niille tulee kauhea hiki. Noh, ihan mukava kesäkierre. 


Pennille tuli niin kiire veteen, että ei ehditty nahkahihnaa pois ottamaan.


 Sattuipa hassu ilme Napille


 Sitten oli aika leikkiä pitkään ja hartaasti.



Piti vaihtaa kivisemmälle rannalle, jossa saatoimme keskittyä itse uimiseen.


 Olikin jo kiire dipata Nappi mereen. Kyllä se ainakin polskutteli kovasti menemään. En ole ihan varma tykkäsikö se uimisesta vai ei...


Tykkäsin!


Penni minusta ui ihan oikeasti, en vaan uskaltanut päästää irti, kauhia nössö kun olen.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Viilennellen

Moneskohan helleviikko tämä on, kolmas? Meidän asunto alkaa olla melkoisen kuuma, mutta on tämä silti mahtavaa, että on näin lämmin. Koirien kanssa ei kyllä pystytä lenkkeilemään edelleenkään normaaliin malliin. Olen Pennin vienyt pidemmälle lenkille, mutta Nappi saa tyytyä pieniin kierroksiin, kyllä se on sen verran kuumissaan ja kävelee tosi hitaasti. Tässä tunnelmia maanantai-illalta kotipatiolta.


Nappi viilentelee retrokuosissaan.


 Vissiin se viileä pyyhe vähän jännittää.



Pennistä ei saanut napattua yhtään kunnon kuvaa, sillä oli kiire tarkistaa kaikki kukkaruukut ja istutukset.