Napin vaiherikas viikko

Voe että tuolla Napilla menee nyt vauhdikkaasti. Aloitetaan tällä kuvalla, joka herätti meidät tutkimaan Napin terveydentilaa vähän tarkemmin.

Siis se on tosi pontso tässä kuvassa. Valjaita ei näy kaulamakkaroiden alta. Toisaalta taas se on syönyt vähemmän viimeaikoina ja ollut suorastaan nirso. Se on myös ollut omituisen ailahteleva, välillä vässykkä, välillä äkäinen (tästä kerron kohta lisää). No sitten huomasimme kauhuksemme, että siltähän tulee maitoa. Sitten laskeskelimme viikkoja viime juoksuihin ja niitä tarkalleen 9. Nooooh ei hätää, valeraskaus tämä toivottavasti on oikean tiineyden sijaan...Nappi parka. Se ei kuitenkaan tee pesää tai hoivaa leluja, joten olemme vähän ymmällämme. Noh puolet oireista täsmää, seurataan tilannetta. 

Niin sitten siihen äkäisyyteen. Eilen sattui se ikävin juttu, mitä oman koiran kanssa voi käydä. Olimme vanhempieni luona heidän takapihallaan, joka rajoittuu metsäpolulle. Koirat olivat vapaina ja eiköhän sieltä metsässä kulje ohi kaksi koiranomistajaa kolmine lintukoirineen. Nappi ei voi sietää sellaisia koiria, joilla on liehuvia isoja häntiä, sellaisia, joita lintukoirilla on. No sehän pinkaisi sinne tosi äkäisesti ja alkoi piirittämään yhtä springespanielia. Juoksin perään kaaoksen keskelle, spanieli rimpuili remmissä, Nappi hyökki sitä kohti ja vieraan koiran omistaja potki (p o t k i ) Nappia kauemmas. Huhhei! Täysin minun oma vika, näin ei saisi missään nimessä käydä, en saanut omaa koiraa pidettyä hallinassa, se ei yhtään kuunnellut minua. Että harmittaa ja nolottaa, en ehtinyt kuin hätäisesti pyytää anteeksi, kun se porukka lähti siitä äkkiä etenemään. No, vanha koiraa oppii uusia temppuja ja olisi kyllä syytä harjoitella toisten koirien kohtaamista, koska aika useille se remmirähisee ja se myös on tosi ikävä asia. 

Tällaistä tolle meidän valeraskaalle siis kuuluu.