Onnea Penni, 4 vuotta!

Näin se Pennikin täytti taas vuosia, nyt se on neljä vee. Synttärit (24.12.) sillä sujui vähän karummissa oloissa, koirahotellin häkissä, mutta nyt ollaan sitten paijailtu ja hengailtu yhdessä kotona senkin edestä. Tässä muutamia tuoreita kuvia päivänsankarista. Häntä heilui kuvaamisen ajan niin maan vietävästi,  että joka kuva on vähän epätarkka. Mutta se kuuluu Pennin tyyliin heilutella häntää iloisesti.

Nappikin kävi vähän jököttämässä kuvassa, juustonpala mielessä, tietenkin.

Ihanaa, rauhaisaa joulua kaikille!

Self-Help tip

Voi harmistuksen harmistus. Pennin kanssa on mennyt koko syksy oikeastaan ihan kivasti, sitä ei ole tarvinnut juurikaan viedä eläinlääkäriin ja allergiat ovat pysyneet kurissa. Kunnes se oli saanut tassuunsa tai siis polkuanturaansa haavan, joka sitten oli sen verran iso, että se ei pystynyt astumaan kunnolla tassun päälle. Lisäksi se tietysti nuoli sitä ja tassuhaavahan helposti menee likaiseksi muutenkin.

Mutta me saimme tassun kuntoon ihan kotikonstein. Ja huom. jos koiralla on haava tai tassutulehdus, on se aina syytä viedä lääkäriin. Mutta meidän Pennillä on sen verran paljon kaikkea vaivaa, että meillä on hyvä "tatsi" tai "ote" niihin ja lääkekaappikin on melko massiviinen, tiedämme miten toimia useimmissa iho-ongelmissa ja muissa pienemmissä vaivoissa. Jos meilläkin vaiva on päällä pidempään, menemme kyllä lääkäriin. Tämä kotihoitovinkki liittyykin lähinnä haavan suojaamiseen. Me siis puhdistimme tassua joka toinen päivä xl-wipeseillä ja joka toinen päivä vedellä ja laitoimme siihen bebanthen-rasvaa yöksi tassuun. Mutta tässäpä oiva vinkki siihen, miten tassun saa suojattua nuolemiselta ja lialta: siihen laitetaan suojaksi pikkulasten sukka ja tuollaista apteekista ostettavaa teippiä (maksoi 60 senttiä). Ei muuta kuin sukka jalkaan ja teippiä kahteen kohtaaan. Haava pysyy turvassa, sukka jalassa ja Pennin tapauksessa tassu parani muutamassa päivässä. Sukkaa pidimme yöllä ja silloin päivällä, kun emme ole kotona sitä vahtimassa. Sitten vähän innostuimme kun toinenkin tassu vähän punoitti ja siihenkin heti sukkaa laittamaan...No joo se nyt oli vähän liioittelua.

 Huh huh, silmiä särkee nuo sekaiset värit.

 Voi voi meidän pikku Penni-Pitkätossua.

 Nappikin oli syvästi järkyttynyt korvanpuhdistusoperaatiosta. Ei taida olla siellä kaikki ihan kunnossa vieläkään.

Taas menossa ja kohta sitä vasta mennäänkin

Joo joo, ei ole koskaan ollut näin repaleinen tämä syksy, jälleen kerran on mies viikon työmatkalla ja itselläkin oli tämän vuoden viimeinen reissu tällä viikolla ja muutekin ollut kovaa haipakkaa mennen tullen. Veli onkin ollut koiria vahtimassa suurena apuna.

Mulla on myös ensi vuoden alussa isoja muutoksia työrintamalla tulossa, lähden tammikuun lopulla ulkomaille, tosi kauas vielä, ja tulen takaisin toukokuun lopussa. Siis neljä kuukautta erossa koirista ja miehestä ja ystävistä ja perheestä! Aijaijaijaijai, iik, kääk, hui, jee ja nyyh. Sinänsä meille tuttua miehen kanssa, hän on yhdessäolon aikana ollut 6 kk ulkomailla ja minä jäin kotiin ja minä olen myös ollut  kerran aiemmin sen 6 kk ulkomailla yksin, vaan kyllä nyt tuntuu paljon ikävämmältä lähteä verrattuna siihen aiempaan kertaan. Ja entäs koirat, miten kummassa mä kestän olla niin pitkään niistä erossa? Tarvitsen koiraterapiaa. Nojoo, toisaalta ei se nyt kovin pitkä aika ole sitten kuitenkaan tässä elämässä ja kyllä me tästä selviämme hyvin (ja se on ihan mieletön mahdollisuus se reissu). Pienet mustanaamiot jää sitten myös jonkinasteiselle tauolle.

Mutta nyt kun saadaan se mies sieltä takaisin kotiin niin on vielä paljon aikaa yhdessäololle (sekä kuvaamiselle ja blogille) ja joululomaa tässä kuin kuuta nousevaa odotellaankin. 

Ja entäs koirat, no ne voi hyvin. Ne ovat löytäneet uuden lempipaikan, kumpikaan kun ei ole koskaan viihtynyt tuolla niille miehen omin kätösin nikkaroimassa koiransängyssä. Mutta nyt sitten eilen ne olivat sinne menneet nokosille ja taisi olla tosi cozy and comfortable paikka sitten kuitenkin.  Turvassa kylmältä ja pakkaselta. 

 Let us be, will ya?

Voihan tärykalvot sentään

No nyt kaks viikkoo myöhässä saatiin varattua aika Napille korvakontrolliin (stooria tämän takana täällä) ja onneksi nyt toinen korva oli ihan ok, tärykalvo oli kasvanut umpeen. Mutta toista ei saatu edelleenkään paikallistettua, ja nyt tulee vähän ehkä liikaa ällöä informaatiota, mutta kuulemma siinä tärykalvon kohdilla oli joku karvatuppo (!!), niin se ei ehkä siksi ole kasvanut se tärykalvo siitä korvasta. Täh, ihan ihme hommaa. Ja kaiken lisäksi Napilla on korvahiivaa, no on varmaan kun ei olla kuukausiin voitu puhdistaa korvia. Nyt sitten rapsakat 150 e köyhempänä ja hiivalääkkeet ja puhdistusaineet rikkaampana katotaan että umpeutuuko se toinenkin ja jos ei, niin sitten Nappi kuulee vain toisella korvalla. Kuulemma syynä tähän tärykalvohommaan on todennäköisimmin ollut joku aiempi korvatulehdus. Nappi ei ole kyllä millään muotoa nytkää osoittanut, että sitä vaivaisi korvat, ei kutia, ei ravistele päätä. Mut säännöllinen puhdistus on siis kaiken a ja o, ei kannata laiminlyödä sitä.

Huh huh, oli taas kuumottavat ajat lääkärissä. Oon varmaan kertonut täällä pahasta neulakammostani ja siitä, että olen kahdesti pyörtynyt eläinlääkärissä kun en oo kestänyt ku esimerkiksi Pikku-Pennin koivesta on otettu verta tms. ja siksikin nää operaatiot on aina kovia koettelemuksia, siis mulle. Noh nyt oli kyllä suuri onni, että mun veli oli messissä, Napille oli jätetty se inhottava kanyyli jalkaan ja johan rupesi heikottamaan kun huomasin sen muovimötykän Napin etutassussa. Ja sitten hoitaja vaan otti sen pois meidän läsnäollessa, en tietty kattonut sinne päinkään. Mutta niin, ilman veljeä oisin varmaan joutunut heräämöön itsekin, taas. 

Nojuu, Nappi selviytyi hienosti, tosin olihan se ihan tokkuroissaan koko illan sen rauhoituksen ja herätyspistoksen jälkeen. Koirat on kyllä ihmeellisiä, Nappi heilutteli häntää ihan viimeiseen saakka rauhotuspiikin saatuaan ja sitten heräämössä heti alkoi häntä heilumaan, vaikkei se jaksanut edes päätä nostaa.

Nyt alkaa jo aineet vaikuttaa.

Viikon sisällä tapahtunutta

-Tänne on tullut lunta, sitäpä onkin jo aika paljon. Tässä koirilla on kiire aamuruoalle.

-Penni tuli syöneeksi palan mandariininkuorta ja se sai siitä valtaisan allergisen reaktion, toinen silmäluomi turposi bingispallon kokoiseksi. Anteeksi Penni, se oli mun vika kun jätin ne esille.

-Tämmöinen kaunis kortti tuli kaupassa vastaan. Upeat varsinkin nuo tekohampaat ja tuo muovinen kieli. Onnekas on se synttärisankari, joka meiltä tämän kortin vastaanottaa.

Tarkkailija

Iiks, jos munkin sisko kattelis mun touhuja noin tarkkaan, niin johan sitä olis tosi turvallinen olo. Tai sitten tosi jännittynyt olo.

Uusia juttuja

Meillähän on yksi (1) matto tässä taloudessa, kun Penni harrastaa liikaa rug-surfingia ja ainakin viime talvena koirat luulivat mattoja vessoiksi kovilla pakkasilla, oli tympeää pestä niitä edes sen kerran. Nyt oli kuitenkin pakko hankkia helposti pestävä matto kylppärin ovelle, ettei joka paikka kastu kun suihkusta tassuttelee pois. No, ehdin sen vain laskea hetkiseksi alas, niin johan se Penni oli tällännyt pikkuisen takamuksensa matolle. No olkoon.

 Hyvä matto, tykkää Penni.

Napille tuotiin uusi rotta, nämä Ikean rotat ovat parhaat koiranlelut, ne ei mee rikki, ainakaan meillä ei mene. Edelliset rotat on ollut nyt kohta neljä vuotta meillä, nyt oli aika hankkia uudet parit niitä. Penniä ei kiinnostanut yhtään, mutta aina yhtä leikkisä Nappi oli suorastaan haltioitunut uudesta rotastaan.

 Ai ihana rottani.

Kohta taas tavataan

Oon ollu työntäyteisellä työreissulla kotimaassa koko viikon, mutta kohta taas kotona. Kyllähän se koti on melko mukava paikka! Sain seuraavan kuvaviestin söpöstä pikku Pennistä, on se vaan tosi sulonen. 

Aijoo,  onhan se Nappikin tuolla taustalla jotakin tuumailemassa ja tokihan se Nappikin on ihan ihana. 

Melekosia tuliaisia!

Woot woot, mies on takaisin kotona, lauma koossa, kaikki hyvin! Koirat saivat melkoisen merkilliset tuliaiset Etelä-Koreasta, vai mitä?

 Caped Crusader Nappi.

 Penni-San, International Martial Artist.

Hih hih, söpö tuo Pennin uusi taekwondo-asu.

Uusi vaiva

Huooooooh. Kerronpa mikä huokailuttaa. Noh, ostin eläinlääkäriltä uutta korvanpuhdistusainetta kolmisen kuukautta sitten. Laitoin sitä molemmille koirille ja samana iltana Nappi alkoi kummallisesti tärisemään. Tuolloin en osannut tietenkään yhdistää sitä ko. lääkkeeseen, sen tärinöistä ja oikuista kun ei aina tiedä. Toisella kerralla alkoi sama horkka, joka jatkui koko yön. Nyt sitten pari päivää sitten, kuukausi edellisestä kerrasta, puhdistin taas korvat ja kauhea tärinä alkoi taas, ja viimein ymmärsin, että se johtuu ko. aineesta. Penni ei ole koskaan oireillut mitenkään, vaikka samaa käyttää. Soitin aineen maahantuojalle ja lääkäriin ja sainkin sitten puhelun, että tulkaapas tutkimuksiin, maahantuoja maksaa; selvitetään mistä aineen huono sietäminen voisi johtua.

Tänään sitten lampsittiin lääkäriin ja Nappi ei kertakaikkiaan antanut tutkia sen korvia, niinpä se piti rauhottaa, nyyh, ja sille piti antaa sen aikana lisähappea, nyyh. Sitten selvisi että perhana sentään, Napilla on iso reikä toisessa tärykalvossa ja toista tärykalvoa ei saatu paikallistettua lainkaan! Nyyh. Nyt sitten odotellaan kolme viikkoa joko kalvot umpeutuisivat tai jos ei, niin sitten en tiedä mitä pitää tehdä. Tulehdusta ei ollut ja lääkäri meinasi, että korvat eivät taida Nappia haitata noin niinkuin muuten. Toivottovasti tosiaan ei sen korvia särje koko ajan! Mutta koko lystin maksoi se maahantuoja ja sain aineesta rahat takaisin. Jatkotoimenpiteet menee omasta pussista, mutta pitäähän tuo korva-asia nyt hoitaa kuntoon.

Nappi on ollut loppupäivän sitten tietty ihan töttöröö, kuvat kertovat kaiken.

Olin kuvien ottamisen aikaan laittamassa samalla ruokaa, ja Nappi katseli päinvastaiseen suuntaan. Tällaista ei ole ikinä sattunut tässä huushollissa!

Väliaikainen ihmetoipuminen

Kääk ja kääk, eiköhän pärähtänyt taas Napille valeraskaus päälle. Viimeisten kolmen juoksun jälkeen on seurannut aina valeraskaus, ei hyvä. Kyl se vaan täytynee todeta että pitää se Nappi viedä leikattavaksi, varsinkin kun ikää alkaa jo olla. Olen ymmärtänyt, että jos on kovin paljon valeraskauksia, voi olla kohonnut riski muihinkin ongelmiin, kuten kohtutulehdukseen. Vien sen kyllä sellaiselle tyypille, joka on leikannut mopseja ja muita lyttykuonoja aiemminkin.

Entäs oireet tällä kertaa? Pahat. Tätä rumbaa on jatkunut nyt toista viikkoa, ruoka ei maistu, maitoa tulee, Nappi on kauhean turvonnut, mieli on sekaisin. Nappi haluaisi antaa sitä sen maitoa Pennille (jeee....), mutta Penni ei halua juoda sitä maitoa ja niillä tulee siitä riitaa. Joka ilta Nappi alkaa kauhean shown, mikä koostuu Pennin seuraamisesta, viiden sentin päässä istumisesta, kamalasta hännän heiluttelemisesta ja Pennin naaman ja korvien nuolemisesta. Penniä ärsyttää ja se ärisee Napille, mutta Nappi ei ymmärrä. Raukka. Koirat menevät koko huomiseksi päiväksi hoitoon, pitää vähän evästää siellä, että mitä ihmeen hommaa nämä kaksi nyt harrastavat. 

Niin ja se ihmetoipuminen? Mies kävi kotona yhden päivän ennen toista viikon työmatkaa ja kappasta vaan, viikon ajan vähän syönyt Nappi nassautti koko iltaruoan hyvällä ruokahalulla mukisematta. Voiko olla, että ruoka ei ole maistunut senkään vuoksi, kun yksi puuttuu joukosta? En tiiä. Tai ehkä sille vihdoin tuli niin kauhee nälkä, ettei enää kestänyt.

Napin lauantai-illan missio

Kyllä Nappia tänään koeteltiin, mutta kuten kunnon jääräpäinen mopsi, se pääsi lopulta tavoitteeseensa. Valehtelematta, tähän projektiin siltä kului hyvä osa sen illasta, vajaa 20 minuuttia. Tallensin kameralle, kun huvitti niin paljon. 

Aloin ihmettelemään, kun Nappia ei näkynyt missään ja siellähän se suunnitteli hyppyä nojatuoliin mun aamutakin päälle kököttämään. 

Aikaa meni ja Napin avioissa pienet hammasrattaat surrasivat, miten ratkaista tämä pulma, miten päästä tuolille?

 Pari keraa Nappi yrittikin ponkaista sinne...

 Mutta ei se päässyt ylös asti.

Sitten kului taas toiset viisi minuuttia pohdintojen parissa. 

 Kunnes se tuli pyytämään apua: Hei, tuuks jelppiin, nyt on tosi kyseessä.

Pakkohan sitä oli auttaa ja kiikuttaa pieni ponnahdusmatto sille alustaksi ja hops vaan, mission accomplished.

Johan oli tyytyväinen kököttäjä meillä.

Mutta sitten oli taas piru merrassa ja meikäläisellä alkoi jo hermo mennä, kun Nappi rupesi kuopsuttamaan tuolia hurjalla vimmalla, petasi parempaa petiä itselleen.

 Kävin kieltämässä ja siitäkös se järkyttyi.

Ja vähän masentui.

Sen pituinen se.

Ai ei oo reissuja?

Mä en tiedä missä mielenhäiriössä silloin pari viikkoa sitten kirjoitin tännekin, että toivottavasti se Oulangan reissu jää tämän vuoden viimeiseksi matkaksi. Olin varmaan tahallani blokannut mielestäni sen, että mulla on ainakin kymmenen lyhyttä työreissua tulossa loppuvuodelle, töissä on semmoinen vaihe. Ja nyt on mieskin kolme viikkoa työmatkalla. No, onpahan erilaista arkea koirillakin nyt nämä seuraavat viikot, välillä niillä on hoitaja täällä (jee!), välillä ne menee hoitoon (jee!) ja välillä ne ovat mun kanssa täällä kotona (njaa).

Penni päivystää, että josko se iskä sieltä soittelis kotiin.

Iltakävelyn aika!

Hei tytöt, nyt on kello 20:00, aika lähteä iltakävelylle!

Että mitä sanoitkaan??

 Penni, nyt maastoudu!

Onko vaara jo ohi? Penni, senkin huijari, you should have got my back!