Hyvin menee!

Penni on kotiutunut oikein hyvin. Yöt se nukkuu hyvin sänkymme vieressä omassa kopassaan. Aika ajoin se heräilee, mutta rauhoittuu helposti nukkumaan uudelleen, kun sitä vähän silittelee. Aamulla Penni herää erittäin energisenä kyllä valitettavan aikaisin, mutta uskon että sama rytmi muiden kanssa löytyy pian.

Pennistä on selvästi seuraa Napille, ne leikkivät lähes koko hereilläoloajan. Välillä leikit näyttävät vähän hurjilta, mutta uskon, että molemmat osaavat ilmaista, jos meno menee oikeasti hurjaksi ja sattuu johonkin. Silti seuraan niiden leikkejä tarkasti ja kiinnitän huomion johonkin muuhun, jos siltä tuntuu. Nappi on kyllä aika väsynyt, se kun on tottunut nukkumaan suuren osan päivästä ja nyt se puolinukuksissa yrittää pysyä Pennin vauhdissa mukana. Mutta ehdottomasti parempi näin päin ja kyllähän nuo nukkuvat parin tunnin välein muutaman tunnin päiväunet.

Penni on jo vahvasti leimautunut minuun. Suihkussa käydessäni se kuulemma päivystää kylpyhuoneen oven takana inisten. Kun käymme Napin kanssa lenkillä, se myös itkeskelee ulko-oven takana. Huomasin kylläkin, että kun Nappi oli yksin takapihalla, se itki myös sitä oven takana. Kun mieheni lähtee aamulla töihin koko päiväksi, ei Penni huomioi asiaa lainkaan...Nappi on myös alusta asti seuraillut minua kaikkialle, joten minulla on nyt kaksi varjoa, joita täytyy varoa liikkuessani. Ei se mitään, tähän on totuttu.

Siksipä on syytä aloittaa yksinoloharjoitukset, jottei eroahdistusta pääsisi syntymään. Olen kovasti koettanut totuttaa Penniä pentuaitaukseen ja hyvin se sinne jääkin. Illalla on tarkoitus tehdä lisää harjoituksia. Aion pukea ja riisua ulkovaatteet ja mennä eteiseen hetkeksi muutaman kerran. Huomenna sitten voisin yrittää viedä jo roskia, riippuu vähän miten harjoitteet etenevät. Täytyy edetä asian kanssa päättäväisesti, mutta tarpeeksi pienin askelin, eroahdistus olisi hankala juttu kaikille.

Napilla ei sytytä yhtä nopeasti

Sylissä alkaa olla ahdasta, mutta onneksi sopu sijaa antaa.

Mitäs siinä yrität?

Vihdoin uudessa kodissa

No niin, nyt on Penni kotiutunut uuteen kotiin. Automatka sujui hyvin alkujärkytyksen jälkeen. Penni kuolasi aika lailla aluksi peloissaan ja muutaman tunnin ajon jälkeen oksensi luultavasti koko vatsan sisällön ulos. Sen jälkeen se nukkuikin viisi tuntia putkeen. Välillä se söi hieman kasvattajan ruokaa. Ehdin jo vähän huolestuakin, kun pentu oli niin rauhassa. Mutta koko päivän ajo vieraassa seurassa järkyttää luultavasti kenen tahansa pikkukoiran mieltä. Toinen järkytys taisi olla koko porukalle järkyttävä pakkanen kotona, heti alkajaisiksi -20 astetta. Nappi varsinkin oli tyytymättömän oloinen. Onneksi tähän aikaan vuodesta aurinko jo lämmittää, joten eiköhän me takapihalla käväistä aina tarvittaessa.

Kotiin tultuamme Penni virkistyi heti ja tutki utealiaasti kaikki paikat asunnossa. Se on ihanan rohkea ja ystävällinen pentu, eikä se vielä ole testannut hampaitaan muuhun kuin puruluuhun ja leluihin. Nappi on erittäin kiinnostunut Pennistä ja seuraa herkeämättä sen jokaista liikettä. Se myös haistelee pentua kuonosta hännänpäähän aika ajoin. Mitään yhteenottoa niiden välillä ei ole vielä sattunut. Näyttää siltä, että näistä kahdesta tulee vielä hyvät kaverit ja pennusta on jo heti selvästi seuraa Napille. Eli hyvä alku, toivottavasti jatko sujuu yhtä mukavasti. Tässä vähän kuvia hakumatkalta ja ensimmäisistä hetkistä kotona.

Hotellissa Nappi valitsi oman sänkynsä sijaan laukun makuupaikakseen.

Väsynyt matkustaja

Nappi vahtii tulokasta autossa.

Ja ei kun menoks!

No niiiiin nyt on kaikki tarpeet ja tilpehöörit hankittu pennulle ja lähdemme huomiselle hakumatkalle hyvillä mielin. Viimeisimpänä hankintana ostimme halpamarketista kaksi moppia, emme halua pennun lammikoiden jäävän parketille turhan pitkäksi aikaa. Ja näillä mopeilla emme aio siivota lattioita pentuajan jälkeen, joten niistä ei kannata maksaa liikaa. Lisäksi haimme Kalevan painotalosta sanomalehtirullien jämiä lattioille laitettavaksi, rullista riittää paperia leikattavaksi koko pentuajaksi ja ne olivat ilmaisia. Hyvä diili, eikä lattiaan jää mustejälkiä.

Toivottavasti matka sujuu hyvin. Pelkäänpä, että ainoa joka saattaa kärsiä matkapahoinvoinnista olen minä, en pysty lukemaan edes vastaantulevien autojen rekkareita ilman lievää huonovointisuuden tunnetta...

Nappi huolehtii laskuista asianmukaisella tavalla

Testattu ja hyväksi todettu

Nappi käänsi takkinsa totaalisesti ja on nyt ihastunut pennun sänkyyn palavasti. Nyt kun olen tullut kotiin iltapäivästä, mopsineiti on köllötellyt tyytyväisenä pikku sänkyyn sulloutuneena. Sängyn sijoitin rauhalliseen paikkaan portaiden alle ja tämä siirto olisi pitänyt älytä tehdä jo aikapäivää sitten Nappiakin varten, koira varmasti tarvitsee oman rauhallisen sopen jossa torkkua. Sillä on yksi peti makuuhuoneessa yläkerrassa, mutta nyt kipin kapin Napille ostamaan sänky alakertaankin niin on mukava vietellä päivä kotosalla ja odotella meitä kotiin. Tätä ennen olen bongannut Napin nukkumasta useimmiten sohvalta tai nojatuolista, aina sieltä minne olen vaatekasan jättänyt. Puhdas pyykki on myös alusta sen mieleen. (Meillä onkin tarrarulla erittäin ahkerassa käytössä).

Kamera on mieheni mukana työmatkalla, joten tässä taas kuva arkistojen kätköistä, niin kuin kaikki aiemmatkin kuvat tähän mennessä.

Hyvät unet saa myös fleece-viltin alla.

Sisustukseen sopimaton?

Ostin tänään pentuaitaukseen sängyn tulokkaalle ja Nappi kävi arvioimassa tarkasti ostoksen. Ilmeisesti se ei miellyttänyt Napin sisäistä sisustajaa, koska se kävi haukkaamassa sänkyä joka nurkasta ja yritti syödä sängyn patjan. Se hirveällä vimmalla retuutti patjaa ympäri asuntoa kovasti äristen. Tai sitten se hyvänä tulevana isona siskona teki sängyn vaarattomaksi pennulle. En viitsinyt ostaa mitään kovin kallista sänkyä, koska pennuilla on tapana merkata kaikki paikat, aluksi jopa oma sänky. Voin sitten myöhemmin ostaa jonkun vähän hienomman, jossa kenties molemmat koiruudet mahtuisivat yhtä aikaa nukkumaan. Ja leluissakin säästin, ostin kirpputorilta halvalla pehmoleluja. Mielestäni eläinkauppojen pehmolelut ovat aivan ylihinnoiteltuja ja käytössä ne revitaan kappaleiksi ennemmin tai myöhemmin. Jotkut eläinkaupoista ostamistani ovat olleet todella huonolaatuisia, ne tuntuvat hajoavan pelkästä haistelemisesta. Eläimille tarkoitetussa leluissa on usein myös ihan yhtälailla muovisia osia ja monenlaisia härpäkkeitä, joten niihin ei kyllä kannata satsata.

Tässä kuvakollaasi Napista sen lempileluineen:

Pikkuinen pallo, joka meni heti seuraavana päivänä hukkaan koirapuistossa, kun heitin sen ojaan.

Pääsiäispupu

Pehmoluun ympärillä ollut muoviosa. Ai miten niin meidän makuuhuoneen värimaailma on levoton?

Ykkössuosikki, naruluu. Tuo ostettiin Napille ennen kuin se edes tuli meille ja on siitä lähtien ollut päivittäisessä käytössä.

Aurinko paistaa!

Kyllä nyt on ollut mainiot lenkkeilysäät ja Nappi on varsinkin oikopoluilla vetänyt mopsihepulit useampaan kertaan edes takaisin. Sisälläkin se on kiertänyt asuntoa ralleilla ympäri, sillä on selvästi kevättä rinnassa ja energiapiikkejä.

Yöt taas ovat olleet levottomampia, koska perheemme kolmas jäsen on työmatkalla ja Nappi on viime öinä vähän ihmetellyt, miksei lauma ole öisin kasassa. Aina kun itse olen poissa öitä tai tulen myöhään yöllä kotiin, Nappi kuulemma nukkuu alakerrassa sohvan ovinäköalapaikalla minua odottaen. Nyt se sentään tulee yläkertaan nukkumaan.

Tilasin eräästä nettikaupasta pennulle pentuaitauksen. Siinä on kahdeksan 61x61 cm:n kokoista "aitaosaa", jota voi yhdistellä vapaasti ja sitä voi kesällä käyttää myös nurmella mukana tulevien piikkien avulla. Kuulostaa kätevältä. Minusta tuntuu, että on parempi laittaa parikiloinen pikkuinen ainakin alkuajoiksi aitaukseen silloin kun olemme poissa. Tietysti alkuaikoina täällä on meistä jompi kumpi koko ajan, jotta Nappi saa tutustuttua tulokkaaseen kunnolla. Yksinoloharjoitukset on kuitenkin syytä aloittaa suhteellisen pian ja silloin jätämme pienen aitaukseen. Tämä on siis suunnitelma, saa nähdä miten käytännössä onnistuu.

Ai kesken unien pitäis jonnekin lähteä?

Ojasta allikkoon

On ollut kyllä haastava talvi pikkukoiria ajatellen. Aluksi oli kolme kuukautta jatkuvasti pakkasta ja nyt sitten on tullut montakymmentä senttiä lunta ja välillä räntäsade kastelee mukavasti. Nappi on maailman mukavuudenhaluisin koira ja sillä on pakkasraja ehdoton -15 astetta. Ihmeen hyvin se aina -13 asteessa pärjää, mutta parin asteen pakkaslisä aiheuttaa tärinää sisällä jo ennen lenkkiä ja saparo suoristuu. Pahimpien pakkasten aikaan Nappi juoksi aina karkuun toppatakin nähdessään, hyppäsi sohvalle, kierähti ympäri ja olan yli kuikuili onnistuiko maastoutuminen. Sitten pihalle kantamisen jälkeen pikapikaa korttelin ympäri ja sisälle rallaamaan ja leikkimään. Onneksi nyt on ollut lauhempaa ja olemme vihdoin ja viimein päässeet purkamaan energiaa lenkkipoluilla ja koirapuistossa. Ruokahalussakin alkoi tuo sisälläolo näkyä, tai ainakin niin sen tulkitsin, kun aina ennen niin hyvin syövä Nappi nirsoili ruokakupilla.

Onko pakko lähteä ulos?