Syksyllä voi...

...kääriytyä lämpimään huopaan sadesäällä...



...tai katsella sadettä ystävän päällä.



Lämmintä syksyä ystävät!!

Soriiii

Tämä viikko on ollut ihan mahdottoman kiireinen töissä erinäisten päivien ja häppeninkien vuoksi. Lähes joka illalle on ollut vielä iltamenoja töiden tiimoilta. Olemme samassa paikassa töissä, joten on ollut hankala saada sumplittua, kumpi käy kotona päivällä lenkittämässä sekä leikittämässä koiria. Iltamenotkin piti jakaa vuoropäiville. Koirat ovat olleet vähän luvattoman paljon yksin kotona kaikesta yrittämisestä huolimatta.

Noh, koirathan eivät ole olleet järin tyytyväisiä tämmöiseen toimintaan ja nyt perjantaina taisi katketa kamelin selkä niilläkin. Niillä oli pari päivää aikaa miettiä, mikä meitä harmittaisi ja oikeaan osuivat, kyllä meitä musiikin ystävinä sapetti tämä:

Möööö, ne olivat jotenkin saaneet irrotettua kaiuttimien suojaosan ja veikkaan että Penni oli käynyt sitä vähän maistamassa (Penni varmasti masinoi koko jutun, Nappi ei ole niin fiksu..). No eihän tässä mitää suurta vahinkoa ole sattunut, mutta on tuo aika ruman näköistä sisustuksellisesti nyt, kun näkyy vain tuo kaiuttimen sisusta tuossa. Ja noilla kaiuttimilla on tunnearvoa, minulla on kuva, jossa vuonna 1986 pienenä lapsena kuuntelen varmaankin jotakin radiokuunnelmaa tuon kaiuttimen vieressä.

Ja sekin harmittaa, että olen tähän asti voinut ylpeillä sillä, etteivät nuo kaksi ole koskaan tuhonneet mitään. Onneksi tämänkaltaisia viikkoja ei enää ole tiedossa ja päästään normaaliin aktiiviseen elämään ja rytmiin kiinni.

Ja vielä tuhojen vakavuuden tarkistus...

Näh, ei huomattavia vahinkoja, tuumii Nappi.

Sunnuntaita!

Meillä oli kunnon löhösunnuntai tänään. Siihen kuului makuuhuoneen peittojen raahaaminen alakerran sohvalle, aamiaisen ja lounaan nauttiminen tv:n ääressä, neljä Frasier-jaksoa, muutama tv-sarja digiboksilta ja päiväunet. Koirat nauttivat myös yhdessäolosta.

Ulkoilu hoidettiin tunnin koirapuistoilulla. Meillähän oli ne mopsitreffit, mutta valitettavasti mopseja ei tullut paikalle juurikaan. Aiomme tavata ensi sunnuntaina kuitenkin uudestaan ja toivottavasti sana kiirii paremmin sillä kertaa tapaamisesta.

Rohkea Penni

Jes, oikeestaan vasta tänään oli ensimmäinen kerta, kun Penni leikki innoissaan koirapuistossa muiden koirien kanssa. Se jopa pyysi muita koiria leikkiin ja sai hyvät rallit aikaan yhden narttupennun kanssa, joka oli sitä kolme kertaa suurempi. Mietin, että mistäköhän tämä johtuu. Ei varmaan voi kuin arvailla. No tällä kertaa mentiin puistoon heti töiden jälkeen neljän maissa, että sillä saattoi olla paljon ylimääräistä energiaa purettavana. Toinen oli varmaan valoisuus, pimeällä se tuntuu olevan arempi. Usein me käydään kahdeksan maissa puistossa, ehkä se on siinä vaiheessa jo vähän väsyneempi. Tai ehkä se on nyt saavuttanut tarpeeksi itseluottamusta. Suurin osa puistoissa olleista oli myös narttuja, se saattaa vaikuttaa ihan hyvin positiivisesti. (Aika usein Nappi ja Penni ovat ainoat tyttökoirat puistossa ja varsinkin Nappi on urosten mieleen.)

Nappi taas on rauhoittunut huomattavasti leikeissään kolmansien juoksujen jälkeen. Se tyytyy vain lähinnä istumaan paikallaan ja ärisemään kaikille, jotka tervehtivät sitä epäkohteliaasti peräpäätä haistellen. Se haluaa olla independent lady selvästi. Ainoastaan siihen saa vauhtia Pennin juokseminen, Napin pitää aina olla lähellä Pennin touhuja. Usein jos Penni pyrähtelee ympyröitään Nappi paimentaa sen äkkiä paikoilleen. Penni vaan on sen verran sähäkkä, ettei Nappi yleensä onnistu. Että aikamoinen tylsimys siitä on tullut.

Ensi sunnuntaina on mopsitreffit koirapuistossa ja siellä testataan saako rotukaverit vauhtia Nappiin ja miten Penni innostuu ravaamaan pehmeäydämisten minimolossien kanssa. Yhdessä koiranruokamainoksessa mopsia kuvaillaan edellä mainitulla tavalla. Minusta ihan hyvin sanottu. En vaan oikein osaa sanoa, onko pehmeäsydämisyys välttämättä mikään hyvä asia, tai kunnon adjektiivikaan.

Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana puistossa, joten tässä tulee vähän kuvia puiston jälkeen. Tässä nähdään, että ei nää likat oikein osaa keskenään leikkiä leluilla(kaan).

Siinä sitä leikitaan kaukana toisistaan omilla leluilla. Tai Nappi taitaa vain tuijottaa omaansa.

Sitten Nappi tuijotti Pennin lelua.


Ja sitten se tuijotti kameraan. Onko tästä meidän neidistä tullut vähän turhan seesteinen pikkukoira?

Pyh!

Minusta on täysin pötypuhetta sellaiset väitteet, että koiranomistajat muistuttavat jotenkin lemmikkejään.

JUST. Hieman huvitti, kun huomasin noiden Pennin valjaiden kohdalla, että nekin ovat justiinsa sävy sävyyn mun ulkoilutakin kanssa. Ja mun pitää aina tarkoin valita erivärinen huivi tuon beigen trenssin kanssa...Huomautettakoon, että mulla oli jo ennen valjaiden ostoa ko. vaatteet, en ole siis pukeutunut tahallani yhteensopivaksi mopsin tai griffonin kanssa!!! Krhm.

Eka mätsäri

Penni osallistui pentujen match show:hun tänään. Mätsärissä pienet ja isot pennut kilpailivat keskenään ja pieniä oli ilmoitettu joku 25 koiraa oman arvioni mukaan. Penni sai ensimmäisessä kehässä sinisen ja minä näyttelynoviisina olin jo pakkaamassa laukkua ja lähtemässä kotiin. (Aika pettyneenä.) Onneksi kysyin sitten kehätoimitsijalta että mitä se sininen tarkoitti ja hän sanoi että älähän hättäile, jäätte sinisten kehään. Penni oli sen kehän paras ja jatkoimme BIS-kehään. BIS-kehässä oli neljä koiraa ja Penni oli lopulta BIS3. Oli mukava päivä ja palkinnot olivat hyviä ja niitä oli paljon. Tällä kertaa saimme kyllä seitsemän euron osallistumismaksun korkojen kera takaisin. Hyvä Penni!!!

Meidän kamera (tai kuvaaja) vetelee viimeisiään, eikä mätsäristä saatu yhtään hyvää kuvaa. Kotona otetutkin olivat ihan hanurista. No, tässä muutama.

Penni ja epämääräinen kasa sellofaania.

Palkinnot.

Vapaapäivä yksillä...

Minun vapaapäiväni merkitsee koirille päinvastaista. Koirathan ovat keskenään arkisin 6-8 tuntia kotona ja veikkaan että ne nukkuvat suurimman osan ajasta. Nyt kun minulla oli harvinainen arkivapaa, meno oli kaikkea muuta kuin seesteistä.

Meillä oli ohjelmassa aamulla tavallista aamukävelyä pidempi metsälenkki, jolloin tytöt juoksivat vapaana.

Penni metsässä. Meillä on aika hulppeat metsäpolut nyt ympärillä, kun läheiseen järveen johdettiin pitkän pitkä putki, jonka kautta puhdasta vettä lasketaan järveen veden laadun ja järven kunnon parantamiseksi. Rumat kaivuualueet ovat nyt kasvuston peitossa ja niillä on hyvä ulkoilla koirien kanssa.

Sitten syötiin kotona ja minä puuhastelin koirien seuratessa vieressä. Sen jälkeen pari tuntia vielä luunsyöntiä ja pientä torkahtelua minun tehdessäni vähän etätöitä ("vapaapäivä" siis).

Sitten pitkä kävely ihanassa syyssäässä metsän kautta koirapuistoon ja takaisin.

Pajukon harvennuksen yhteydessä koirapuistoon oli avattu uusi keskustelualue, johon tytöt tarkkaan tutustuivat. Penni nosti siihen ainakin kolme kertaa jalkaakin. Milloin tämä vaihe loppuu tyttökoirilla...?

Kohtasimme myös siilin. Penni varsinkin olisi halunnut tutustua siihen lähemmin, mutta jätimme siiliparan pian rauhaan.

Sitä seurasi tunteroinen ulkotöitä ja koirat ottivat innokkaasti osaa kukkapenkkien talvikuntoon laittamisessa. Sitten taas syötiin. Nyt ne ovat ihan finaalissa ja nukkuvat pedeissään.



Ja vieläkin kuvaat, eikö voitaisi jo nukkua?

Kahdeksan maissa on luvassa vielä iltalenkki, ja veikkaan, että koirat saa kantaa ulos sitä varten... On varmaan syytä pitää se kävely vähän lyhyempänä.

Terveisin ylienerginen koiranomistaja ja kaksi nuokkuvaa pikkukoiraa.